Levoton nukkuja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja epätoivoinen?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

epätoivoinen?

Vieras
Ärsyttää suunnattomasti, kun etsii tietoja lapsen nukkumisesta. 1,10-vuotias lapseni on aina nukkunut rauhattomasti - liikuskelee, ääntelee, itkee unissaan jne. Tuttia on pitänyt käydä nostelemassa jne. Nyt siitä on luovuttu. Hän ei oikeastaan herää, ei esim. tule itse vanhempien luokse yöllä, eikä edes osannut itse etsiä tuttia huutamatta. Aika n. 10 kk-1,3 vuotta oli aika hyvää nukkumista, mutta sitten alkoi huonotua. Nyt ollaan siinä, että vähänkin kipeänä lapsi itkeskelee jatkuvasti ja terveenäkin herätyksiä on. Kaipaa turvallisuutta, joten nukkuu omassa sängyssään vanhempien huoneessa.

Onko valoa näkyvissä? Onko vastaavat levottomat nukkujat oppineet ajan myötä nukkumaan? Milloin?

Kaikki keskustelut ovat täynnä n. vuoden vanhojen lasten vanhempia, jotka kertovat unikoulusta tai oman huoneen rauhoittavasta vaikutuksesta. Mutta entä parivuotiaat, joihin unikoulua enää vaikea soveltaa ja jotka vain nukkuvat levottomasti? Unissaan itkeskelyyn ei oikein voi puuttua...
 
Meillä on ollut poika sellainen melko rauhaton nukkuja jonkin aikaa.Nukkuu omassa huoneessaan.Harrastaa juuri tuollaista unissaan itkeskelyä.Ei ole käyttänyt tuttia kohta 5 kuukauteen.Ei edes huoli sitä vaikka tarjoaisi.Ainoa rauhoittelu keino jos alkaa enemmän itkemään on selästä silittäminen.On meillä kuitenkin öitä että ei kuulu hiiskahdustakaan.Niin ja itkemisen lisäksi potkii sängyn pinnoja.Nukkuu siis vielä pinnasängyssä.Kerran joku aika sitten kokeilimme tavalliseen sänkyyn mutta ei siihen suostunut nukahtamaan.Nyt olen alkanut ajattelemaan että jos kokeilisi uudestaan lasten sänkyyn laitaa nukkumaan.Pelottaa vähä laittaa tuohon meidän lasten sänkyyn kun siinä ei ole kunnollisia reunoja kun siihen patjan laittaa.Kun tosiaan on vielä sellanen rauhaton.Välillä niin kovasti pyörii ja hyörii sen itkeskelyn lisäksi.
Tosi useasti meidän pojalla on vielä tietty aika milloin on rauhaton.Se on 23.30-01 välillä.
En nyt hirveästi osaa neuvola antaa kun itsekin sellasia kaipaan.
Joskus nukun pojan huoneessa lattialla patjan päällä.Poika ei nuku jos ottaa meidän sänkyyn.Vauvana kyllä nukkui jos aamulla joskus otin pojan viereen mutta nyt ei nuku ainakaan.Ajattelin ihan jos tällä viikolla jollain systeemillä saisi pojan nukkumaan tuohon isompaan sänkyyn.
vinkkejä odotellessa......
 
Hei, kuulostaa tutulta! Meillä lapsi siirtyi isoon sänkyyn ehkä n. 1,5-vuotiaana eikä se kyllä yhtään rauhoittanut, vaan ehkä päin vastoin. Putosikin pari kertaa. Meilläkin on yleensä keskiyö rauhattominta, aamuyöllä saattaa ainakin itku lakata (tosin silloin taas pyöri enemmän). Kamalinta on, että kaikkien flunssien aikana, joita jatkuvasti, ei nukuta juuri lainkaan....

Me ollaan kokeiltu ihan kaikki (oma huone, sänky, rutiinit aina samat, rauhoittelut johdonmukaiset, rauhallinen ja hämärä nukkumapaikka, tuttivieroitus jne. jne.)....

Auttaako edes aika????
 
Sellainen kysymys että jos lapsellanne on jatkuvaa nuhaa niin onko häneltä milloin korvat katsottu tai muuten että onko missään mitään tulehdusta?Itselläni muutamalla ystävällä ollut sellainen tilanne että oli jatkuvasti nuha ja sitä kautta useampi korvatulehdus.Ja sitten kun niitä korvatulehduksia oli ollut useampi niin laitettiin putket korviin ja leikattiin nielurisat.Sen jälkeen ei ole ollut heillä ainakaan niin paljoa unettomia öitä.Lapsilla ikää nyt molemmilla vähän päälle 2v mutta silloin olivat noin.1,5-1,9 vuotiaita.
 
Joo, viimeksi eilen on korvat katsottu. Ehkä vähän liioittelin jatkuvaa nuhaa. Päiväkodin aloittamisen jälkeen oli lähes jatkuvaa nuhaa ja myös yksi korvatulehdus. Mutta meillä siis muutenkin levotonta.

En voi mitään, mutta jotenkin ärsyttää (kadehdittaa) kun kaikkien muiden lapset nukkuvat jopa kipeinä läpi yön ilman itkuja....
 
Meidän yöhuutelija täyttää pian 4 v. ja viimeiset puoli vuotta on ollut selvästi rauhallisempaa aikaa. Suurin osa öistä menee hiljaa. Kyllä edelleen saattaa 1-2 kertaa huutaa yössä unissaan, mutta rauhoittuu jo, kun vanhempi mumisee Hmmm Hmmm tai laittaa käden selän päälle. Nukumme samassa huoneessa, ei olisi mitään saumaa kenenkään nukkua, jos hän olisi eri huoneessa.

Kausittaista tuo huutelu muutenkin ja päivän tapahtumat välillä vaikuttavat, tulevat uniin. Joku pystyy näkemään uniaan äänettä, toiseltä pääsee se parahdus.

Luin jostain suomal. lääkärisaitilta, että noin 8 % lapsista on tällaisia unissaan yöhuutelijoita, ja aika auttaa. Kyllähän aikuisissakin on monenlaista nukkujaa joku kävelee unissaan, toinen peuhaa hiki päässä peitot ja lakanat myttyyn jne. Toki minäkin mielellään ottaisin hiljaisen lapsen, mutta omaani en silti vaihtaisi :).

"Kaikkien" muiden lapset eivät todellakaan nuku kipeinä hiljaa öitään, se on täysi myytti. Harva nukkuu, uskoisin. Meillä liian vähän puhutaan rehellisesti siitä, kuinka monessa perheessä oikeasti lapset tarvitsevat jonkinlaista yöajan vanhemmuutta, apua tai aikuisen turvaa. Kaikki haluavat arvioida näitä alakanttiin, jottei kukaan epäilisi, että he ovat muka huonoja tai kykenemättömiä vanhempia. Turhaa kaunistelua, aiheuttaa vain epärealistisia odotuksia ja paineita kaikille.

Meillä ei ole nukuttu täysin heräilemätöntä yötä kohta 6 vuoteen, ja edelleen ollaan tolkuissamme sekä varsin tyytyväisiä elämäämme :).
 
ModestyB,

kiitos vastauksesta, joka itse asiassa oli tärkeä mulle. Siltikin vaikka toivon, että 4 vuotiaana oma lapseni nukkuisi paremmin. Ehkä viestistäni saattoi huomata, että olotila on juuri nyt kurja, kun lapsi kipeänä ja itse samoin. Kyllä minäkin selviän, ja onneksi meitä on kaksi vanhempaa, mutta joskus tosiaan tulee raja lähelle. Kuulen jatkuvasti ympärillä hyvin nukkuvien kommentteja, tai sitten hymähtelyä. Ihan kun olisi jotenkin syntistä valittaa, jos on väsynyt. Meiltä ainakin alettiin jo 6 kk iässä kysellä nukkuuko vauva jo täysiä öitä... Silloin sitä ajatteli, että kaksivuotias ei ainakaan voi enää heräillä.

Lapsella on selvästi hyvä mielikuvitus ja vanhempansakin ovat aika rauhattomia nukkujia. Minäkään en vaihtaisi lastani toiseen, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että yksi syy, miksi voi jäädä ainokaiseksi on nukkuminen. Olen itse liian riippuvainen kohtuullisista unista, koska työ on vaativaa jne.



 
Omakohtaista kokemusta ei ole mutta lukiessani kirjaa "Somna själv - Hur barn lär sig sova hela natten" (kirj.Nina Misvaer, Birte Svatun) tuostakin ongelmasta siellä kirjoitettiin. Siinä puhutaan "yökauhusta". Ajatuksena on että lapsi herätetään vähän ennen kuin itkukohtaus yleensä alkaa olettaen että ne toistuvat joka yö suunnilleen samoihin aikoihin (eli kannattaisi ensin tarkkailla muutama yö mihin aikaan yöstä ne alkavat). Lasta rauhoitellaan ja annetaan nukahtaa uudelleen. Lisäksi kirjassa painotetaan paljon päivittäisten rutiinien tärkeyttä.
Ei ehkä auta kaikkia mutta kenties kokeilemisen arvoista jonkun kohdalla?! Mitä emme tekisi kullannuppujemme eteen..=)
Tsemppiä!
 
Eivät nämä itkut mitään kauhuja ole, levottomuutta vain. Lapsi heittelehtii, potkii, itkeskelee (ei siis huuda hysteerisenä), vinkuu, puhuu unissaan jne. Liittyvät unen vaiheisiin. En edes kuvittele, että mitään on tehtävissä. Kuten sanoin, rutiinit on aina samat ja olleet alusta saakka. Nukkumaan menossa ei ole ongelmia (tosin nyt pitää olla vieresä sen pari minuuttia, kunnes nukahtaa).

Kiva saada vastauksia, mutta huomaan, että vain yhdellä samat ongelmat...Eniten kiinnostaisi, missä iässä muiden levottomat nukkujat ovat alkaneet pärjätä ilman jatkuvaa taputtelua ja rauhoittelua, tai vähentäneet rauhattomuutta?
 
Meillä kohta kolme vuotias poika, joka myöskin on ollut ikänsä levoton nukkuja. Vauvana heräili kymmeniä kertoja yössä, eikä mistään oikein löytynyt apua. Meilläkin poika nukkui mukavasti (= eli paremmin kuin koskaan aiemmin)1- 1½ -vuotiaana, mutta sitten 2- vuotiaana taas vauhti kiihtyi. Itkeskelee, pyörii, mutisee, huutaa. Joskus aamuisin jopa muistaa unensa. Vilkas mielikuvitus tuntuu olevan ;)Juttelin "uniklinikan" hoitajan kanssa tässä syksyllä, koska meillä jo toinenkin lapsi (nyt 11kk) ja jopa vielä huonompi nukkumaan kuin esikoinen. Hoitaja totesi, että "teillä on kovin rauhattomasti nukkuvat lapset ja heidän kokemuksensa mukaan taipumus säilyy läpi elämän". Eli iän karttuessakin nämä lapset tulevat herkästi unessa reagoimaan päivän asioihin ja muutoksiin. Tosin iän mukanna lapsi oppii rauhoittumaan itsekseen eikä tarvitse vanhempien apua nukahtaakseen uudestaan ja vanhemmatkin voivat ehkä laittaa lasten huoneen oven kiinni, jotta eivät herää kaikkiin mutinoihin. Nyt liki kolme vuotiaana taas hieman rauhallisempi vaihe tuntuu olevan, mutta itse olen jo jotenkin vain asennoitunut siihen, että tyyntä myrskyn edellä...
 

Yhteistyössä