Liv - vanhemmuus pilasi elämäni D

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No joo. Hesarin kuukausiliitteessä oli jokunen vuosi sitten kertomuksia ensikodin tukiryhmästä. Siellä oli tämmöisiä muuten elämässään hyvin pärjääviä cityvanhempia jotka olettivat vauvan olevan täysivaltainen jengin jäsen heti alusta alkaen ja että esim. ravintolassa voisi käydä syömässä entiseen tapaan, ottaa vaan vauvan vaunuissa mukaan.

Kun totuus ei sitten ihan tuollaista ollutkaan, vanhemmat masentuivat ja heidät ohjattiin ensikodin tukikurssille.
 
Tuo tapa millä tuo ohjelma esittää vanhemmuuden, on aika hanurista...

Mitäköhän tuokin nainen odotti?

"**** oli ennen yritysjohtaja, hän halusi epätoivoisesti lapsen ja meni hedelmöityshoitoihin, nyt hän on jumissa kotona päivät ja mies on töissä"...

No öö..Joo-o, se on sellasta kun hankkii lapsia..

En tiiä, tulee vähän sellanen olo et nää on nyt vaan niitä ihmisiä jotka tekee asioista tietentahtoen hankalaa koska vaikka mäkin paljon rutisen, en mä saa elämästäni mitenkää nui vaikeeta kun noi näyttää saavan ja ihan yhtälailla vietän päiväni yksin kotona lasta hoitaen ja asioilla käyden..
 
Viimeksi muokattu:
Miks tolla yhdellä naisella on liian lyhyt paita?

Tää dokkari tuli jo aiemmin ja on mun mielestä naurettava..! Toki aihe voi olla totta joillekin, mutta nuo haastateltavat..huh huh :D
 
Vähän uusavuttomilta osa vaikuttaa.. Ovatkohan saaneet lapsensa "liian helposti" elleivät jopa vahingossa. Kaksospoikienäiti tuntuu porukan osaavimmalta ja varmasti on lujimmalla.
 
No ei tuo mun mielestä mitenkään kamala ohjelma ollut. Muutama äiti keskittyi selkeästi liikaa noihin miinuspuoliin mutta älkää nyt väittäkö että lastensaannissa kaikki on plussaa. Onhan tässä paljon muutakin, kuten elämässä yleensäkin. Kaikki lapsetkaan ei ole samanlaisia. On helppoja ja on niitä jotka voi tehdä elämästä maanpäällisen helvetin, kuten kaikki ihmiset voivat.

Myönnän että olen monesti turhautunut, ärsyyntynyt, raivostunut, rakastanut, nauttinut, ollut epätoivoinen, iloinen ja hulluuden rajamailla. Tunteita ovat kun olen vain ihminen.
 
En mäkään vaan ymmärrä, kyllä minusta olis kiva mennä johonkin puutarhakeskukseen pojan kanssa kahville. Istuttaa pieni syöttötuliin ja juoda kupponen..seurustella lapsen kanssa=)
 
Vielä, että mä kuvittelin että olen helposti hermonsa menettävä ja usein negatiivisesti ajatteleva. Mitä vielä! Tässähän huomaa että hyvinhän mulla menee. Jos mun lapsi kiukuttelee syöttötuolissa noin, niin yleensä vaan naureskelen itsekseni:)
 
  • Tykkää
Reactions: Maira
Joo, en missään nimessä väitä etteikö mulla palais pinna, ja etteikö lapset joskus olisi ärsyttäviä jne. Mutta ei mun elämä siltikää noin vaikeeta ole, vaikka kotona aika paljon lasten kanssa yksin olenkin.
Ja ikinä en ole katunut, ja ikinä en voisi kuvitella että puhuisin noin lasten kuullen.

Tosin, mulla ei ollutkaan mitkään ruusuiset kuvitelmat siitä mitä elämä lasten kanssa on.
 
[QUOTE="Vieras";24414679]Nuo kaksosten vanhemmat esim. liioittelee toimissaan. Ohjelman dramaattisuutta lisätäkseen? Ei kukaan noin palikka enää ole tuossa vaihessa lasten vaippojen vaihdossa. Kuukausia ovat sentään "harjoitelleet", kaksin kappalein vielä.[/QUOTE]

En mä oikein tiiä koko touhusta, mua jotenkin suunnattomasti huvitti se tavaramäärä mitä nuo roudaa mukanaa joka paikkaa muksujen kanssa kulkiessa ja sit narisevat siitä..

Elämä on just niin vaikeeta kuin itse siitä teet.
 
Joo on niitä huonojakin päiviä, mutta ei nyt noin sentään..asenteestakin kiinni.

Nuo kaksosten vanhemmat pitävät lapsiaan jotenkin ulkopuolisina, kuin koiria tuolla aidan takana:/
 
Olisko kaupassa käynti helpompaa, jos sen karkailevan lapsen laittaisi istumaan sinne kärryihin?
Olisko kakkavaipan vaihtaminen helpompaa, jos sen tekis jossain muualla kuin olkkarin matolla?
Miksi tehdä asioista vaikeampia kuin mitä ne on?
 
No ei tuo mun mielestä mitenkään kamala ohjelma ollut. Muutama äiti keskittyi selkeästi liikaa noihin miinuspuoliin mutta älkää nyt väittäkö että lastensaannissa kaikki on plussaa. Onhan tässä paljon muutakin, kuten elämässä yleensäkin. Kaikki lapsetkaan ei ole samanlaisia. On helppoja ja on niitä jotka voi tehdä elämästä maanpäällisen helvetin, kuten kaikki ihmiset voivat.

Myönnän että olen monesti turhautunut, ärsyyntynyt, raivostunut, rakastanut, nauttinut, ollut epätoivoinen, iloinen ja hulluuden rajamailla. Tunteita ovat kun olen vain ihminen.

Niinpä. :)
 

Yhteistyössä