Lentäminen vauvan kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mammma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Voi lähtä. Ja sylissä pidetään. Kannattaa imettää tai juottaa pullosta nousun ja laskun ajan jos pelkää, että vauvalla käy korviin. Oltiin juuri lomalla 3kk ikäisen kanssa ja hyvin meni lennot. Imetin nousut ja laskut.
 
Finnairilta saa vauvalle kopan joka kiinnitetään seinään jos istuu eturivissä. Tuon ikäinen vauva ei yleensä reagoi vielä nousuun ja laskuun. Mutta varmuuden vuoksi voi juottaa tai imettää.
 
Me lennettiin Hgistä Geneveen ja takaisin vauvan ollessa 4kk. Todella hyvin meni! Imetin nousut ja laskut, ja vauva nukahti siihen syliin. Meillä oli vaunujen kantokoppa matkustamossa mukana ja siihen oli kätevää laittaa pikkuinen sit nukkumaan ja kuljettaa myös nukkuvana ulos koneesta ja lentokenttäbussissa terminaaliin.
Oikeastaan on melkein helpompaa lentää tuonikäisen kanssa kun sitten esim. yli 1-vuotiaan...
 
Me lennettiin ekan kerran kotimaan lennolla vauvan ollessa 2,5kk. Blue1 ei anna ottaa turvakaukaloa matkustamoon eikä heillä ole edellä kuvatun kaltaisia koppia, mutta matka meni silti tosi hyvin. Vauvamme oli sylissä koko matkan (omaan turvavyöhön kiinnitetään vauvan ympärillä oleva turvavyö) ja imetin varmuuden vuoksi nousun aikana. Tutin imeminen ajaa ilmeisesti saman asian? Lentoemäntä tosin sanoi, että yleensä alle 6kk ikäisten vauvojen korvat eivät vielä reagoi samalla tavalla kuin isompien lasten ja aikuisten.

Suosittelen muuten lämpimästi kantoliinaa tai rintareppua lentokentälle. :) Itse olen aina matkustanut yksin vauvan kanssa ja on ollut näppärää, kun vauva kulkee mukana ja itsellä on kädet vapaana tavaroiden kuljetukseen, lippujen antamiseen yms. Turvatarkastuksessakaan ei tarvitse ottaa liinaa/reppua pois.

Hyvää matkaa ap:lle, kaikki menee varmasti hyvin! :)
 
Harvinaisen hiljaisia vauvoja kirjoittajilla...
Minun korviini on kuulunut usealla lennolla vauvan parkumista korkealta ja kovaa.
Omani (7kk) kanssa lähden ekalle reissulle vasta sitten, kun lapsi ymmärtää, mistä on kyse. Ehkä 3-vuotiaan kanssa voisi jo reissusta itsekin nauttia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kanssamatkustaja:
Harvinaisen hiljaisia vauvoja kirjoittajilla...
Minun korviini on kuulunut usealla lennolla vauvan parkumista korkealta ja kovaa.
Omani (7kk) kanssa lähden ekalle reissulle vasta sitten, kun lapsi ymmärtää, mistä on kyse. Ehkä 3-vuotiaan kanssa voisi jo reissusta itsekin nauttia.

Hehee... Kolmevuotiaat ne vasta kivoja onkin matkaseurana! Juoksevat pitkin käytäviä ja häiritsevät vierustovereita! Pienen vauvan itku on pikkujuttu koneessa siihen verrattuna. Ilmeisesti ette lennä kovin usein?
 
Itseni on mietityttänyt myös tuo lentäminen. Tyttömme on 4kk vanha syksyllä, kun suunnittelimme lähtevämme välimerelle. Olen tuota lentämistä pohtinut ja hyvä tietää tuo imetys/imemisjuttu. Toinen asia mikä on mietityttänyt kovin, niin miten lomamatkalla on esim. taksikyydit tai lentokenttäkuljetukset hoidettu, turvakaukalo mukaan vai sylissä? Kaukalo on muutoin hankala kuljettaa painavana esineenä mukana, kun ei siinä pitkiä aikoja vauvaa haluaisi pitää, vaikka se rattaisiin sopiikin. Miten ne niitä ruumaan lastatessaankin heittelee, tuleeko kolhuja tms? Vai voiko niitä pitkillä lennoilla ottaa koneeseen? Vai onko reissussa "turha" kapine? Entä onko kellään tietoa rokotuksista, tarvitseeko vauva erikseen mitään välimeren maissa? On kuitenkin todennäköisesti vielä silloin täysimetyksellä.
 
esikoinen oli ekalla lennollaan 3kk ja lento sujui itkuitta sylissä ja kopassa. vauvathan ne ovat kaikkein helpointa matkaseuraa. ne eivät karkaile, tunge suuhunsa kaikkea mahdollista, eivätkä vaadi erikoista touhuamista. kyllä se 3-vuotias on reissukaverina huomattavasti haastavampi. kokemusta on molemmista :).
 
Saahan sen vauvan turvakaukalon mukaan koneeseen -jos ostaa vauvalle oman paikan... Lensin vauvan ollessa 4kuinen ja nousussa & laskussa en saanut imettää koska vauvan piti olla sylissä kasvot eteenpäin...Näin Blue1:lla. Kantoreppua suosittelen mäkin, on tosi kätsy!
 
Meidä poika oli 7kk kun lähdettiin ensimmäiselle etelän matkalle (lento 5h/ suunta). Olin varannut eturivin paikan ja vauvakopan. Nousun ajan poika oli sylissäni, omassa turvavyössään ja minä annoin pullosta maitoa. Nousu meni todella hyvin eli ei mitään huutoja. Nousun jälkeen pojan sai laittaa koppaan ja siihen hän sitten nukahti ja nukkui koko lennon. Laskun aikana poika oli taas sylissäni ja silloin mutusteli vain tuttia. Saman kaavan mukaan mentiin kun tultiin kotiin päin.

Bussissa vauva istui isän sylissä ja yhden kerran olimme retkellä ja silloinkin vauva oli bussimatkat jomman kumman sylissä. Kaukaloa en ajatellut edes raahata, sillä harvemmin noissa busseissa on turvavöitä mihin kaukalon saa kiinni.

Näiden pienien vauvojen kanssa ovat lennot varmasti niitä helpoimpia, mutta jahka alkaa taaperovaihe niin silloin sitä kysytään vanhempien kekseliäisyyttä ja välillä vähän hermojakin (kuten myös kanssamatkustajien).

Rohkeasti vain matkaan, kyllä se hyvin menee.
 
Samalla lailla se vauva menee lentokoneessa, kuin kotona. Me lennettin 12h pojan ollessa 8kk ja ripulissa. Hyvin meni, vaikka vaippaa ja kakasta märkiä vaatteita vaihdettiin tunnin välein. Vaunuja ei saanut matkustamoon ottaa, eikä välilennolla ulos ruumasta. Näin jäimme Pariisin lentokentällä vaihdossa ilman vaunuja (seisahdus 5h) ja kannoimme ja nukutimme pojan sylissä. Rankkaa oli, mutta hengissä selvittiin. Helsinki-Pariisi välin poika nukkui lattialla. Pariisisista eteenpäin edellä kuvatussa seinään kiinnitetyssä matkasängyssä, jossa painoraja on muuten 10kg. 3kk ikäinen vauvahan ei paljoa akiviteettia hereillä ollessaan kaipaa, joten jos muuten olet luottavainen pojan hoitoon, niin matkalle vain:)
 
Kotimaan lennot ovat nin lyhykäisiä, että etteköhän siitä selviä. Pikkuista jaksaa kyllä kannatella tunteroisen sylissä, vaikka makuukaukaloa ei järjestyisikään. Lentokoneen hurina on hyvä unilääke.

Tulimme juuri vuodenikäisen kanssa Kreikasta. Lennot menivät loistavasti. Poika nukkui molemmilla matkoilla pari tuntia minun sylissäni, söi, vaihdettiin vaipat, katseltiin kirjaa ja oltiin perillä. Nousun ja laskun ajan hän imi tuttia hyvällä menestyksellä, mutta kotimatkalla laskeutumisvaiheessa poika itki hetken, ilmanpaineenvaihtelu kävi ilmeisesti korviin. Helsingissä oli matalapainetta ja jopa minun korvissani (yleensä en tunne mitään) tuntui ikävältä...eli sääkin vaikuttaa miten voimakkaita korvatuntemukset ovat.

Meidän matkalle sattui turvavyöllisiä busseja ja matkaopas kehoittelikin niitä käyttämään ja tilaa kaukalolle/turvaistuimelle olisi ollut, mutta emme raahanneet vuodenikäisen isoa istuinta mukanamme. Poika istui bussissa sylissä , kiinnitin hänet kantorepulla itseeni lentokoneen turvavyön tapaan. Eihän se mikään turvallinen ratkaisu ole, mutta jos vaihoehtona olisi ollut, että lapsi lennähtää lasin läpi tienpenkalle, niin varmasti parempi. Turvallisinta olisi vuokrata auto istuimineen jo lentokentälle vastaan ja luottaa, ettei kolaroituja istuimia käytetä. Ruumassa omaa mukaanotettua istuinta takuuvarmasti heitellään.

Joku kyseli rokotuksista. Meidän pojalle annettiin matkaa varten MPR -rokotus ylimääräisenä (tavallista aikaisemmin).

Oma kokemukseni on tosiaan vain vuodenikäisestä lapsesta matkaseurana ja täytyy sanoa, että hyvää matkaseuraa oli. Puuhaa riitti, kaikki meni hyvin ja lapsikin nautti päivittäisestä pulikoinnista, ihmisistä ja saamastaan ylimääräisestä huomiosta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja I:
Me lennettin 12h pojan ollessa 8kk ja ripulissa. Hyvin meni, vaikka vaippaa ja kakasta märkiä vaatteita vaihdettiin tunnin välein. V

Miten ihmeessä jaksoit? Mulle tollainen lento menisi jo masokismin puolelle;)
Eikö kukaan nyrpistellyt nenäänsä hajuhaitoille?
 
... että mitenkäs ne lentojen turvahommelit? Eli jos vaikka pukkaa katosta happinaamarit ilmanpainevaihtelun takia, niin mitenkäs vauvalle saadaan happea? Tiedän että tämä on harvinainen tilanne, mutta kerran itselleni sattunut ja mietin että katosta pumpsahti tosiaan naamari per matkustaja.... Toivottavasti ei enää koskaan niin käy, mutta mietityttää. Olemme lähdössä syksyllä lomalennolle silloin n. 8 kk vauvan kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tietämätön kyselee..:
... että mitenkäs ne lentojen turvahommelit? Eli jos vaikka pukkaa katosta happinaamarit ilmanpainevaihtelun takia, niin mitenkäs vauvalle saadaan happea? Tiedän että tämä on harvinainen tilanne, mutta kerran itselleni sattunut ja mietin että katosta pumpsahti tosiaan naamari per matkustaja.... Toivottavasti ei enää koskaan niin käy, mutta mietityttää. Olemme lähdössä syksyllä lomalennolle silloin n. 8 kk vauvan kanssa.

Useamman kerran vauvan ja taaperon kanssa lentäneenä muistelen, että vauvalle annetaan oma happinaamari irrallisena. Vaan en kyllä tarkasti muista, joten todella huonosti olen kuunnellut ohjeet.. Voi räkä. Tarkentakoot joku, joka on vasta koneessa ollut.
Kotimaan koneeseen olen joskus saanut viedä vauvan turvakaukalon, jos koneessa on ollut tilaa (finnair).
Ulkomaan lomalennoilla ne kauakalopaikat (etupaikat) pitää nykyään varata erikseen ja ne ovat lisämaksullisia.

Pienen vauvan kanssa on minustakin helppoa matkustaa verrattuna kolmevuotiaaseen. Ja kaikki lentomatkathan eivät ole varsinaisia hupilentoja. Itse reissasin aikanaan esikoisen vauva-aikana pitkän matkan mummolaan useita kertoja lentokoneella siksi, että isäni oli vakavasti sairas ja piti päästä liikkumaan nopeasti kaksin vauvan kanssa. Yksin ajaminen 500 kilometrin päähän on rankempaa kuin lentäminen.
 
ei anneta vauvalle mitaan omaa happinaamaria. ei ainakaan meille ole koskaan annettu. happinaamarithan putoavat katosta ilmanpaineen laskiessa, eli ovat kiinni koneen rakenteissa. kai sellaisessa tilanteessa pitaisi vain "vuorotella" happinaamarin kanssa. tai siis pitaa naamari vauvan naamalla mutta aikuisen pitaa sitten ottaa siita aina henkaisy valilla. huhhuh. toivottavasti ei tule tuollaisia tilanteita kenellekaan eteen. jotkut lentoyhtiot, esim. finnair antaa koneessa vauvalle omat pelastusliivit.
 
Viimeksi kun lensin Blue1:lla kolmisen viikkoa sitten, lentoemäntä sanoi noista happinaamareista, että vauvalle laskeutuu katosta oma naamari samalla kun muillekin. Kaipa ne on jotenkin ohjelmoineet sen ylimääräisen naamarin laskeutumisen ennalta, sillä meidät oli paikoitettu koneeseen ja henkilökunnan tiedossa oli, missä paikalla matkustaa sylilapsi. Meille myös jaettiin vauvan oma pelastusliivi, jota säilytettiin siinä edessä olevan istuimen takana olevassa taskussa turvaohjeiden yms. kanssa.
 
Jep. Ne olivatkin pelastusliivit, jotka erikseen annettiin.
Kaksosilla piti istuessa olla käytävä välissä sylilapsina matkustettaessa, koska happinaamareita on tietyn verran käytävän kummallakin puolella. Eli siis ilmeisesti niitä on ylimääräisiä joillakin paikoilla?

Muisti palautuu pätkittäin..
 
Pahoittelen äskeisen viestini teknisen tietämyksen heikkoa tasoa (mieheni nauroi, kun kuuli teoriani ohjelmoitavista happinaamareista...) Eli asia on niin, että happinaamareita laskeutuu aina ylimääräisiä jokaiselle paikalle. Esim. kahden paikan kohdalle laskeutuu 3-4 naamaria ja kolmen paikan kohdalle 4-5 naamaria. Kaikki ovat samaa unisex-kokoa. Tämä tieto on peräisin tutulta lentokonemekaanikolta. :)

Mamama, joskus on vain näppärämpää lentää kuin matkustaa junalla tai omalla autolla. Ekologistahan lentäminen ei ole, mutta mieluummin matkustan vauvan kanssa tunnin kuin kymmenen tuntia pohjoisen mummolaan...

 
Asumme ulkomailla ja olemme aika 'menevää sorttia', eli matkustellaan paljon. Nyt on esikoinen syntymässä kohta ja jos kaikki menee hyvin niin suunnitelmissa on jo kolmen viikon Suomenmatka (3,5h suuntaansa) vauvan ollessa 2kk, joku viikon etelänmatka (noin 3h suuntaansa) vauvan ollessa 5-6kk ja sitten kuukauden Australian reissu (23h suuntaansa) vauvan ollessa 8kk. Tunnen monta, jotka ovat olleet yhtä menevää sorttia ja hyvin on mennyt, joten toivon että meilläkin kaikki hyvin. Kuten joku jo aikaisemmin totesi niin helpompi se on yleensä matkustella noin pienen kanssa. Jokainen tyylillään, ja musta tuntuu, että eri maissa on eri suositukset (vrt esim äitiysvapaan pituus tai lastenhoito yleisesti).
 

Yhteistyössä