Lepo ja laiska mies

["Tiina"]

Taas sain täyden raivon ja kunnon supistukset aikaiseksi, kun koitin laittaa lapsia nukkumaan. Lelujen siivoamiset lasten kanssa jäi taas minulle, samoin iltapalan järjestäminen ja lasten laitto yöpuulle. Toinen 2v kaksosista on vielä äärettömän huono nukahtamaan ja kenelleppä muulle se iltatöistä jäi kuin minulle. Mies istui sohvalla läppärisylissä telkun ääressä kuten joka ilta. Joo, hän tekee myös töitä siinä samalla, mutta niitä hän voisi tehdä päivälläkin, mutta silloin pitää kahvitella kavereiden kanssa tai pitää pitkiä ruokkiksia joiden aikana voi ottaa vaikka nokoset. Kun lapset on sitten unilla niin isi voikin katsoa leffoja yömyöhään ja sitten aamulla väsyttää ja pitää nukkua pitkään ja äiti hoitaa lapset hoitoon, aamupalat kaikille ja aamuraivauksen kun mies joskus on saanut persiinsä ylös ja lapset vietyä. Sitten ruuan pitääkin olla valmiina puoliltapäivin kun mies tulee syömään ja sitä rataa. Ai niin, normaalisti minä vien lapset hoitoon ennen seitsemää, menen töihin, tulen kaupan kautt, laitan ruuan ja hoidan kotityöt, mutta nyt olen neljättä viikkoa sirauslomalla ennenaikaisen synnytyksen riskin takia. Täysi vuodelepo onneksi ei nyt ole enää kuvioissa (silloin kyllä makasin kokoajan ja tiskit kerääntyivät ja tavarat olivat hujanhajan) mutta nyt. En pysty olemaan ja lepäilemään kun kukaan ei tee kotitöitä tai no joo, anoppi on siivonnut kerran viikossa, mutta siinä se sitten onkin. Olen niin monesti koittanut puhua asiasta, mutta aina menee riidaksi.

 

["vieras"]

Marttyyrit kuoli talvisodassa.

 

["vieras"]

Pitäiskö nussia hieman niin helpottais?

 

["vieras"]

Onko sulla lapset hoidossa ja silti sä et pysty ollenkaan lepäämään kun on niin paljon kotitöitä? Ja kerran viikossa vielä anoppi siivoaa teillä? Voisiko olla että sulla on liian kovat vaatimukset kodin siisteydelle?

Miehesi kuulostaa ihan keskenkasvuiselta. Kyllä hänen pitäisi osallistua lastenhoitoon ja kodinhoitoon iltaisin ja miksi ei myös aamulla.

 

["vieras"]

[QUOTE="Tiina";28168779]Taas sain täyden raivon ja kunnon supistukset aikaiseksi, kun koitin laittaa lapsia nukkumaan. Lelujen siivoamiset lasten kanssa jäi taas minulle, samoin iltapalan järjestäminen ja lasten laitto yöpuulle. Toinen 2v kaksosista on vielä äärettömän huono nukahtamaan ja kenelleppä muulle se iltatöistä jäi kuin minulle. Mies istui sohvalla läppärisylissä telkun ääressä kuten joka ilta. Joo, hän tekee myös töitä siinä samalla, mutta niitä hän voisi tehdä päivälläkin, mutta silloin pitää kahvitella kavereiden kanssa tai pitää pitkiä ruokkiksia joiden aikana voi ottaa vaikka nokoset. Kun lapset on sitten unilla niin isi voikin katsoa leffoja yömyöhään ja sitten aamulla väsyttää ja pitää nukkua pitkään ja äiti hoitaa lapset hoitoon, aamupalat kaikille ja aamuraivauksen kun mies joskus on saanut persiinsä ylös ja lapset vietyä. Sitten ruuan pitääkin olla valmiina puoliltapäivin kun mies tulee syömään ja sitä rataa. Ai niin, normaalisti minä vien lapset hoitoon ennen seitsemää, menen töihin, tulen kaupan kautt, laitan ruuan ja hoidan kotityöt, mutta nyt olen neljättä viikkoa sirauslomalla ennenaikaisen synnytyksen riskin takia. Täysi vuodelepo onneksi ei nyt ole enää kuvioissa (silloin kyllä makasin kokoajan ja tiskit kerääntyivät ja tavarat olivat hujanhajan) mutta nyt. En pysty olemaan ja lepäilemään kun kukaan ei tee kotitöitä tai no joo, anoppi on siivonnut kerran viikossa, mutta siinä se sitten onkin. Olen niin monesti koittanut puhua asiasta, mutta aina menee riidaksi.[/QUOTE]

Vedä henkeä, älä ressaa. Kappalejako, tekstissä ja elämässä. Polta paukut?

 

["vieras"]

[QUOTE="Tiina";28168779]Taas sain täyden raivon ja kunnon supistukset aikaiseksi, kun koitin laittaa lapsia nukkumaan. Lelujen siivoamiset lasten kanssa jäi taas minulle, samoin iltapalan järjestäminen ja lasten laitto yöpuulle. Toinen 2v kaksosista on vielä äärettömän huono nukahtamaan ja kenelleppä muulle se iltatöistä jäi kuin minulle. Mies istui sohvalla läppärisylissä telkun ääressä kuten joka ilta. Joo, hän tekee myös töitä siinä samalla, mutta niitä hän voisi tehdä päivälläkin, mutta silloin pitää kahvitella kavereiden kanssa tai pitää pitkiä ruokkiksia joiden aikana voi ottaa vaikka nokoset. Kun lapset on sitten unilla niin isi voikin katsoa leffoja yömyöhään ja sitten aamulla väsyttää ja pitää nukkua pitkään ja äiti hoitaa lapset hoitoon, aamupalat kaikille ja aamuraivauksen kun mies joskus on saanut persiinsä ylös ja lapset vietyä. Sitten ruuan pitääkin olla valmiina puoliltapäivin kun mies tulee syömään ja sitä rataa. Ai niin, normaalisti minä vien lapset hoitoon ennen seitsemää, menen töihin, tulen kaupan kautt, laitan ruuan ja hoidan kotityöt, mutta nyt olen neljättä viikkoa sirauslomalla ennenaikaisen synnytyksen riskin takia. Täysi vuodelepo onneksi ei nyt ole enää kuvioissa (silloin kyllä makasin kokoajan ja tiskit kerääntyivät ja tavarat olivat hujanhajan) mutta nyt. En pysty olemaan ja lepäilemään kun kukaan ei tee kotitöitä tai no joo, anoppi on siivonnut kerran viikossa, mutta siinä se sitten onkin. Olen niin monesti koittanut puhua asiasta, mutta aina menee riidaksi.[/QUOTE]

Miksi käytte molemmat töissä? Mitä ostatte niillä kaikilla rahoilla? Oletteko köyhiä?

 

[oih]

Kaksi vinkkiä
1) lepää, älä tee tuota kaikkea
2) puhu miehellesi

 

[yksinäiset illat]

Otan osaa, Tiina.

Tästä aiheesta on oma variaationsa meilläkin. Mieheni on todella iltauninen ja hyvä nukkumaan muutenkin. Töissään kyllä tunnollinen, en valita. Mutta yhteisiä hetkiä ei juuri ole kuin iltaruoan verran.

Itseä harmittaa hirveästi, kun useimmiten hän on perheestä se, joka menee ekana nukkumaan. Meillä on leikki-ikäinen ja vauva perheessä, ja on kyllä turhauttavaa, kun yksin hoidan lapsia päivät ja vauvaa yöt ja sitten käytännössä vielä iltaisinkin jään yksin hoitovastuuseen. Jotenkin sitä joka päivä uskoo ja odottaa, että tänään illalla on sitten jaettu hoitovastuu ja vähän aikuista seuraa itselläkin. Mutta näin siinä sitten vain taas kävi, hän nukkuu, itse imetän vauvaa tässä samalla ja edistän esikoisen iltatoimia joka välissä.

Mitään aikuisten kahdenkeskistä aikaa ei todellakaan ole. Tuntuu jotenkin hirveän oudolta, että yksi perheenjäsen voi vetää tällaista ihan omaa, muista piittaamatonta rytmiä päivästä ja vuodesta toiseen. Aiheesta puhuminen vaikuttaa ehkä yhden päivän ajan.

 

[ei-marttyyri]

takavarikoi se läppäri siksi aikaa, kun pitää tehdä jotain. eikö anoppi voisi puhua poikansa kanssa?

ei pidä puhua vaan toimia, jos puhe ei mene perille. minun hyvinkäyttäytyvä mies ei myöskään saa jakelukeskuksen läpi menemään sen tyyppisiä asioita, että mihin paalinarut laitetaan ja miksi niitä ei kylvetä pitkin pihoja. alkoi oppia, kun ilmoitin että seuraava väärään paikkaan jäänyt naru löytyy sitten herran soffalta seuraavaksi. näin tein, ja alkoi mennä perille.

joskus on vain oltava riittävän konkreettinen ja nopea palautteen jaossa.

 

["..."]

Otan osaa, Tiina.

Tästä aiheesta on oma variaationsa meilläkin. Mieheni on todella iltauninen ja hyvä nukkumaan muutenkin. Töissään kyllä tunnollinen, en valita. Mutta yhteisiä hetkiä ei juuri ole kuin iltaruoan verran.

Itseä harmittaa hirveästi, kun useimmiten hän on perheestä se, joka menee ekana nukkumaan. Meillä on leikki-ikäinen ja vauva perheessä, ja on kyllä turhauttavaa, kun yksin hoidan lapsia päivät ja vauvaa yöt ja sitten käytännössä vielä iltaisinkin jään yksin hoitovastuuseen. Jotenkin sitä joka päivä uskoo ja odottaa, että tänään illalla on sitten jaettu hoitovastuu ja vähän aikuista seuraa itselläkin. Mutta näin siinä sitten vain taas kävi, hän nukkuu, itse imetän vauvaa tässä samalla ja edistän esikoisen iltatoimia joka välissä.

Mitään aikuisten kahdenkeskistä aikaa ei todellakaan ole. Tuntuu jotenkin hirveän oudolta, että yksi perheenjäsen voi vetää tällaista ihan omaa, muista piittaamatonta rytmiä päivästä ja vuodesta toiseen. Aiheesta puhuminen vaikuttaa ehkä yhden päivän ajan.

Yksi ihminen EI voi vetää tuollaista rytmiä! Onhan se nyt aivan selvä. Miksi suostutte tuollaiseen? En tajua. Jos ei puhuminen auta, niin lisää puhumista. Jos sekään ei auta, niin puhumista ulkopuolisen henkilön/terapeutin kanssa. Miksi väsytätte itsenne ja teette itseltänne katkeria? Perheessä on kaksi aikuista, tasavertaista ihmistä! (Jos siis taloudesta kaksi hlöä löytyy)