Liian vaativa isä?

["Minä"]

Menetin hermoni kun mies vaatii lapsilta mielestäni liikaa. Kaikki pitäisi osata heti. Luistelu, hiihto, uiminen laskettelu. Lapset ovat 4v ja 5v ja eivät todellakaan voi heti osata kaikkea ja olen sitä sanonut jo sata kertaa. Varsinkin tuolta esikoiselta (poika ) vaatii ihan älyttömiä. Ja kun poika ei edes ole mitenkään "liikunnallinen " vaan sellainen enemmän taiteellinen lapsi. Kuopus (tyttö ) on enemmän innostunut liikunnasta muutenkin. Minusta on ihana, että vie lapsia joka paikkaan, mutta aina sama valitus #kun ei ne osaa ja ei tästä tule mitään jne jne# Äsken suutuin ihan kunnolla tuosta asiasta! Asiaa vaikeuttaa vielä se, että itse on aina ollut sellainen älykäs tyyppi, joka oppii kaikki asiat heti. Tuntuu, että tästä tulee vielä ongelmia esim. kouluun mennessä jos lapset eivät olekaan juuri sellaisia kuin hän on olut/on. Onko kenelläkään muulla kokemuksia tästä??

 

[epistä]

No tossa hyvä esimerkki, kun lapsista kasvatetaan huonolla itsetunnolla omaavia aikuisia.. muuten en osaa auttaa, mutta oikeasta asiasta hiillyit, ja sano miehellesi että katsoo nenäänsä pidemmälle!

 

[Shed]

Toi on oikeesti iso ongelma. Myöhemmin se voi muodostua vielä suuremmaksi ongelmaksi. Pienilläkin asioilla tuppaa olemaan vaikutusta itsetuntoon ja jos sitä lapsen osaamattomuutta korostetaan jo tuossa vaiheessa niin vaikeaa tulee tulevaisuudessa.

Multa on vaadittu "hiljaisesti" aika paljon. Kukaan ei koskaan sanonut tai vaatinut mitään, koska oletettiin että osaan ja pärjään - ilman apua. Tein järkyttävästi töitä, jotta olisin "kelvannut" vaikkei todellisuudessa ollut mitään syytä miksi en olisi kelvannut. Olin siis luonut itse omaan päähäni tuon asenteen.

Ylisuorittamista, erheettömyyttä, täydellisyyttä... Opettelin itsekseen asioita, koska en voinut kertoa etten muka osaisi. Ala-asteella tein kevyet neljä tuntia läksyjä. Äiti luuli että tykkäsin vaan tehdä niitä, todellisuudessa väänsin ja väänsin oikeanlaisia kaunokirjaimia kunnes ne oli täydellisiä.

Multa ei siis varsinaisesti vaadittu, mutta jostain syystä mua ei koskaan kehuttukaan tai kannustettu (koska minähän osasin, oikea luonnonlahjakkuus..) No, vaikean masennuksen vuoksi saadun terapian kautta opin kuitenkin pyytämään apua, sanomaan ei ja olemaan armollisempi itselleni. Matkaa on vielä.

En nyt tiedä vastaako tämä ihan pyytämiäsi kokemuksia. Ja en missään nimessä väitä, että tuollainen vaatiminen johtaisi vakaviin seurauksiin. Mielestäni sun kannattaa kuitenkin olla tiukkana tossa asiassa.