Liian kiinni vauvassa...

[väsynyt...]

Meidän poika on nyt 11kk ja on yhden kerran ollut hoidossa, mutta nyt mä en voisi jättää poikaa isälle hetkeksikään, kun pelkään vauvan kaatuvan, tukehtuvan.... On semmonen olo, että vaan ja ainoastaan minä voin vahtia poikaa niin, ettei mitään tapahdu... kun vauva on hereillä olen koko ajan ihan vieressä, ettei mitään pääse tapahtumaan. Kuulostaa varmaan älyttömän tyhmältä.
En tiedä johtuuko tämä siitä, että imetän vieläkin, ainakin 5 kertaa yöllä, vauva on ollut paljon sairaana = paljon mun sylissä, refluksi aiheuttaa vauvalle "tyhjään tukehtumista", joka on kamalaa, vaikka tiedänkin sen olevan vaaratonta. Vauva nukkuu öisin mun vieressä ja iltaisin nukahtaa mun syliin, väsyneenä ei isän syli kelpaa.
Mä pelkään koko ajan että vauvalle käy jotain, esim. jos meen yläkertaan nukuttamaan isompia, niin kuuntelen koko ajan vauvan ääniä alakerrasta ja pian lähden alakertaan ja mies tulee nukuttamaan isot, kun en voi ollenkaan rentoutua :| Johtuukohan tämä siitä, kun olen joutunut niin paljon olemaan vauvan kanssa, vai mistä?!!
Isommat on olleet yökylässä montakin kertaa alle vuoden vanhana, eikä mitään tämmöstä oloa oo koskaan ennen ollut

 

[xx]

sulla on ahdistusoireyhtymä tai tosi paha väsymys jolloin ei pysty ajattelemaan järkevästi. Hanki keskusteluapua tai juttele miehesi kanssa, kerro neuvolassa tai jotain. Mut väsyt pian liikaa pelkojesi kanssa!

 

[ap]

Tämmönen huolehtiminen on kyllä raskasta ja tuntuu, että nyt tämä ei ole enää tervettäkään. Enhän mä voi koko ajan olla metrin etäisyydellä lapsesta :|
Ja sitten ajattelen aivan kamalia, esim. joka ilta menen ennen sänkyyn menoa vessaan ja mies menee ensimmäisenä makkariin, joka ilta kauhulla odotan, että mies huutaa, että vauva ei enää hengitä... tai että kun olen nukuttamassa isoja, niin mies juoksee tukehtuvan vauvan kanssa sinne... Todella pelottavaa.
Ja iltaisin tulee maattua hereillä ja kuunneltua, että vauva varmasti hengittää ja jos ei ääntä kuulu, niin tiiraan ties kuinka kauan, että varmasti hengittää.

 

[ap]

Oonko ihan yksin omituisine ajatuksineni?

 

[apsi]

Mä en ole sentään ihan noin voimakkaasti vauvassa kiinni, vaikka lievempänä versiona nuo ajatukset ovat kyllä tuttuja. Välillä tulee tarkisteltua, hengittääkö vauva, ja taannoin kun mies oli pihalla ja vauva nukkui vieressä vaunuissa, huomasin kyttääväni koko ajan ikkunasta. Kyllähän mies olisi reagoinut vauvan itkuun ja kuullut sen siihen parin metrin päähän, mutta en vain osannut jättää koko vastuuta hänelle. Miehelle en kyllä siitä kertonut, ettei hän suotta loukkaannu.

 

[ap]

Mä en edes ymmärrä kuinka nämä ajatukset ja tunteet on menny näin kamaliksi. Viikon päästä pitäisi vauva jättää 6h hoitoon ja mua pelottaa aivan kamalasti.

 

[apsi]

Ehkä sun olo helpottuu, kun pääset siitä yhdestä kerrasta ohi. Toivotaan kovasti!

 

[ap]

Ehkä sun olo helpottuu, kun pääset siitä yhdestä kerrasta ohi. Toivotaan kovasti!

Varmaan vuorokauden irtiotto koko hommasta tekisi hyvää, mutta yritetään nyt ensin selvitä tuosta 6h. Ja kun vauvalle ei kelpaa muu kuin tissi, niin aika vaikeaa tuo pidempi aikainen hoito olisi.

 

[apsi]

Meidän "pätkä" on vasta 4kk, mutta pullo ei menettele sitten millään. Saapa nähdä, koska meillä tilanne sallii ekan irtioton, tosin en sitä vielä osaa edes kaivata. Voipi olla, että mulla on muutaman kuukauden päästä sama tilanne kuin sulla nyt.

 

[Otsoemo]

En usko, että nuo ajatukset johtuvat imetyksestä tai mistään sellaisesta. Kuullostaa siltä, että olet yliväsynyt. Meidän 8 kk vauva on kans ollu tosi vähän hoidossa ja sillekään ei oikein meinaa maito mennä missään muussa muodossa kuin tissistä eli on siis aika kiinni minussa ja minä hänessä. Kuitenkaan mulla ei ole tuollaisia ajatuksia. Nyt sun kannattaa oikeesti hakea apua vaikka sieltä neuvolasta. Tuommoinen ei ole hyväksi itsellesi, lapsellesi eikä teidän koko perheelle.

Tsemppiä irtiottoon! Minäkin otin sellaisen viime viikolla. Tuntu aivan kamalalta aluksi, mut hyvin se sit kuitenkin meni.

 

[ap]

Nostan vielä...