Liian helppo ero

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Exe
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Exe

Vieras
Erosta aikaa puolisen vuotta, kaikki kävi nopeasti, mies jäi kiinni suhteesta, minä hain eroa seuraavana päivänä. Ekaan 2kk ei puhuttu, sitten haettiin apua ja yritettiin uudelleen, tuli uusia valheita jolloin päätin lähteä lopullisesti. Elämä lapsen kanssa on ollut hyvää mutta raskasta. Välit exään ovat häiritsevän hyvässä kunnossa. Puhumme puhelimessa päivittäin, lapsista yleensä mutta myös muusta. Ex tietää uudesta orastavasta ihastuksestani ja kannustaa olemaan onnellinen. Minä tiedän hänen naisistaan ja olen ehkä hieman mustis. Ex haluaisi vielä lähteä juttelemaan ammattiauttajan kanssa ja ehkä kokeilla yhteenpaluutakin. Kaipaan ystävyyttämme, en seksiä. Ystävät ihmettelevät miten voidaan olla niin hyvissä väleissä ja miten kaiken tämän jälkeen minusta ei tullut katkeraa kusipäätä. Enkö ole koskaan tarpeeksi välittänytkään vai rakastanko edelleen... Pää on aivan sekaisin. Onko kenelläkään vastaavaa? Ja mitä ihnmettä tämä on???
 
Olen käynyt läpi saman. Ekalla kerralla lähdin, lopullisesti ja toisella kerralla (nykyisen kanssa) päätin jatkaa.
Luulen, että teitte liian nopeasti eropäätöksen.
Me saimme avun parisuhdeleiriltä. Sieltä löytyi syy pettämiseen. Pettäminen loppuu, jos sen syy selvitetään. (paitsi niissä patologisissa tapauksissa ;))

Vaikka ette palaisi yhteen, kannattaa selvittää mikä johti pettämiseen. Muuten on iso mahdollisuus siihen, että sinä löydät miehen, joka pettää, samoin ex miehesi jatkaa samaan malliin uusissa suhteissaan.

Mielestäni teidän kannattaisi hakea apua ja yrittää vielä kerran, jo lapsenkin takia.

 
Mä taas oon sitä mieltä että koska pystytte olemaan hyvissä väleissä ja jopa kavereita,teillä ei enää ollutkaan ns romanttisia tunteita toisianne kohtaan.Oletko ajatellut et näin voisi olla?Koska jos erotessa on vielä tunteita,on kaikki vaikeaa ja kaikki satuttaa.Kun aikaa kuluu,pysytään aina vain parempiin väleihin jne..Sehän on merkki siitä että ne romanttiset tunteet on alkaneet painua unholaan!En missään nimessä lähtis sinuna enää edes haikailemaan uuden yrityksen perään,en todellakaan.Jollei edes seksi kuulu sun mietteisiis entises kohdalla niin huh,ei se siitä puhumalla parane,sehän on selvää.Nauttisit nyt vain siitä että pystytte hienosti toimimaan keskenänne ja olette sovussa kaikin puolin,sehän on lapsenkin kannalta parasta.Miehesi on pettänyt sua,ei hän koskaan tule täysin sun luottamustas takaisin saamaan,ei vaikka tuhat tuntia puhuisitte.Aina on kuitenkin epäilys..Ja jos säkin voit jo ihastua toiseen,olet selvästi päässyt yli entisistä tunteistas exääs kohtaa.Jatkakaa tällä linjalla vain jolla nyt olette.Koska JOS menette taas yhteen,ja eroatte hyyyvin tod näköisesti,mitä se tekee lapsellenne?Eikö ole vähän kohtuutonta soutamista ja huopaamista?Isi tulee,isi menee..Parempi nyt antaa olla,kyllä hän siihen tottuu et isi asuu muualla ja hän kuitenkin isiä tapaa.nauti itsekin nyt elämästäsi!

 
yhdyn edelliseen, jos olette olleet aina toistenne kavereita ja ystäviä suhteessakin, ehkä se jäi jäljelle kun romantiikka sammui. Ja mikä sen suurempi onni lapsellekkin, kun vanhemmat ovat hyvissä väleissä ja paljon tekemisissä. Tuo miehen tyytyväisyys sinun ihastumiseesi kieltämättä tuntuu aina oudolta, kun yleensä sitä on kaikista entisistäkin kumppaneista hivenen mustasukkainen, mutta ehkä hänellä on pettämisestä huono omatunto, kokee olevansa se syyllinen osapuoli. Kuitenkin piti kommentoida tohon kavereidesi ihmettelyyn;olen itse ollut sitämieltä ennen ja jälkeen eron (jota mies ei todellakaan tehnyt helpoksi) että ihmisten pitäisi pystyä olemaan sivistyneitä kuitenkin, vaikka ero sattuu ja aika sen jälkeen on tietysti vaikeaa, mutta sitten kun pöly on laskeutunut. Pitää pyrkiä parhaisiin mahdollisiin väleihin, varsinkin joson lapsi. Ei kukaan ole määrännyt, että eronneiden tulee tapella silmät toistensa päästä aina nähdessään. Se on ihmisestä kiinni, jos on päättänyt raivota, niin minkä sille sitten voi.Myös toisen tyyneys auttaa, minä tein tietoisen päätöksen sietää suurinpiirtein mitä loukkauksia vaan kun tiesin niiden kumpuavan jätetyn miehen surusta ja ylläpitää vain hyviä välejä ja olla ystävällinen ja kas kantaa hedelmää nyt kun välit ovat jo aika hyvät. Jos olisin lähtenyt mikaan haullumiseen niin sitten tapeltaisia vieläkin.Kaikkea ei tietty pidä sietää. Vielä esimerkki siitä, että täydellinen sopuero on mahdollinen. Ystäväni erosi suhteesta (5v, avoliitto) alussa oli toki paljon surua ja kyyneleitä molemmin puolin, mutta asuivat yhdessä kunnes ystäväni löysi uuden asunnon kaikessa rauhassa (3kk) kokoajan täysin ystävällisissä väleissä, ei tappelua eikä huutoa, vain kyyneleitä ja haikeutta ja kipua rinnassa. Kun välit oli niin hyvät, jäljelle jäi lämmin ystävyys kun itkut oli itketty. Menihän siihen toki aikaa.Tukivat varmaan ajoittain toisiaankin. Nykyään joka päivä tekemisissä, ainakin puhelimessa, yhteisiä työprojekteja jne.

Jos epäröit , että pitäisikö palata yhteen, anna a jan kulua, täytyy olla VARMA ei se muuten kuitenkaan kestä ja taas tulee ero.Joku ammatti-ihminen voi tuoda perspektiiviä, jos asia kovasti vaivaa, ettei jää kaihertamaan uuden suhteen tielle.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.08.2005 klo 19:33 anne-68 kirjoitti:
Mä taas oon sitä mieltä että koska pystytte olemaan hyvissä väleissä ja jopa kavereita,teillä ei enää ollutkaan ns romanttisia tunteita toisianne kohtaan.Oletko ajatellut et näin voisi olla?Koska jos erotessa on vielä tunteita,on kaikki vaikeaa ja kaikki satuttaa.Kun aikaa kuluu,pysytään aina vain parempiin väleihin jne..Sehän on merkki siitä että ne romanttiset tunteet on alkaneet painua unholaan!En missään nimessä lähtis sinuna enää edes haikailemaan uuden yrityksen perään,en todellakaan.Jollei edes seksi kuulu sun mietteisiis entises kohdalla niin huh,ei se siitä puhumalla parane,sehän on selvää.Nauttisit nyt vain siitä että pystytte hienosti toimimaan keskenänne ja olette sovussa kaikin puolin,sehän on lapsenkin kannalta parasta.Miehesi on pettänyt sua,ei hän koskaan tule täysin sun luottamustas takaisin saamaan,ei vaikka tuhat tuntia puhuisitte.Aina on kuitenkin epäilys..Ja jos säkin voit jo ihastua toiseen,olet selvästi päässyt yli entisistä tunteistas exääs kohtaa.Jatkakaa tällä linjalla vain jolla nyt olette.Koska JOS menette taas yhteen,ja eroatte hyyyvin tod näköisesti,mitä se tekee lapsellenne?Eikö ole vähän kohtuutonta soutamista ja huopaamista?Isi tulee,isi menee..Parempi nyt antaa olla,kyllä hän siihen tottuu et isi asuu muualla ja hän kuitenkin isiä tapaa.nauti itsekin nyt elämästäsi!
olen samaa mieltä.
 

Yhteistyössä