H
HMML
Vieras
Miten tavallista tällainen on?
Poika kohta 5 kk on nyt ollut pari viikkoa todella levoton ja villin oloinen. Hän ei ole ikinä oikein viihtynyt vaunuissa ja nyt meidän ulkoilut on kesällä hetkeksi helpotettuaan menneet taas niin kovin vaikeiksi. Otin viime viikolla kopan pois kun se tuntui jo liian pieneltä ja toivoin hieman auttavan, että vauva näkisi edes vähän paremmin vaunuista, mutta ei. Ihan yhtä inhottavaa siinä tuntuu olevan silti. Viime päivinä meidän ulkoilut on poikkeuksetta päättyneet eriasteiseen kitinään/huutoon/kiemurteluun/selkä kaarella karjumiseen. Poika ei ole enää pariin kuukauteen myöskään nukahtanut vaunuissa kuin todella harvoin, ja jos niin hyvin sattuukin, niin hän herää välittömästi kotiin tultua. Ja siis ei pitäisi olla kyseessä märkä vaippa/kuuma/kylmä/nälkä tms, olen aina yrittänyt sulkea nuo mahdollisuudet pois.
Taas huonompaan suuntaan menneen vaunukammon lisäksi nyt on tullut uutena ongelmat syömisen ja nukahtamisen kanssa. Parilla aterialla/päivä (on korvikkeella) saa itkukohtauksen kesken syönnin ja rauhoittuu, kun saa tutin suuhun ja hyssytellään hetki. Yleensä on suostunut syömään loput 15-30 min päästä. Ja hillitön hikoilu aina syödessä (on kyllä muutenkin tosi kova hikoamaan). Samaten hän on parin viikon ajan aina ennen nukahtamista eli väsyneenä saanut välillä aivan hillittömiä itkukohtauksia, jotka kestävät muutamasta minuutista puoleen tuntiin, ennen kuin simahtaa syliin.
Sitten tähän liittyy vielä sekin, että poika ei viihdy enää kuin korkeintaan minuutin vatsallaan lattialla (ei pysy enää selällään vaan kääntyy melkein heti) ennen kuin alkaa huuto, hän kun ei vielä pääse itse kierähtämään takaisin selälleen. Ja muutenkin on nyt halunnut olla vain ja ainoastaan sylissä tavallistakin enemmän, meillä on nyt melkeinpä samanlaista, kuin pojan ollessa vastasyntynyt, kun en päässyt edes vessaan ilman parkukonserttia. Ja meikä kun odotteli, että tilanne helpottaa hänen kasvaessaan...
En tiedä, tänään vaan meinasi äidillekin tulla itku ulkona, kun tuli sellainen fiilis, että mä en jaksa enää lähteä ulos ollenkaan, kun sen pitää olla niin hemmetin hankalaa! Eikä kotonakaan saa mitään tehtyä, vaikka poika on sitterissä tai lattialla ihan vieressä ja juttelen ja laulan hänelle, niin ei kelpaa.
En keksi muutakaan syytä tuohon pojan jatkuvaan ähräämiseen, kuin että onko hän sitten jotenkin niin ylikierroksilla kun haluaisi selvästi jo kovasti liikkeelle mutta ei pääse ja on sitten niin turhautunut (vatsallaan sätkii hulluna ja pyrkii ihan koko ajan istumaan tai punkee jaloillaan seisomaan sylissä ollessaan). Korvatulehduksenkin mahdollisuus tuli mieleen, mutta olisiko vauva siinä tapauksessa välillä (sylissä) niin hyväntuulinen ja aurinkoinen? Mitään flunssaakaan kun ei ole ja yöt hän nukkuu ihan hyvin, herää 1-2 kertaa syömään.
En tiedä, nyt kyllä tuntuu vaan siltä, että voisi herra olla vähän helpompikin tapaus...Onko tällainen jotenkin tyypillistä tuossa iässä vai mistä mahtaa olla kysymys? :headwall:
Poika kohta 5 kk on nyt ollut pari viikkoa todella levoton ja villin oloinen. Hän ei ole ikinä oikein viihtynyt vaunuissa ja nyt meidän ulkoilut on kesällä hetkeksi helpotettuaan menneet taas niin kovin vaikeiksi. Otin viime viikolla kopan pois kun se tuntui jo liian pieneltä ja toivoin hieman auttavan, että vauva näkisi edes vähän paremmin vaunuista, mutta ei. Ihan yhtä inhottavaa siinä tuntuu olevan silti. Viime päivinä meidän ulkoilut on poikkeuksetta päättyneet eriasteiseen kitinään/huutoon/kiemurteluun/selkä kaarella karjumiseen. Poika ei ole enää pariin kuukauteen myöskään nukahtanut vaunuissa kuin todella harvoin, ja jos niin hyvin sattuukin, niin hän herää välittömästi kotiin tultua. Ja siis ei pitäisi olla kyseessä märkä vaippa/kuuma/kylmä/nälkä tms, olen aina yrittänyt sulkea nuo mahdollisuudet pois.
Taas huonompaan suuntaan menneen vaunukammon lisäksi nyt on tullut uutena ongelmat syömisen ja nukahtamisen kanssa. Parilla aterialla/päivä (on korvikkeella) saa itkukohtauksen kesken syönnin ja rauhoittuu, kun saa tutin suuhun ja hyssytellään hetki. Yleensä on suostunut syömään loput 15-30 min päästä. Ja hillitön hikoilu aina syödessä (on kyllä muutenkin tosi kova hikoamaan). Samaten hän on parin viikon ajan aina ennen nukahtamista eli väsyneenä saanut välillä aivan hillittömiä itkukohtauksia, jotka kestävät muutamasta minuutista puoleen tuntiin, ennen kuin simahtaa syliin.
Sitten tähän liittyy vielä sekin, että poika ei viihdy enää kuin korkeintaan minuutin vatsallaan lattialla (ei pysy enää selällään vaan kääntyy melkein heti) ennen kuin alkaa huuto, hän kun ei vielä pääse itse kierähtämään takaisin selälleen. Ja muutenkin on nyt halunnut olla vain ja ainoastaan sylissä tavallistakin enemmän, meillä on nyt melkeinpä samanlaista, kuin pojan ollessa vastasyntynyt, kun en päässyt edes vessaan ilman parkukonserttia. Ja meikä kun odotteli, että tilanne helpottaa hänen kasvaessaan...
En tiedä, tänään vaan meinasi äidillekin tulla itku ulkona, kun tuli sellainen fiilis, että mä en jaksa enää lähteä ulos ollenkaan, kun sen pitää olla niin hemmetin hankalaa! Eikä kotonakaan saa mitään tehtyä, vaikka poika on sitterissä tai lattialla ihan vieressä ja juttelen ja laulan hänelle, niin ei kelpaa.
En keksi muutakaan syytä tuohon pojan jatkuvaan ähräämiseen, kuin että onko hän sitten jotenkin niin ylikierroksilla kun haluaisi selvästi jo kovasti liikkeelle mutta ei pääse ja on sitten niin turhautunut (vatsallaan sätkii hulluna ja pyrkii ihan koko ajan istumaan tai punkee jaloillaan seisomaan sylissä ollessaan). Korvatulehduksenkin mahdollisuus tuli mieleen, mutta olisiko vauva siinä tapauksessa välillä (sylissä) niin hyväntuulinen ja aurinkoinen? Mitään flunssaakaan kun ei ole ja yöt hän nukkuu ihan hyvin, herää 1-2 kertaa syömään.
En tiedä, nyt kyllä tuntuu vaan siltä, että voisi herra olla vähän helpompikin tapaus...Onko tällainen jotenkin tyypillistä tuossa iässä vai mistä mahtaa olla kysymys? :headwall: