Liikaa kiinni

[vauvassa?]

Olen pohdiskellut jo jonkin aikaa,että mahdanko olla jotenkin liikaa kiinni vauvassa!?Tyttömme on nyt 4kk emmekä ole vielä olleet missään bilettämässä eikä hirveästi huvitakkaan,syömässä olemme miehen kanssa kahden kerran käyneet.Mulle tulee hirveä ikävä tyttöä jo muutamassa tunnissa,kun hän välillä on hetken ollut mummulla hoidossa.Muutenkin olen kauhean suojeleva vauvaa kohtaan ja murehdin joka asiaa (on kyllä vissiin aika yleistä meillä äideillä).

Tämä tunne,että olisin liikaa kiinni vauvassa tulee,kun sisarellani on melkein saman ikäinen vauva ja hän on jo monet kerrat ollut bilettämässä (välillä kahtena viikonloppuna peräkkäin) ja muutenkin jättää vauvan todella helposti hoitoon monta kertaa viikossa mummolle muutamaksi tunniksi.Itse olen jättänyt n.3 kertaa pakollisten menojen vuoksi,mutta sisareni jo varmaan ainakin 50 kertaa.Hän on muutenkin paljon riippumattomampi lapsestaan,kuin minä. Hän on aina helpottunut,kun joku muu välillä kantaa lasta,että itse saa hengähtää hetkeksi.Mulla ei tälläistä piirrettä ole.

Välillä hiukan harmittaa,kun sisareni vauva on melkein joka päivä vanhempiemme luona,mutta meidän neidin kanssa siellä käydään n.kerran kahdessa viikossa.Jotenkin tuntuu,että sisareni lapsesta tulee tai on jo tullut mummun lempilapsi ja,että mummu tuntee hänet,kuin oman lapsensa.Tottakai mekin voisimme joka päivä käydä vanhempieni luona,mutta en näe asiassa mitään järkeä ja en tunne tarvetta siihen,että joku muu kantaisi lastani joka päivä,että itse saisin hengähtää. Taidan olla hiukan kummallinen,mutta onko täällä muita samoin ajattelevia?

 

[*Tintti*]

Niin tuttua tekstiä että
Eli meidän tyttö on 6.5kk eikä ole ollut vielä kertaakaan hoidossa muuta kuin isällä sen aikaa kun kävin kampaajalla ja hammaslääkärissä,niin ja tunnin nyrkkeilyssä kerran vkossa..
Mulle tulee jo tosta tunnin erostakin niin hirveä ikävä ettei uskois Ja vaikka kuka ruinaa lasta hoitoon,me ei sitä vielä tehdä..Onneks imetän vielä,korvikkeita ei syö (eikä saakaan syödä) niin on hyvä syykin olla antamatta hoitoon..
Viihteelle ei ole mulla tod. mikään kiire,en kyllä edes ole pitkään aikaan juossut missään baareissa...
Anna itsellesi aikaa venyttää ""henkistä napanuoraa"",äläkä tee mitään mikä ei tunnu hyvältä itsestäs!
Nyt joku taas kirjottaa et lapsi tottuu vaan vanhempiinsa,nooh...kyllä me kylässä käydään,joten näkee likka muitakin naamoja kuin meidän
Nauti vauvastas ja yhteisestä ajasta,ei mene kauaa kun lapses yhtenä päivänä ei malta olla äiskän kanssa vaan viilettää omia menojaan

 

[Ninni]

Vastasinkin jo tossa ""Äidille omaa aikaa""-ketjussa, mutta liippaa niin läheltä että vastaan tähänkin
Mulla 9 kk poika eikä kertaakaan ole edes tullut mieleen lähteä mihinkään bilettämään. Miehen kanssa ei tehdä mitään yhdessä, parit häät oli kesällä ja sieltäkin sitten lähdettiin kesken pois lapsen luo. Ei oikeen ole hoitajaa ja jotenkin aina tuntuu, että on niin kamala säätö jos vie isovanhemmillekin hoitoon.
Kieltämättä tämä alkaa jo tuntua omassa henkisessä tilassa, vaikkei varmaan saisi, pitäis vaan porskuttaa....
Nyt aion alkaa oman liikuntaharrastuksen kerta viikkoon, meinaan olla niin itsekäs

 

[mimi]

oma vauvani on kohta 5kk vanha, ja koko tänä aikana olen ollut hänestä erossa vain pari tuntia, kun olen käynyt kampaajalla tai lääkärissa. ikävä on heti hirmuinen! ei tulisi mieleenkään lähteä baariin tms. iltamenoihin, vauvani hyvinvointi pyöris vaan koko ajan mielessä. ehkä olen ylihuolehtiva äiti mutta sittenpähän olen. varmaan vähän ikäkysymyskin tämä. itse olen kolmekymppinen ja risat ja ennen vauvan tuloa olen saanut ihan tarpeeksi bilettää ja ""tuulettua"".

 

[minni]

ja höpö höpö.. vauvasi on vasta 4kk. Luonto hoitaa asian niin että äiti haluaa olla lapsensa kanssa. Enkä tarkoita syyllistää ketään niitä jotka lapsensa hoitoon jättävät. Jokainen tekee tyylillään. Minä olen ollut omieni kanssa ensimmäisen vuoden kuin paita ja peppu. Toki isä on saanut hoitaa ja lenkillä tms olen käynyt, mutta kyllä sinne bilettämään ennättää myöhemminkin, siis jos vaan haluaa.. omaa aikaahan voi käyttää myös muuten kuin ravintolassa. Itse käyn pitkillä lenkeillä, kirjastossa, jumpassa, uimassa, ystävien luona, kaupoilla tms.. silloin kun järjestän omaa aikaa.

 

[AP]

Kiitos kaikille kommenteista!Helpotti kummasti oloa,kun huomasi että on muitakin äitejä jotka eivät mennä viipota omia menojaan jatkuvasti. Itselleni oli vaan jo tullut sellainen tunne,että on muka jo PAKKO lähteä bailaamaan tai ainakin jättää tyttö yökylään,kun sisarkin toimii niin jatkuvasti.Ja hän on tosiaan minua jonkin verran nuorempi,kuten joku jo tossa mainitsikin ikäkysymyksestä liittyen menohaluihin.Ja emme me kaikki varmaan ole luonnostaan äitihahmoja vaikka naisia olemmekin!?

Nyt voin ainakin hyvillä mielin nauttia kotona olosta vauvan kanssa enkä enää edes mieti tuulettumaan lähtemistä ennen,kuin todella niin haluan!!

 

[: )]

Meidän lapset on 7-ja 5-vuotiaat ja edelleen meidän vapaa-ajalla lasten vieminen jonnekin hoitoon (esim.mummon luo) tuntuu vähän ikävältä. Lapset tapaavat mummoja ja ukkeja tarpeeksi muutenkin, koska asuvat samalla paikkakunnalla. Nautin lasteni kanssa olemisesta emmekä tarvitse mieheni kanssa yhteistä aikaa sen enempää mitä pystyy viettämään illalla lasten nukkuessa. Eli kukin tekee niin kuin hyvältä itsestä tuntuu!

 

[niinpäniin]

lapseni on 5 kuukautta vanha ja olen ollut kaksi yötä ja yhden illan hänestä erossa.

niin kiinni olin lapsessani, että pienessä neuvolassamme neuvolatäti ehdotti perhetyöntekijän tulemista meille kerran viikossa tunniksi pariksi, jotta oppisin luottamaan muihin hoitajina ja että pääsisin tuulettumaan. aluksi en meinannut antaa lapsen isänkään hoitaa vauvaa, olin niin peloissani kaiken aikaa että vauvalle käy jotain. että hän putoaa, tukehtuu, kylmettyy, ampiainen pistää, joku ajaa vaunujen päälle, aurinko sytyttää vaunut tuleen tms. naurakaa vain mutta näin oli asiat! olin kuin mielenvikainen leijonaemo joka häätää kaikki mahdolliset reviiriltään. mustasukkaisuus kun avomieheni äiti piteli vauvaa sylissään oli aivan sanoinkuvaamaton....kuulostaa järjettömältä, mutta synnytyksen jälkeinen hormonipläjäys yllätti minutkin. Nyt on asiat normalisoituneet ja naureskelen itsekin mm. valokuville joita on tuohon aikaan otettu. Vauva on tiukasti minun sylissäni ja näyttää kuin katseeni kiiluisi kuin luolakarhulla. Huvittavaa.

Vaikket olisikaan ollut yhtä voimakkaissa tunnemyrskyissä niin tässä vielä se, miten olen kokenut ulkoiluni tähän päivään mennessä:

ensimmäisen yön olin erossa (SUURI VIRHE!) lapsestani kun hän oli kaksi kuukautta vanha: iltapäivä 16:sta seuraavaan aamupäivään. Seuraavana aamupäivänä itkin jo ikäävääni ja ajattelin olevani suomen itsekkäin äiti. kun mummon auto kaartoi pihaan juoksin autolle ja nappasin vauvan syliini enkä päästänytkään hänestä irti moneen tuntiin. hassua olis se, että tunsin asian jotenkin ikävänä etukäteen luissani mutta ajattelin että mulla vaan lyö tilanne jotenkin yli. kaikki menevet äiti-ystäväni olivat ihan sitä mieltä että on järjetöntä olla ""ulkoilematta"" jos on tiedossa hyvää hoitoa vauvalle. ei se kyllä niin ole.

toisen kerran olin ulkona ystävieni kanssa kun vauvani oli 4 kk (elokuussa); hän oli illan isänsä kanssa ja hienosti oli mennyt. Vauvani sai Nan:ia ilta 18 seuraavaan päivään asti; ihmetteli vaan kun äiti istui silmät ristissä ja tukka pystyssä sängyn laidalla. ei siis itkenyt tissille vaikka imetänkin vieläkin 6-8 kertaa vuorokaudessa. Se ilta oli taas ns. ""avartava"" eli toisin sanoen otin riskin vaikka TAAS ääni sisälläni sanoi että onko sitä pakko mennä minnekään... ilta olikin ihan älyttömän kiva! oli mukavaa pynttäytyä, juoda viiniä ja jauhaa höpötellä ystävien ja tuttujen kanssa. Ja sitä kivempaa oli aamuyöstä tulla kotiin ja olla omassa kodissa omien rakkaidensa kanssa.

Sen jälkeen en ole kaivannut ulos mutta vauvani mummo tarjoutui viime viikonloppuna itse hoitamaan taas pientämme (5kk) joten lähdimme avomieheni kanssa ulos syömään,juomaan ja tanssaamaan. Yö oli taas mennyt tosi hyvin, sen lisäksi saimme molemmat nukkua pitkään pitkästä, pitkästä aikaa! En kyllä malttanut juoda paljoakaan (olin käynyt netistä katsomassa noin määrät mitä voin juoda ja kauanko ne palavat kropassani että voin taas imettää) enkä varsinkaan aamulla nukkua niin pitkään kuin olisin voinut,oli niin ikävä vauvaa.

lisäksi inhoan rintapumpun käyttämistä (tuli traumat rintatulehduksen takia) joten tissit olivat melonin kokoiset illan juhlimisen jälkeen. vauvalla oli omat juhlat taas kun pystyin imettämään olin sitä paitsi erheellisesti luullut, että illan aikana nousseet maidot täytyy lypsää pois koska niihin jää illalla juotu alkoholi. just joo. ihan samalla tavalla tuoa poistuu kuin verestäkin.

lisäksi olen käynyt muutamia kertoja urheilemassa,kirppiksillä ja marjametsällä. poissa olen ollut pari tuntia kerrallaan. silloinkin tulee ikävä, mutta aina kun palaa kotiin on tullut todettua kuinka kiva oli olla sen hetken taas se sama vanha minä. vaikka milloinkaan en vaihtaisi pois nykyistä elämääni.

nyt en taas kaipaa pitkään aikaan ulos. lokakuussa olisi yhdet aikuisten juhlat, mutta nyt jo tuntuu että se on liian aikaisin...saa nähdä.

 

[emmi]

no meidän tyttö oli kokonaista yhden kerran hoidossa ennen yhtä ikävuotta 10 kk ikäsenä 3h kun mentiin pesemään mattoja . HOitoapua ei oikein saatavilla lähistöllä, jos mun on tarvinnut päästä johki ni iskä on hoitanu vauvan. Yhdessä siis kahdestaan ei olla oltu oikein missään, mutta ei ole ollut tarvettakaan, 10v yhdessäolonaikana on ehditty olla kahden ihan tarpeeksi. Häissä, hautajaisissa (joita on riitänyt tälle vuodella) ja syömässä ollaan oltu tytön kanssa. Kun vielä sitten kuulemma ""opetin "" tytön täysin tissille (vaikka ooikeasti epätoivoisesti yritin opettaa pullolle laihoin tuloksin) ni alkoi ympäristöstä kuulumaan että omin lapseni hoidon itselleni ja että lapsi tottuu liian hyvälle !!!??? Nyt kun sitten hoitoonlähtö lähestyi 1v:na ni kyllä peloteltiin että kun ""oot pitäny likan niin ittelläs ni kyllä tulee vaikeaa olemaan hoitoon tottuminen"". Kuinkas kävikään, 3 viikkoa mennyt loistavasti hoidossa. Tietty vähän kitinää joskus mutta sehän kuuluu asiaan. Mutta äidin sydän on vereslihalla Nauti ihan rauhassa lapsestasi.

 

[elli]

Hei niinpäniin!

Menee nyt ihan asian viereen, mutta vaikka olisit promillen humalassa ja imettäisit, niin lapsesi saa niin vähän alkoholia äidinmaidon kautta (1 ml alkoholia/litra maitoa), että sillä ei ole merkitystä. että tuo imettämättä oleminen ei ole lainkaan tarpeen, mutta jos haluaa itseään kiusata niin mikäpä siinä.

http://www.imetystukilista.net/faq/tupakka.php tai
http://www.alko.fi/alkoholijaterveys , josta Alkoholi ja raskaus -niminen esite (pdf - muoto) ja sen sivu 14


Esikoiselta olin sen verran nuorempi, että menojalkaa vipatti ja tuli myös mentyä. Tämän kakkosen hoito on ollut niin ihanaa, että eipä tuo ole vielä ollut kuin puolivuotiaana isän kanssa yhden yön ja nyt 1 v 4 kk:n iässä olin kaksi yötä matkalla, jolloin isä hoisi pojan ja kodin. toki asiaan saattaa vähän vaikuttaa, että kummastakaan mummolasta ei olla PYYDETTY poikaa hoitoon, edes päiväksi. Ja muille en halua antaa.