:'( Sanoja en löydä toisten surulle.
kukkis2
"Huomenna olis eka neuvola ja joudun ottamaan sinne tuon parivuotiaani mukaan. Oletteko te muut joutuneet ottamaan lapsosia mukaan äitiysneuvolaan? Mitenköhän tuo sujuu? Meillä asuu kaikki tuttavat ja sukulaiset kaukana ja MLL:n hoitajaa en onnistunut saamaan. Miehellä niin kiire päivä töissä, ettei pääse jelppimään. "
Mulla oli kans nuorimmainen (1v8kk) mukana, kun poika sattui olemaan sairaana sinä päivänä eikä voinut viedä hoitoon. No kaiken kaikkiaan käynti sujui siedettävällä tavalla. Lapsi ei ollut parhaimmillaan kipeenä, mutta kyl se meni. Neuvolatäti taivasteli, kuinka taitavasti pidin sylissä kiemurtelevaa lasta, kun toisesta kädestä otettiin samaan aikaa verikoetta

Se on sitä äidin ammattitaitoa.
Toivon kylläkin, että ensi kerralla pääsen yksin neuvolaan. Saan keskittyä vain ja ainoastaan itseeni
Voi tätä olotilaa ja tunteiden aallokkoa. Mieli menee laidasta laitaan, tavallaan sanonta "Ota nyt naisesta selvää" pitää tällä hetkellä tosi hyvin paikkansa mun osalta. Ei todellakaan voi tietää millä tuulella olen minuutin päästä, no ne on ne kuuluisat hormoonit
Etova olotila ei vaan ota väistyäkseen, mut lohdutuksena olotilaan ajattelen, että viimeistään sit lokakuussa
Kuusis76 rv10+1