Loparit vai ei?

[Uraohjus posahtamaisillaan]

Olen jo jonkin aikaa pähkäillyt jättäiskö tän homman vai ei. Mulla on tähän sellainen viha-rakkaus -suhde. Auttakaa mua tässä pähkäilyssä! Alaa en viitsi suoraan mainita, mutta tässä jotain plussia ja miinuksia.

+- työssä osittain esimiesvastuuta. Se tuo valtaa, mutta paljon työtä. Tämä vastuu ei näy palkassa
+ vapaus suunnitella ja toteuttaa kaikki oman mielen mukaan
+ työ on unelma-ammattini
+ pystyn tekemään etätöitä kotona
+ olen vielä opiskelija, joten tässä työssä saan harvinaisen hyvän mahdollisuuden soluttautua alalle ja saada kokemusta. "Näyttää hyvältä CV:ssä."



- esimies on aivan pihalla kaikesta. Hänen takiaan joudun tekemään asioita moneen kertaan (kuten lähettelemään alaisten verokortteja yms. moneen kertaan)
- firmassa kusee myös palkanmaksu ja kaikki muut käytännön asiat, minkä takia saan vastailla omien alaisieni kiukkuisiin viesteihin ja pyytelemään jatkuvasti anteeksi firman puolesta
- palkka on naurettava. Vaikka onkin osa-aikaista työtä, näillä tunneilla ei paljon lämmitä. Kun kysyin samalla alalla olevalta ihmiseltä kannattaako tätä tehdä, hän sanoi näin: ajattele sitä opiskeluna, josta saa pienen korvauksen.

Nyt kun yli vuosi on tätä katseltu, alan olla aivan puhki. Tämä työ on kaikki, mitä olen aina halunnut, mutta toisaalta niin paljon sellaista kuraa, mitä ei kestä.

Tämä työpaikka oli mielessäni vuosia se, missä joskus haluan olla töissä. Tässä mietin, pitääkö vain odottaa että pomo jää eläkkeelle, niin saisi itse nousta siihen pykälää ylemmäs ja muuttaa koko homman suunnan. Sitä odotellessani taidan kyllä pilata elämäni. Aivan vastaavia työpaikkoja ei tässä maassa ole. Omaa alaani voi kyllä toteuttaa hyvin monella tavalla, mutta juuri tämän oman erikoisalani tiimoilta ei juurikaan.

Minulla ei ole rohkeutta ladella pomolleni mikä kaikki talossa on mätänä. Hän on kuitenkin tehnyt työtään jotain 20 vuotta, minä vielä opiskelen. Kaikista huonoin vaihtoehto on varmaan tämä kaiken paskan nieleminen ja itsekseen mariseminen.

 

[dfdf]

Katselisin vielä toisenkin vuoden ja hakisin siinä samalla jotain parempaa työtä.

 

[vieras]

Perintöä odotellessa nielisin paskan ja nousisin pallille kun jää eläkkeelle.

 

[Pomomies]

Työpaikkasi kuulostaa sellaiselta "korkeakoululta", joka on sinulle harvinaislaatuinen tilaisuus. Harvoin saa mahdollisuutta oppia toisten virheistä. Sinulla sellainen nyt on.

Pidä paikastasi kiinni ja ota kaikki epämiellyttävätkin asiat vastaan arvokkaina kokemuksina, joita voit hyödyntää urallasi tulevaisuudessa.

 

[vanha akka]

Olet miettinyt tuota nyt itseksesi. Et muuten pilaa elämääsi, valitsit tai teit mitä tahansa. On monia polkuja, eikä yksikään kokemus ole pahasta. Joskus sitä huomaa vasta jälkikäteen, mitä ruusuja paskasta saa kasvamaan.

Tutkinnot ja nimikkeet on ihan yhtä tyhjän kanssa, jos et osaa myös pitää puoliasi - sekä alaistesi puolia! Nyrkkiä pöytään (tai ihan sivistynyt keskustelu). Kerää rohkeutesi. Puhu, vaikka pelottaa.

Jos sulla on vaihtoehtona ottaa ja lähteä tai YRITTÄÄ pitää puolesi niin mitä pikkukakkonen (se lastenohjelma, joka on kasvattanut kaikki suomalaiset) neuvoisi? Oikeudenmukaisuus ja järki voittaa! Kiusaaja kiusaa vaan sen takia, ettei kukaan leiki sen kanssa ja riidat johtuu väärinkäsityksistä...

Jos niillä on varaa päästää sut menemään (ota se vaihtoehto huomioon) niin joku toinen on varmasti onnellinen työpanoksestasi.

 

[ap]

Kiitos vastauksista,

on ihan valaisevaa kuulla ulkopuolisen mielipiteitä, itse kun olen ihan umpikujassa ajatuksineni. Pitää varmaan ajatella niin, että kun jonkin aikaa olen omat hommani hoitanut hyvin niin olisi ehkä rohkeutta puuttua ylemmän tasonkin ongelmiin. Tähän mennessä olen ajatellut, ettei minulla ole juurikaan oikeuksia koska olen vain tällainen opiskelija. Ottavat jonkun muun tilalle jos alan ämpyilemään.