T
Taina
Vieras
Hei!
Perustin meille oman ketjun, ettei suututetaan ketään, juttelemalla "omia juttuja" ihan muun aiheisessa ketjussa.
Mä oon jo aivan valmistautunut siihe, että vauva syntyy pian. Kaikki joululahjatkin rupeaa olemaan valmiina, vaikka pakkauspaepria en ole vielä löytänyt kaupoista.
) Vauvalle on kaikki valmiina ja vaatteet viikattu kaappiin. Enää pitäisi ostaa vaippoja, tutteja, rasvoja yms pientä päiväittäistavaraa. Niin ja vauvan nukkumapaikka on auki. Ollaan yritetty houkutella esikoista omaan huoneeseen jatkettavaan lastensänkyyn, mutta hän haluaa nukkua (ainakin toistaiseksi) pinnasängyssä meidän makuuhuoneessa eli todennäköisesti vauva nukkuu äitiyspakkauksen laatikossa aluksi ja sitten ostetaan toinen pinnasänky (tai lainataan) jos esikoinen ei vieläkään tahdo luovuttaa paikkaansa. Esikoinenkin on vielä niin pieni, että en henno pakottaa eri huoneseen/uuteen sänkyyn vaikka saisikin varmasti paljon rauhallisemmat yöunet omassa huoneessa kun ei tarvitsisi heräillä vauvan kähinöihin. No aika näyttää miten käy, eiköhän me jotenkin mahduta kaikki samaan makuuhuoneeseen jos on pakko.
Minä pyysin äitltäni oman vanhan nukkeni Jesselle jos vaikka sillä saataisiin jotain tuntumaa vauvan hoitoon ja mustasukkaisuus vähenisi... Mene ja tiedä, mutta ei kokeilu ainakaan varmaan pahaa tee. Itse olen ainut lapsi ja välillä kyllä vähän hirvittää pakottaa lapsi kokemaan tällainen "kriisi", vaikka olenkin yrittänyt lohduttaa itseäni, että sisarukset rikastuttavat lapsen elämää ja antavat paljon enemmän kun ottavat. Taitaa olla nää hormoonit jotka sekottaa pään! Mun täytyy kyllä myöntää, että nyt jo tuntuu ikävälle ajatella niitä kaikkia ihania kahdenkeskisiä hetkiä esikoisen kanssa jotka väkisinkin jäävät nyt vähemmälle kun tulee uusi vauva jakamaan huomiota...
Olen itsekin miettinyt, että on ihanaa sitten kun vauva syntyy saada halata esikoista kunnolla, siis sillälailla oikein rutistaa syliin ilman, että tarvitsee varoa mahaa!! Rupean jo olemaan itsekin lopen kyllästynyt lauseeseen "Varo äitin mahaa!", ihanaa sitten kun esikoinen saa vauhdista jousta syliin ilman että tarvitsee varoa! Mutta paljon hassuja ajatuksia pyörii päässä! Esim. että miten vauvaa voi imettää tai lähinnä miten esikoinen siitä pahoittaa mielensä kun äiti tulee sairaalasta kotiin ja lapsella on ollut kamala ikävä ja sitten äiti istuu vaan esim. kolme tuntia vauvan kanssa sohvalla ja syöttää pikkuista... näin meillä ainakin eikoisen kanssa ensimmäiset viikot sujui että istuttiin vaan sohvalla tissi suussa, varsinkin iltaisin.
Meillä juuri tuttava pariskunta sai kaksoset pari viikkoa sitten. Viikoja oli silloin kasassa 31 ja vauvat oli tosi pikkuruisia n.1500g ja 1700g, mutta hyvin on kaikki sujunut. Vauvat ovat kyllä vielä sairaalassa, mutta pääsevät pian kotii Toivottavasti teilläkin kaikki sujuu hyvin!! Nykyään keskoshoito on niin kehittynyttä, että vaikka vauvat syntyisivätkin etuajassa niin kaikella todennäköisyydellä vauvat voivat hyvin!
Oliko tämä sinun keskenmenosi aikainen? Itse sain keskenmenon kesällä -03 ja sitten puolen vuoden päästä tein uuden plussan lopputulos on nyt perhepäivähoitajalla päiväunilla. Rankkaahan se keskenmenon saaminen on, varsinkin jos raskaus on ehtinyt jo pitkälle. Itsellä meni kesken rv12 kun juuri olin ehtinyt tuuletella että kriitiset viikot alkaa olla takana...
Hauskaa päivän jatkoa!
Kopioin alapuolella aiemman keskustelumme.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
13.10.06 15:49
Taina (vierailija)
Heippa Lina!
Oletko sinä se sama Lina joka kirjoitteli syysmammoissa 2004, sait siis esikoispojan syyskuussa 2004, olisikohan ollut Vilppu nimeltään. Jos olet sama henkilö niin olisi tosi kiva vaihtaa kuulumisia. Ja vaikka et olisikaan niin onnea raskauteen ja hauskoja syyspäiviä!
Terv.Taina rv31+3 ja esikoispoika 2v
Lainaa
13.10.06 20:48
Lina (vierailija)
No moi Taina!
Sama Lina olen, vaikka esikoispojan nimi ei ihan tuo olekaan.. Aika lähelle kuitenkin
Teillä näyttää olevan seuraava tulossa vähän lähempänä kuin meillä, ei ole enää pitkästi jäljellä. Me tosiaan olemme tässä jo neljä kuukautta koittaneet tottua siihen uutiseen, että saamme kaksi vauvaa kerralla (jos kaikki menee hyvin). Ei meinaa mennä jakeluun millään. Eikä ole aina kovin helppoa.
Miten sinulla on toisen vauva odotus sujunut? Ja pukkaako esikoisella pahasti uhmaa? Meillä on sitä ilmassa PALJON Saapi nähdä, miten pojan käy, kun huomiota tulee jakamaan yhden vauvan sijasta kaksi.
Palaillaan!
Lainaa
13.10.06 21:43
Taina (vierailija)
Hei Lina ja onneksi olkoon kaksosten johdosta!
Hassua, että bongasin sinut täältä kun mietin juuri pari päivää sitten edessä olevaa synnytystä ja mieleen tulivat sinun dramaattiset synnytyskokemuksesi. Miten sinulla on raskaus sujunut? On varmasti kyllä vähän sulateltavaa siinä, että vauvoja tuleekin kaksi, yhdenkin kanssa on välillä hankalaa!
Minulla tämä raskaus on ollut kyllä paljon vaikeampi kuin esikoisen odotusaika, kaikki vaivat ovat tulleet aiemmin ja lisäksi tietysti joutuu jaksamaan/nostelemaan ihan erilailla kun on esikoinen hoidettavana. Olen ollut välillä supistusten takia sairaslomalla kun vauva meinaa tulla liian aikasin maailmaan. Nyt nyt ruvetaan onneksi olemaan jo aika turvalisilla viikoilla. Töitä enää kaksi viikkoa jäljellä ja sitten alkaa äitiysloma. Oletko sinä ollut tässä välissä töissä?
Meillä on myös aivan mahdoton uhma päällä!!! Välillä ei tiedä itkeäkö vai nauraa kun joka asiaan vastaus on EI! Tai ei halua, eipäs, juupas... Huokaus! Vauvasta poika on nyt jo mahdottoman mustasukkainen. Muistaa joka päivä mainita hyvin painokkaasti, että minä olen HÄNEN äitinsä, EI vauvan äiti!!! Välillä kyllä vähän mietityttää, että miten arki lähtee rullaamaan pienen vauvan ja tuon uhmakkaan kaksi vuotiaan kanssa... mutta ehkä me sitten selvitään jos tekin selviätte KAHDEN vauvan ja uhmakkaan kaksi vuotiaan kanssa.) Oli tosi kiva kuulla sinusta! Olisi mukava vaihtaa kuulumisia enemmänkin.
Lainaa
14.10.06 21:32
Lina (vierailija)
Toivottavasti ap ei pahastu, kun vastaan vielä tähän ketjuun, vaikka aihe on mennyt ihan männikköön ja vielä kahdenkeskeiseksi Sori kaikille muille.
Töissä olen ollut viime helmikuusta lähtien, mutta nyt jään sitten piakkoin (tod.näk.) kuun vaihteessa saikulle. Raskaus on ollut raskas; kaikkia vaivoja tuplaten. Kaksosraskautta seurataan tarkasti ja minä hermoilen jokaista ultraa tosi paljon. Kaikki on kuitenkin tähän mennessä mennyt hyvin, tosin nythän ne riskeimmät viikot tuon ennenaikaisuuden kohdalta alkavat. Jotenkin tuon esikoisen syntymän ja viime keväisen keskenmenon (sellainenkin väliin osui) jälkeen on ollut sellainen olo, että ei mikään olen niin varmaa kuin epävarma. Ne ovat varmaan nämä kaksinkertaiset hormonit, jotka saavat mielen välillä matalaksi :/
Meillä esikoinen on tällä hetkellä hirvittävän kiinnostunut vauvoista. Aina kun kaupassa näkee sellaisen, hihkuu innosta, osoittelee ja hokee "vauva" (vaikka "vauva" olisi samaa ikäluokkaa..) Saman tekee vaunut nähdessään. Omaa vauvanukkeaan hoitaa innolla, lähinnä laittaa nukkumaan ja laulaa tuutulaulua. Äitin mahaa kutittelee ja välillä tutkii taskulampulla. Kylässä käyneitä vauvoja koittaa hoitaa (apua!) ja tunkee tuttia suuhun. Mutta mutta.. luulen, että ääni kellossa muuttuu sitten, kun meillä oikeasti on vauvoja. Ihanahan tuo kaksivuotias on, mutta silti meinaa välillä väsyneenä loppua pinna. Ja nimenomaan tuohon nostelemiseen ja uhmaikäisen pukemistaisteluihin/autoon laittamisraivareihin olen tällä hetkellä lopen väsynyt. Maha on nyt jo niin iso ja jokainen supistus pelottaa, vaikka ei oikeasti vaaraksi olisikaan. No, eihän tämä jatku ikuisesti. Sinulla ei enää kovinkaan pitkään, mutta toivottavasti vielä vähän aikaa. Juuri tänään mietin, että raskausväsymys vaihtuu vauvojen synnyttyä univelkaan ja toisenlaiseen hormonisekamelskaan, mutta voipahan edes rauhassa taas nostaa pää punaisena parkuvan uhmaikäisen syliin potkimaan.
Meillä muuten vastikään vauvan saaneet (useat) kaveripariskunnat lohduttavat itseään toistuvasti tuolla "kyllä me tämän yhden kanssa.. kun noille tulee kaksi kerralla" -ajatuksella. Kivaa, mutta kyseenalaista meidän kannaltamme, heh
Perustin meille oman ketjun, ettei suututetaan ketään, juttelemalla "omia juttuja" ihan muun aiheisessa ketjussa.
Mä oon jo aivan valmistautunut siihe, että vauva syntyy pian. Kaikki joululahjatkin rupeaa olemaan valmiina, vaikka pakkauspaepria en ole vielä löytänyt kaupoista.
) Vauvalle on kaikki valmiina ja vaatteet viikattu kaappiin. Enää pitäisi ostaa vaippoja, tutteja, rasvoja yms pientä päiväittäistavaraa. Niin ja vauvan nukkumapaikka on auki. Ollaan yritetty houkutella esikoista omaan huoneeseen jatkettavaan lastensänkyyn, mutta hän haluaa nukkua (ainakin toistaiseksi) pinnasängyssä meidän makuuhuoneessa eli todennäköisesti vauva nukkuu äitiyspakkauksen laatikossa aluksi ja sitten ostetaan toinen pinnasänky (tai lainataan) jos esikoinen ei vieläkään tahdo luovuttaa paikkaansa. Esikoinenkin on vielä niin pieni, että en henno pakottaa eri huoneseen/uuteen sänkyyn vaikka saisikin varmasti paljon rauhallisemmat yöunet omassa huoneessa kun ei tarvitsisi heräillä vauvan kähinöihin. No aika näyttää miten käy, eiköhän me jotenkin mahduta kaikki samaan makuuhuoneeseen jos on pakko.Minä pyysin äitltäni oman vanhan nukkeni Jesselle jos vaikka sillä saataisiin jotain tuntumaa vauvan hoitoon ja mustasukkaisuus vähenisi... Mene ja tiedä, mutta ei kokeilu ainakaan varmaan pahaa tee. Itse olen ainut lapsi ja välillä kyllä vähän hirvittää pakottaa lapsi kokemaan tällainen "kriisi", vaikka olenkin yrittänyt lohduttaa itseäni, että sisarukset rikastuttavat lapsen elämää ja antavat paljon enemmän kun ottavat. Taitaa olla nää hormoonit jotka sekottaa pään! Mun täytyy kyllä myöntää, että nyt jo tuntuu ikävälle ajatella niitä kaikkia ihania kahdenkeskisiä hetkiä esikoisen kanssa jotka väkisinkin jäävät nyt vähemmälle kun tulee uusi vauva jakamaan huomiota...
Olen itsekin miettinyt, että on ihanaa sitten kun vauva syntyy saada halata esikoista kunnolla, siis sillälailla oikein rutistaa syliin ilman, että tarvitsee varoa mahaa!! Rupean jo olemaan itsekin lopen kyllästynyt lauseeseen "Varo äitin mahaa!", ihanaa sitten kun esikoinen saa vauhdista jousta syliin ilman että tarvitsee varoa! Mutta paljon hassuja ajatuksia pyörii päässä! Esim. että miten vauvaa voi imettää tai lähinnä miten esikoinen siitä pahoittaa mielensä kun äiti tulee sairaalasta kotiin ja lapsella on ollut kamala ikävä ja sitten äiti istuu vaan esim. kolme tuntia vauvan kanssa sohvalla ja syöttää pikkuista... näin meillä ainakin eikoisen kanssa ensimmäiset viikot sujui että istuttiin vaan sohvalla tissi suussa, varsinkin iltaisin.
Meillä juuri tuttava pariskunta sai kaksoset pari viikkoa sitten. Viikoja oli silloin kasassa 31 ja vauvat oli tosi pikkuruisia n.1500g ja 1700g, mutta hyvin on kaikki sujunut. Vauvat ovat kyllä vielä sairaalassa, mutta pääsevät pian kotii Toivottavasti teilläkin kaikki sujuu hyvin!! Nykyään keskoshoito on niin kehittynyttä, että vaikka vauvat syntyisivätkin etuajassa niin kaikella todennäköisyydellä vauvat voivat hyvin!
Oliko tämä sinun keskenmenosi aikainen? Itse sain keskenmenon kesällä -03 ja sitten puolen vuoden päästä tein uuden plussan lopputulos on nyt perhepäivähoitajalla päiväunilla. Rankkaahan se keskenmenon saaminen on, varsinkin jos raskaus on ehtinyt jo pitkälle. Itsellä meni kesken rv12 kun juuri olin ehtinyt tuuletella että kriitiset viikot alkaa olla takana...
Hauskaa päivän jatkoa!
Kopioin alapuolella aiemman keskustelumme.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
13.10.06 15:49
Taina (vierailija)
Heippa Lina!
Oletko sinä se sama Lina joka kirjoitteli syysmammoissa 2004, sait siis esikoispojan syyskuussa 2004, olisikohan ollut Vilppu nimeltään. Jos olet sama henkilö niin olisi tosi kiva vaihtaa kuulumisia. Ja vaikka et olisikaan niin onnea raskauteen ja hauskoja syyspäiviä!
Terv.Taina rv31+3 ja esikoispoika 2v
Lainaa
13.10.06 20:48
Lina (vierailija)
No moi Taina!
Sama Lina olen, vaikka esikoispojan nimi ei ihan tuo olekaan.. Aika lähelle kuitenkin
Teillä näyttää olevan seuraava tulossa vähän lähempänä kuin meillä, ei ole enää pitkästi jäljellä. Me tosiaan olemme tässä jo neljä kuukautta koittaneet tottua siihen uutiseen, että saamme kaksi vauvaa kerralla (jos kaikki menee hyvin). Ei meinaa mennä jakeluun millään. Eikä ole aina kovin helppoa.
Miten sinulla on toisen vauva odotus sujunut? Ja pukkaako esikoisella pahasti uhmaa? Meillä on sitä ilmassa PALJON
Saapi nähdä, miten pojan käy, kun huomiota tulee jakamaan yhden vauvan sijasta kaksi. Palaillaan!
Lainaa
13.10.06 21:43
Taina (vierailija)
Hei Lina ja onneksi olkoon kaksosten johdosta!
Hassua, että bongasin sinut täältä kun mietin juuri pari päivää sitten edessä olevaa synnytystä ja mieleen tulivat sinun dramaattiset synnytyskokemuksesi. Miten sinulla on raskaus sujunut? On varmasti kyllä vähän sulateltavaa siinä, että vauvoja tuleekin kaksi, yhdenkin kanssa on välillä hankalaa!
Minulla tämä raskaus on ollut kyllä paljon vaikeampi kuin esikoisen odotusaika, kaikki vaivat ovat tulleet aiemmin ja lisäksi tietysti joutuu jaksamaan/nostelemaan ihan erilailla kun on esikoinen hoidettavana. Olen ollut välillä supistusten takia sairaslomalla kun vauva meinaa tulla liian aikasin maailmaan. Nyt nyt ruvetaan onneksi olemaan jo aika turvalisilla viikoilla. Töitä enää kaksi viikkoa jäljellä ja sitten alkaa äitiysloma. Oletko sinä ollut tässä välissä töissä?
Meillä on myös aivan mahdoton uhma päällä!!! Välillä ei tiedä itkeäkö vai nauraa kun joka asiaan vastaus on EI! Tai ei halua, eipäs, juupas... Huokaus! Vauvasta poika on nyt jo mahdottoman mustasukkainen. Muistaa joka päivä mainita hyvin painokkaasti, että minä olen HÄNEN äitinsä, EI vauvan äiti!!! Välillä kyllä vähän mietityttää, että miten arki lähtee rullaamaan pienen vauvan ja tuon uhmakkaan kaksi vuotiaan kanssa... mutta ehkä me sitten selvitään jos tekin selviätte KAHDEN vauvan ja uhmakkaan kaksi vuotiaan kanssa.
) Oli tosi kiva kuulla sinusta! Olisi mukava vaihtaa kuulumisia enemmänkin.Lainaa
14.10.06 21:32
Lina (vierailija)
Toivottavasti ap ei pahastu, kun vastaan vielä tähän ketjuun, vaikka aihe on mennyt ihan männikköön ja vielä kahdenkeskeiseksi
Sori kaikille muille. Töissä olen ollut viime helmikuusta lähtien, mutta nyt jään sitten piakkoin (tod.näk.) kuun vaihteessa saikulle. Raskaus on ollut raskas; kaikkia vaivoja tuplaten. Kaksosraskautta seurataan tarkasti ja minä hermoilen jokaista ultraa tosi paljon. Kaikki on kuitenkin tähän mennessä mennyt hyvin, tosin nythän ne riskeimmät viikot tuon ennenaikaisuuden kohdalta alkavat. Jotenkin tuon esikoisen syntymän ja viime keväisen keskenmenon (sellainenkin väliin osui) jälkeen on ollut sellainen olo, että ei mikään olen niin varmaa kuin epävarma. Ne ovat varmaan nämä kaksinkertaiset hormonit, jotka saavat mielen välillä matalaksi :/
Meillä esikoinen on tällä hetkellä hirvittävän kiinnostunut vauvoista. Aina kun kaupassa näkee sellaisen, hihkuu innosta, osoittelee ja hokee "vauva" (vaikka "vauva" olisi samaa ikäluokkaa..) Saman tekee vaunut nähdessään. Omaa vauvanukkeaan hoitaa innolla, lähinnä laittaa nukkumaan ja laulaa tuutulaulua. Äitin mahaa kutittelee ja välillä tutkii taskulampulla. Kylässä käyneitä vauvoja koittaa hoitaa (apua!) ja tunkee tuttia suuhun. Mutta mutta.. luulen, että ääni kellossa muuttuu sitten, kun meillä oikeasti on vauvoja. Ihanahan tuo kaksivuotias on, mutta silti meinaa välillä väsyneenä loppua pinna. Ja nimenomaan tuohon nostelemiseen ja uhmaikäisen pukemistaisteluihin/autoon laittamisraivareihin olen tällä hetkellä lopen väsynyt. Maha on nyt jo niin iso ja jokainen supistus pelottaa, vaikka ei oikeasti vaaraksi olisikaan. No, eihän tämä jatku ikuisesti. Sinulla ei enää kovinkaan pitkään, mutta toivottavasti vielä vähän aikaa. Juuri tänään mietin, että raskausväsymys vaihtuu vauvojen synnyttyä univelkaan ja toisenlaiseen hormonisekamelskaan, mutta voipahan edes rauhassa taas nostaa pää punaisena parkuvan uhmaikäisen syliin potkimaan.
Meillä muuten vastikään vauvan saaneet (useat) kaveripariskunnat lohduttavat itseään toistuvasti tuolla "kyllä me tämän yhden kanssa.. kun noille tulee kaksi kerralla" -ajatuksella. Kivaa, mutta kyseenalaista meidän kannaltamme, heh
