Lomalle lähtemisen ongelmallisuus...

["Juudit"]

Mun mies siis halusi olla ihana ja yllättää minut ja varasi ja maksoi mulle ulkomaanmatkan toukokuulle kun ystäväni ovat myös lähdössä reissuun.

Vaikka ajatus oli ihana niin silloin mua jo alkoi ahdistamaan, kun meidän nuorin täyttää vasta just ennen reissua 1 vuoden. Kaikki vaan sivuuttivat koko asian kun sanoin etten oo varma raaskinko lähteä ja sanoivat että siihen on aikaa ja totut ajatukseen yms.

No nyt mä oon tajunnut että tässä olisi enää 4 kuukautta aikaa eikä toi mun vauva oo kasvanut ollenkaan! En kiellä etteikö olisi kivaa lähteä ja oon haaveillutkin rannoista ja palmuista mutta silti vaan enemmän tuntuu että mä en raaski lähteä...

Koska mun kannattaisi asia ottaa puheeksi miehen kanssa? Musta tuntuu että se ei ota mua tosissaan ja aina vaan toteaa kun asiasta jutellaan että tottakai sä menet. Viimeksi vitsaili mun ystävän kanssa kun puhuttiin lennolle menemisestä (jännitän lentämistä) että onhan niitä nippusiteitä tuolla varastossa. Eli ei sillain vakavasti ota tätä, kerran siitäkin sanoin ja sanoi silloin että kun hänestä tässä ei ole mitään ongelmaa.

Vai oonko mä vaan ihan ylireagoiva?

 

[ff]

Mikä sulla oikeasti on ongelmana asiassa? Se että mies on laittamassa sua ilman omaa läsnäoloaan kaverien kanssa reissuun vai se että et ole ikinä ollut reissussa joten laitat syyksi että lapsi ei pärjää ilman sua? Miksi ei pärjäisi????????

 

[fwew]

lähinnä käytännön ongelma on, että jos vielä imetät silloin, muuten ei muuta kuin ihanaa matkaa

 

[Vieeraaa]

Ymmärrän tilanteen. Mulla esikoinen oli 10 kk, kun jouduin olemaan poissa 6 tuntia. Itselläni poissaoloaika meni hyvin, kun oli niin paljon muuta, ettei lasta ehtinyt ajattelemaan. Mutta vaikealta tuntui jättää eikä lapsikaan ollut syönyt mitään poissaollessani. Sun varmaan täytyy alkaa harjoitella poissaoloa vähän kerrassaan, jotta totut.

 

["Elviira"]

Ymmärrän ajatuksiasi. Itse en olisi lähtenyt viikon matkalle, kun lapsi oli vuoden, mutta parin päivän reissun olisin ilomielin voinut tehdä.

 

[Bitch]

Sulla on 4kk aikaa kääntää ajattelutapa niin, että sulla on maailman ihanin mies kun järjestää sulle hetken omaa aikaa hyvien ystäviesi kanssa vauvavuoden jälkeen. Vauva pärjää kyllä, mies pärjää kyllä. Älä tee itsestäsi turhan korvaamatonta vaan nauti!

 

[hmph]

HULLU! Mä lähtisin ilosta kirkuen!

 

[Coffee Break]

Ylireagoinnin näkee varmaan vasta matkan jälkeen. Matka voi olla tosi kiva mutta sitten se taasen voi olla hyvinkin mollivoittonen jos ikävä vaivaa koko reissun ajan.

 

["viera"]

Älä lähde pilaamaan ystäviesi lomaa.

 

["Juudit"]

Siis itse mietin juuri, että joku 3-4 päivän reissu voisi mennä jo hyvin mutta viikko on jotenkin niin hirmu pitkä aika.. ja ei, en ole ollut muksuista erossa ruotsinristeilyä pitempään ja esikoinenkin on siis silloin jo 9v.. mutta ei sekään varsinaisesti ole tekosyy etten olis reissannut, vaan ihan tosiaan nyt tuon pienimmän takia murehdin.

Ja imetän vielä, mutta tarkoitus olisi n.11kk ikäisenä lopetella niinkuin aiempien kanssa. Siitäkin miehelle sanoin että mites jos ei imetyksen lopettaminen ole onnistunut niin se meinasi että eipä tuo mitään kun en varmati enää täyspainoisesti imetä kuitenkaan..

 

["vierailija"]

En tiedä, mitä järkeä on lähteä lomalle, jos ei usko voivansa siitä nauttia. Kai jokainen itsensä parhaiten tuntee. Mä en tiedä lähtisinkö viikon lomalle vieläkään, vaikka lapset jo melkein kouluiässä, kun sitten lomalla vaan miettisin, miten ne ois rakastaneet olla siellä myös.

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

Mä olen aina sitä mieltä, että pienenkin lapsen vanhempi tarvitsee irtiottoa arjesta, mutta pakko kyllä myöntää että viikko olisi minullekkin liikaa. Sellanen 2-3 päivää ois just passeli.

 

["Sanski"]

Ymmärrän ahdistuksesi hyvin, vaikka ihana ajatus mieheltä..

 

["ullis"]

Voittehan ottaa vauvan mukaan matkalle.

Ei ole mitään järkeä reissata, jos ei halua. Ja 1-v o tosi pieni viikoksi jätettäväksi.