Liv - vanhemmuus pilasi elämäni D

["vakkari harmaana"]

mä pystyin täysin samaistumaan todella moniin kohtiin ko.dokumentissa.
ja mulla on ollut äärihelppo lapsi (jo ala-asteella tänä päivänä ) ja mä en ole uusavuton törttö, vaan erittäin maalaisjärkinen ihminen.
silti mä en olis ikinä voinut kuvitella millaista äitiys todella on. elämä lapsen kanssa, arki ja toisen asioista huolehtiminen, jatkuva asioiden muistaminen ja organisointi.
mä rakastan mun lasta ja olen hänelle hyvä äiti, mutta silti äitiys on musta jotenkin.... ylimainostettua... en osaa selittää. multa vaan varmaan puuttuu joku äitigeeni.

 

["Vieras"]

Kamalalta kuulosti kun vanhemmat sanoo lapsen kuullen etteivät olisi tätä halunneet ja lapsi sentään 4,5v joten hyvin ymmärtääkin asian.

Miksi valittaa, että lapsi juoksee kaupassa kuin päätön kana kun kärryissä on lapselle istumapaikka johon voi kauppareissun ajaksi laittaa?

Elämän voi tehdä vaikeaksikin.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="Vieras";24414846]Kamalalta kuulosti kun vanhemmat sanoo lapsen kuullen etteivät olisi tätä halunneet ja lapsi sentään 4,5v joten hyvin ymmärtääkin asian.[/QUOTE]

Tää mustakin oli aika karua, puhua lapsen kuullen tuollaista ja sitä etteivät rakastaneet alkuun jne.
Joo rakkaus ei aina ala ihan heti, mutta ei kai sitä pienelle lapselle sanota, etenkin kunpuhuivat että muutkin olivat asiaa ihmetelleet. Kyllähän tosiaan tuon ikäinen jo ymmärtää ja osaa ihmetellä :/

 

["vieras"]

Ohjelma kaikessa traagisuudessaan ja osin koomisuudessaan kertoi lähes 100% mun tuntemuksista. Melkein itkin kun huomasin etten taida olla yksin tän ongelman (?) kanssa. Kenties tollanen ajattelutapa/asenne on jonkinlainen geenivirhe. Sen vaan huomaa vasta sitten kun on jo ns. paskat housussa Mun lapset jo molemmat yli 3v ja silti vaikeaa edelleen. olen pysyvästi "hukannut itseni" ja jatkuvasti mua ärsyttää se et olen niin tarpeellinen koko ajan, hälytysvalmiudessa ja muiden käytettävissä 24/7.

 

[Peeeeesi]

[QUOTE="vieras";24414920]Ohjelma kaikessa traagisuudessaan ja osin koomisuudessaan kertoi lähes 100% mun tuntemuksista. Melkein itkin kun huomasin etten taida olla yksin tän ongelman (?) kanssa. Kenties tollanen ajattelutapa/asenne on jonkinlainen geenivirhe. Sen vaan huomaa vasta sitten kun on jo ns. paskat housussa Mun lapset jo molemmat yli 3v ja silti vaikeaa edelleen. olen pysyvästi "hukannut itseni" ja jatkuvasti mua ärsyttää se et olen niin tarpeellinen koko ajan, hälytysvalmiudessa ja muiden käytettävissä 24/7.[/QUOTE]

Juuri näin. Jatkuva vastuu ja huoli ja infopisteeksi muuttuminen on ärsyttävää. Ja toi itsensä hukkaaminen... mä juuri sitä tänään mietin kun yksin autoa ajoin. Tuli jotenkin erillinen olo. Sellanen kun olisin vain minä itse, tässä nyt. Ei ole ollu sellasta tunnetta viiteen vuoteen. Ei se kauaa kestänyt. Arjessa ei vaan ole aikaa olla muuta kun kone.

 

[MorbidMama]

Mä kyllä tunnistin monet fiilikset ja toisaalta, loppu hyvin kaikki hyvin. Kukaan ei kuulemma haluaisi palata entiseen elämäänsä...
Ja näinhän se itselläkin on, vaikka joskus ahistaakin.

 

[Suzyanne]

[QUOTE="Vieras";24414846]Miksi valittaa, että lapsi juoksee kaupassa kuin päätön kana kun kärryissä on lapselle istumapaikka johon voi kauppareissun ajaksi laittaa?

[/QUOTE]

Tätä samaa ihmettelin. Kyllä munkin 2 v vee uhmis säntäilis ja huutais tolla tavalla kaupassa jos en pitäisi häntä visusti ostoskärryissä istumassa. Huutaa joskus siinäkin, mutta ei edes joka kerta.

Joo kyllä mä ymmärrän että joku ajattelee noin, osahan noista oli epävarmoja haluaako edes lasta ollenkaan. Ja en niin tarkkaan katsonut että oliko siellä vahinkoraskauksia, mutta sellaisenkin ollessa kyseessä vanhempi vois oikeasti olla sitä mieltä että lapsi pilasi hänen elämänsä.

Tottahan moni pointti oli, mutta mä oon niin masokisti että nautin suunnilleen joka hetkestä poikani kanssa, vaikka toki joskus ärsyttää hetken. Mutta pääosin olen tulvillaan rakkautta ja onnesta soikeana, ja luulen että nälkävuoden mittainen tahaton lapsettomuuteni on yksi osatekijä.

 

[en]

oo nähnyt, mutta tulee mieleen, että onko siellä onnettomia yhden lapsen vanhempia? Itselle tulee mieleen, ettei yhde lapsen vanhemmat ole ikinä onnettomia, kun ovat saaneet lapse (jota ilman elämä oli ns. tyhjää) mutta helpottuu elämä pian, kun lapsi kasvaa eikä ole heti perässä toista vaippaikäistä tekemässä elämästä vaikeampaa