Liikunta rules ja vie ilon

["Liikkis"]

Onko muiden lapsilla tilanne, että huono liikuntanumero 7 vie motivaation opiskeluun todella alas?

Olen jo pitkin kevättä kuunnellut, et "mitä järkeä on lukea kokeisiin, kun kuitenkin tulee huono todistus".

Todistuksessa kaseja ja ysejä, mutta yksi seiska pilaa.

Yritin kannustaa, että jos sen liikan sais nousemaan numeron verran asenteella. Johon lapset totes "ai feikkaamalla, tää on hauskaa, jee". No minustakin se vaikuttaa perseennuolemiselta ja jäinkin miettimään, et liikka taitaa olla ainoa, missä numeroihin voi vaikuttaa näin, vai voiko?

Siis muissa aineissa osaaminen on faktaa (onko?) ja tuntiaktiivisuudella (vai onko sekin yksi tapa perseennuolentaa?) ja tuntiosaamisella (tätä ei kai nykyään edes mitata?) voidaan vaikuttaa sit numeron verran suntaan tai toiseen.

Musta taideaineita ja liikkaa ei tulisi edes arvostella, ellei joku oppilas halua. Ne olisivat muuten vaan tärkeitä taitoja kaikkien oppia, edes perusteet.

Ja tosiaan, omia traumoja tässä puran, mut toisaalta, musta ei tullut hikaria, kun tiesin, että olen huono noissa aineissa, enkä koskaan tule saamaan hyvää todistusta.

 

[astrolabe]

Kyllä kai se tuntiaktiivisuus yms.vaikuttaa akneessa kuin aineessa. Kymppiinhän vaaditaan jo hirveästi ekstraa?

 

["Liikkis"]

Siis luulen, että lapseni tarkoitti hyvällä todistuksella ysiä, kymppeihin ei mahiksia, koska ei uskalla viitata, eikä tässä koulussa ainakaan tuntiosaamista miyenkään muuten mitata.

Mutta onko muiden lapsilla vastaavaa motivaatiosiepparia?

 

[Perfe]

Mun miekestä on parempi muutta asennetta niin, että hyväksyy sen seiskan. Kaikessa ei tarvitse olla huippu. Täydellisyyden tavoittelijalla on rankkaa, kun ei koskan saa epäonnistua ja kokee, etteivät muut (vanhemmat) hyväksy, jos ei ole täydellinen. Minunkin kouluaikoina yksi kasin oppilas jätti lukion kesken, kun koki, ettei ole riittävän hyvä.

 

[Hiop]

En näe paremman asenteen ottamista perseennuolentana ollenkaan.

Omasta nuoruudestani muistan liikkatunneilta jokaisesta koulusta että oppilaat jakautui yleensä kolmeen, :

1. Ne jotka tekevät äärimmäisen innoissaan (yleensä vapaa-ajallakin urheilivat)
2. Ne jotka tekivät koska pitää tehdä, jostain tykkäsivät, yleensä ei, mutta tekivät mukisematta
3. Ne jotka valittivat ja vinisivät, ei ollut liikkavaatteita, nilkka oli hiukan kipeä, aina valittiin joukkuepelissä se "helpoin" paikka, ei pelattu kunnolla kun olisi tullut hiki jne.

Nuo kolmoset ei koskaan saaneet kunnon numeroita, asennemuutoksella niistä olisi tullut kakkosia ja varmasti olisi ollut todistuksessa 7-8.

 

["Liikkis"]

Muistan itsekin liikkatunnilla, et pahimpia juttuja oli kun tehtiin jotain kaikkien nähden. Ja ujona itsekriittisenä ihan järkyttävää.

Laps itsekin tietää, etä asennetta tulos muuttaa, mutta miten? Onko kellään omakohtaista kokemusta?

 

[juoksukunto]

Se on varmaan huonokuntoinen. Kehota liikkumaan enemmän, että pärjää peleissä.