Sinä lapseni - vielä syntymätön
myös syntymättä jäänet...
Oli tulosi onni arvaamaton
- ja nyt huudan ikävääni.
Vain hetkisen olit minun -
vain hetken keväisen.
Miksi ikuisuus kutsui Sinut,
taimen vasta itäneen?
Sillä eikö itselläni
olis lähtöön suurempi syy?
Olen nähnyt liikaa jo varhain
ja elämään väsynyt.
Tunsin Sinussa tarkoituksen
tunsin Sinussa elämän
siksi esitänkin kysymyksen:
onko onnea ensinkään?
Kun taimi sisältäin vietiin
meni samalla uskoni siin.
Ja sairaalan kapeaan petiin
minä murruin - ja itkin niin.
Kuulin kerran että niistä
jotka kohtuun kuolevat
tulee enkeleitä
ja niille siivet kasvavat.
3 viikkoa sitten, meidän pieni rakas kuoli kohtuun :'( Niin rakas, niin pieni, liian tärkeä pois annettavaksi. Voi mitä olisinkaan tehnyt jos olisin pienen saanut pitää. Oltiin ostettu kaukalo, vaunut ja muita tarvikkeita. Vaan ei niille ollut käyttöä. Usein löydän itseni pitämässä kättä vatsani päällä ja etsimässä potkuja - joita en enää tunne :'(