3
30-KYMPPINEN
Vieras
minulla on outo ja sekava tilanne. minulla ei hirveästi ole kokemusta seurustelusta mutta nyt olen tavannut aivan ihanan miehen. Olemme tunteneet vasta muutaman kk mutta nyt jo tuntuu että hän voisi olla se oikea, yleensö en ole näin "helppo". Järkeistän ehkä liikaakin asioita mikä ei sovi seurusteluun. Minulla on melko vaikea tilanne elämässä ja kuvittelin pitkään ettei kukaan halua tähän soppaan mukaan. Itsetunto nyt on ihan hyvä mielestäni etttei ole tapana sitä täydentää miehillä. Jotenkin tämä uusi seurustelukumppani on kaikki mitä olen aina halunnut ja kaupanpäällisenö tuo että elämäntilanteenikaan ei pelota häntä. Saati menneisyys. Hänessä on kuitenkin muutama omituinen asia särähtänyt korvaan. En jaksa enempää eritellä kun tulisi tosi pitkä tarina taustatietoineen mutta pelkästään se että häntä on kaksi eksää syyttänyt pahoinpitelystä ilman syytä kuulemma. Että hänelle on kuulemma osunut kaikkia hulluja. Asia eteni siis vain yhteisille kavereille asti ei esim poliisille mutta jotenkin hämärää.. Ja käsirysyä ym ei mitään puukkoja ollut. Mutta no kuitekin. Hän jotenkin vaikutti alusta asti siltä että joko hän on taitava psykopaatti joka osaa sanoa kaikki oikeat sanat tai sitten hän vain on todella ihana. ei hän mitään epämääräisiä satuja selitä-ihan loogisia juttuja mutta maailma kuitenkin on täynnä hulluja.
Ajattelin nyt keskustella esim kavereiden kanssa varovasti ensin ja sitten hänen kanssaan ellen vaan suoraa laita peliä poikki. Täydennämme toistemme lauseita, todella monesta asiasta ajattelemme samallalailla-oikeasti, ja meillä on samanlainen huumorintaju jne. en siis koe että näen hänet ruusunpunaisin lasein-ainakaan kokonaan, en ole sellainen ihminen. Haluaisin pystyä heittäytymään mutta hän on liian täydellinen. Hän sanoo aina ne sanat mitä pitääkin, osaa perustellakin ne enkä koe mitään yli-imelyyttä tai outoa minun miellyttämistään. Hän ei ole alistava tai ulospäinkään mitenkään outo mutta mietin vaan miten erottaa liian hyvän ja sen oikean? Hän on ehkä nopeasti lämpenevä minkä tiedostan ongelmana mutta jotenkin se tuntuu vaan niin hyvältä nyt itsestäkin. Minulla ei ole syytä olla skeptinen miesten suhteen, en ole kyyninen menneisyydestä mutta kannattaako intuitioon luottaa?? Olen aina järkeistänyt liikaa asioita ja tässä se varsinkin haittaa. Olemme edenneet ehkä pelottavan nopeasti ja nyt aion ehdottaa jarrua ja katsoa miten hän reagoi. En vaan halua kertoa että hän nyt vaikuttaa oudon hyvältä, ettei hän sitäkin saa manipulpoitua niin että luotan häneen ja hänen vakuutteluihinsa ja sitten kun luotan häneen "liikaa", hän iskee ja tekee jotain, siis ei välttämättä fyysisesti mutta kuitenkin. Hän on saanut usein kuulemma suhteissa siipeensä ja ollut lapsuudessakin jotain perus avioerokamaluuksia joten entiedä haluaako hän nyt oikeasti pitää kiinni jostain hänenkin mielestä harvinaisesta-meistä, vai onko hän kaikille naisille tälläinen. eihän se varsinaisesti minulle kuulu mutta haluaisin luottaa häneen.
Narsismitesti yms tiedän mutta niissä kuitenkin sanotaan ettei alussa välttämättä huomaa mitään. Pieniä merkkejä kuitenkin kun miettii liikaa. esim häntä ei sängyssä kiinnosta minun nautinto tippaakaan mutta toisaalta sellaisiakin miehiä vaan on ja olemme tuore pari+hän voi olla vaan jotenkin vielä epävarma. Hän myös kertoi olevansa mustis eksästäni-lasteni isästä. Sanoi ettei tee asiasta nyt isompaa numeroa mutta mietin että onko tämäkin nyt joku alkava eristämiskeino lasteni isästä..?? Hän usein myös ulkopuoliselle saattaa kuulostaa jotenkin minun suhteen ahdistelevalta tai muuten esim tungettevalta, yli-innokkaalta, mutta minulle hän aina perustelee asiat tyyliin: anteeksi, en tosiaan tarkoita olla tungetteleva/ahdistava ym ja sanon ettei se haitaa koska olen itsekin yhtä ihastunut ym.
Ihme sepustus ja kamala kieli mutta yritän kiireessä kirjoittaa. :s KIITOS JOS JOKUS JAKSAA VASTATA!
Ajattelin nyt keskustella esim kavereiden kanssa varovasti ensin ja sitten hänen kanssaan ellen vaan suoraa laita peliä poikki. Täydennämme toistemme lauseita, todella monesta asiasta ajattelemme samallalailla-oikeasti, ja meillä on samanlainen huumorintaju jne. en siis koe että näen hänet ruusunpunaisin lasein-ainakaan kokonaan, en ole sellainen ihminen. Haluaisin pystyä heittäytymään mutta hän on liian täydellinen. Hän sanoo aina ne sanat mitä pitääkin, osaa perustellakin ne enkä koe mitään yli-imelyyttä tai outoa minun miellyttämistään. Hän ei ole alistava tai ulospäinkään mitenkään outo mutta mietin vaan miten erottaa liian hyvän ja sen oikean? Hän on ehkä nopeasti lämpenevä minkä tiedostan ongelmana mutta jotenkin se tuntuu vaan niin hyvältä nyt itsestäkin. Minulla ei ole syytä olla skeptinen miesten suhteen, en ole kyyninen menneisyydestä mutta kannattaako intuitioon luottaa?? Olen aina järkeistänyt liikaa asioita ja tässä se varsinkin haittaa. Olemme edenneet ehkä pelottavan nopeasti ja nyt aion ehdottaa jarrua ja katsoa miten hän reagoi. En vaan halua kertoa että hän nyt vaikuttaa oudon hyvältä, ettei hän sitäkin saa manipulpoitua niin että luotan häneen ja hänen vakuutteluihinsa ja sitten kun luotan häneen "liikaa", hän iskee ja tekee jotain, siis ei välttämättä fyysisesti mutta kuitenkin. Hän on saanut usein kuulemma suhteissa siipeensä ja ollut lapsuudessakin jotain perus avioerokamaluuksia joten entiedä haluaako hän nyt oikeasti pitää kiinni jostain hänenkin mielestä harvinaisesta-meistä, vai onko hän kaikille naisille tälläinen. eihän se varsinaisesti minulle kuulu mutta haluaisin luottaa häneen.
Narsismitesti yms tiedän mutta niissä kuitenkin sanotaan ettei alussa välttämättä huomaa mitään. Pieniä merkkejä kuitenkin kun miettii liikaa. esim häntä ei sängyssä kiinnosta minun nautinto tippaakaan mutta toisaalta sellaisiakin miehiä vaan on ja olemme tuore pari+hän voi olla vaan jotenkin vielä epävarma. Hän myös kertoi olevansa mustis eksästäni-lasteni isästä. Sanoi ettei tee asiasta nyt isompaa numeroa mutta mietin että onko tämäkin nyt joku alkava eristämiskeino lasteni isästä..?? Hän usein myös ulkopuoliselle saattaa kuulostaa jotenkin minun suhteen ahdistelevalta tai muuten esim tungettevalta, yli-innokkaalta, mutta minulle hän aina perustelee asiat tyyliin: anteeksi, en tosiaan tarkoita olla tungetteleva/ahdistava ym ja sanon ettei se haitaa koska olen itsekin yhtä ihastunut ym.
Ihme sepustus ja kamala kieli mutta yritän kiireessä kirjoittaa. :s KIITOS JOS JOKUS JAKSAA VASTATA!