L
linta
Vieras
Koko tämän viikon ovat joutsenet saapuneet. Tontistamme pari sataa metriä edessäpäin virtaa kaunis Kymijoki, ja joutsenet tulevat joka vuosi tähän levähtämään pitkällä matkallaan. Ympärillä on myös peltoja joissa joutsenet syövät ja lepäävät. Olemme kuitenkin liian kaupungissa että täällä pesisivät. Kailotuksestaan kuitenkin saamme taas nauttia.
Pensasaitaamme muutti tällä viikolla myös jälleen herra ja rouva Harakka. Viime vuonna olivat siirtäneet kotinsa jonnekkin muualle, lieneekö syynä se kun leikkasimme aidan. Nyt en tänä vuonna taida enää kehdata leikata kun kotikin on jo laitettu. Harakat on ärsyttäviä mutta jossainhan niidenkin täytyy asua ja lapsensa kasvattaa.
Keltasirkutkin rakentavat uutta kotiaan taas pihakanervaamme. Talven aikana pihalle siivoamani koirankarvat saavat kierrätyskäyttöä mitä tehokkaimmin. Jopa lämmittää sydäntä kun ajattelee miten pikkuinen lintuvauva nukkuu makoisia päiväunia karvoissa joihin minä aina niin hermostun välillä.
Koko talven joka aamu kahvikaverinani lintulaudalla aamiaisella käynyt käpytikka rummuttaa kuuluvasti reviiriiään. Serkkunsa, paljon ujompi harmaapäätikka taasen on kadonnut kuin pieru Saharaan. Se pitänee pesää syvemmällä metsässä.
Saas nähdä tuleeko tänä vuonna varpusten koti taas ulkosaunan kattoharjaan, sisäpuolelle. Pitää sitten taas miettiä kuinka uskaltaa saunan ovia aukoa kovien löylyjen jälkeen, ettei vauvat kypsy eläviltä.
Kiva kun oma vauvani on jo niin iso että tänä keväänä voin hänelle kaikki nämä elämän ilon aiheet näyttää ja hän varmasti nauttii niistä. =)
Pensasaitaamme muutti tällä viikolla myös jälleen herra ja rouva Harakka. Viime vuonna olivat siirtäneet kotinsa jonnekkin muualle, lieneekö syynä se kun leikkasimme aidan. Nyt en tänä vuonna taida enää kehdata leikata kun kotikin on jo laitettu. Harakat on ärsyttäviä mutta jossainhan niidenkin täytyy asua ja lapsensa kasvattaa.
Keltasirkutkin rakentavat uutta kotiaan taas pihakanervaamme. Talven aikana pihalle siivoamani koirankarvat saavat kierrätyskäyttöä mitä tehokkaimmin. Jopa lämmittää sydäntä kun ajattelee miten pikkuinen lintuvauva nukkuu makoisia päiväunia karvoissa joihin minä aina niin hermostun välillä.
Koko talven joka aamu kahvikaverinani lintulaudalla aamiaisella käynyt käpytikka rummuttaa kuuluvasti reviiriiään. Serkkunsa, paljon ujompi harmaapäätikka taasen on kadonnut kuin pieru Saharaan. Se pitänee pesää syvemmällä metsässä.
Saas nähdä tuleeko tänä vuonna varpusten koti taas ulkosaunan kattoharjaan, sisäpuolelle. Pitää sitten taas miettiä kuinka uskaltaa saunan ovia aukoa kovien löylyjen jälkeen, ettei vauvat kypsy eläviltä.
Kiva kun oma vauvani on jo niin iso että tänä keväänä voin hänelle kaikki nämä elämän ilon aiheet näyttää ja hän varmasti nauttii niistä. =)