V
vieras
Vieras
Nyt kaipaan jotain järjensanaa ja vertaistukea tai jotain...
Meidän toisella lapsella todettiin lonkkaluksaatio vähän alle 6kk ikäisenä. Epäily tuli 3kk ikäisenä neuvolassa hyvin lievästä epäsymmetriasta jalkojen poimuissa. Sitten monen mutkan kautta ja monen epäselvyyden jälkeen magneettikuvista lopulta näkyi, että on hyvin lievä lonkkaluksaatio toisessa jalassa. Se hoidettiin 3kk von rosen lastalla. Silloin lastenkirurgi sanoi minulle, että noilla reisien ihopoimuilla ei ole mitään merkitystä. Neuvolassa siis kyttäävät niiden symmetrisyyttä, mutta lastenkirurgi sanoi että vauvojen makkarajaloissa ne tulee minne tulee ja miten tulee.
Miksi ne siis neuvolassa seuraa niitä?
Nyt meillä on 3 viikkoinen vauva jonka lonkat on toki synnärillä tarkastanut huolellisesti kahteen otteeseen lastenlääkäri ja kaikki hyvin.
Nyt teen itseäni kuitenkin hulluksi ja kyttään noita ihopoimuja ja kaikenlisäksi olen todennut, että nehän tosiaan tulee eri kohtiin aamulla, päivällä ja illalla. Eli niissä ei tosiaan ole mitään tolkkua eli eivät asetu joka kerta samaan kohtaan millilleen.
Olen nyt ikäänkuin mielestäni varma, että tälläkin taatusti se lonkkaluksaatio todetaan ja aletaan epäillä noista ihopoimuista. Ei tee edes mieli mennä neuvolaan enkä tahtoisi puhua koko lonkista. Eli tavallaan nyt kun olen päättänyt, että se todetaan niin sitten, kun se todetaan niin voin sanoa, että minähän tiesin tämän.
Sama juttu joka kerta, kun mieheni menee syöpäkontrolleihin niin olen varma jonkin oireen perusteella, että syöpä on uusinut ja sitten, kun se kontrollissa havaitaan niin voin ottaa asian tyynesti ja todeta tienneeni sen jo.
Ymmärrättekö mitä tarkoitan?
Mutta miten nyt saan itseni lopettamaan tämän. Nyt olen jo pari kertaa laittanut kahta vaippaakin päällekäin vauvalle, jotta se auttaisi siihen että jos onkin se luksaatio.
Nytkin poruttaa ihan hitosti, kun äsken vaippaa vaihtaessa olin jo ihan varma, että joo tytöllä tosiaanon luksaatio. Odotan siis samaa katastrofia mikä alle kolme vuotta sitten tapahtui.
Meidän toisella lapsella todettiin lonkkaluksaatio vähän alle 6kk ikäisenä. Epäily tuli 3kk ikäisenä neuvolassa hyvin lievästä epäsymmetriasta jalkojen poimuissa. Sitten monen mutkan kautta ja monen epäselvyyden jälkeen magneettikuvista lopulta näkyi, että on hyvin lievä lonkkaluksaatio toisessa jalassa. Se hoidettiin 3kk von rosen lastalla. Silloin lastenkirurgi sanoi minulle, että noilla reisien ihopoimuilla ei ole mitään merkitystä. Neuvolassa siis kyttäävät niiden symmetrisyyttä, mutta lastenkirurgi sanoi että vauvojen makkarajaloissa ne tulee minne tulee ja miten tulee.
Miksi ne siis neuvolassa seuraa niitä?
Nyt meillä on 3 viikkoinen vauva jonka lonkat on toki synnärillä tarkastanut huolellisesti kahteen otteeseen lastenlääkäri ja kaikki hyvin.
Nyt teen itseäni kuitenkin hulluksi ja kyttään noita ihopoimuja ja kaikenlisäksi olen todennut, että nehän tosiaan tulee eri kohtiin aamulla, päivällä ja illalla. Eli niissä ei tosiaan ole mitään tolkkua eli eivät asetu joka kerta samaan kohtaan millilleen.
Olen nyt ikäänkuin mielestäni varma, että tälläkin taatusti se lonkkaluksaatio todetaan ja aletaan epäillä noista ihopoimuista. Ei tee edes mieli mennä neuvolaan enkä tahtoisi puhua koko lonkista. Eli tavallaan nyt kun olen päättänyt, että se todetaan niin sitten, kun se todetaan niin voin sanoa, että minähän tiesin tämän.
Sama juttu joka kerta, kun mieheni menee syöpäkontrolleihin niin olen varma jonkin oireen perusteella, että syöpä on uusinut ja sitten, kun se kontrollissa havaitaan niin voin ottaa asian tyynesti ja todeta tienneeni sen jo.
Ymmärrättekö mitä tarkoitan?
Mutta miten nyt saan itseni lopettamaan tämän. Nyt olen jo pari kertaa laittanut kahta vaippaakin päällekäin vauvalle, jotta se auttaisi siihen että jos onkin se luksaatio.
Nytkin poruttaa ihan hitosti, kun äsken vaippaa vaihtaessa olin jo ihan varma, että joo tytöllä tosiaanon luksaatio. Odotan siis samaa katastrofia mikä alle kolme vuotta sitten tapahtui.