V
vierailija tuhkimo
Vieras
Kuusi vuotta erosta. Edelleen yksin. Olen vajaan vuoden pisimmillään seurustellut, ja siitäkin jo kolme vuotta. Loppui omaan mahdottomuuteensa ja luottamuspulaan.
Sen jälkeen kerran noin 2 kuukauden tapailu, ja mies ei halunnut muuta, se kaatui siihen kun minulla alkoi herätä tunteita ja mies halusi nähdä seksin merkeissä kerran viikossa mikä ei kuitenkaan minulle riittänyt.
Nyt viimeiset 2 vuotta ihan yksin.
En halua yhdenyön suhteita. Keväällä laitoin nettiinkin profiilin, tuli outoja viestejä tosi vanhoilta miehiltä tai aivan liian nuorilta seksivonkaus viestejä, itse olen siis melkein 50 v.
Kävin kahvilla ja kirjoittelin enemmän parin miehen kanssa, jotka molemmat lopulta paljastuivat naimisissa oleviksi,,,,,vaikka profiilissa luki eronnut ja sitä vakuuttelivat.
Sain sen helposti selville, vähän somea ja järjenkäyttöä. Miehiltä ei mitään selityksiä, vaan loppui viestit siihen kun he tajusivat että minä tajusin ja kiinni jäivät.
Lopetin koko nettiprofiilin koska siitä tuli vain mielipahaa ja pettymystä.
RAvintolassa käyn silloin tällöin, saan kuulla olevani kauniskin joskus, mutta ei vaan kohtaa se kysyntä ja tarjonta, tai harvoin tapaan todella kiinnostavia ihmisiä joiden kanssa pääsisi yrittämään ihmissuhdetta tai olisi sitä kemiaa.
En tiedä, pettymys se jotenkin on tulla aina yksin ravintolastakin kotiin väsyneenä.
Pitääkö tässä ajatella että loppuelämän elän yksin?
Sen jälkeen kerran noin 2 kuukauden tapailu, ja mies ei halunnut muuta, se kaatui siihen kun minulla alkoi herätä tunteita ja mies halusi nähdä seksin merkeissä kerran viikossa mikä ei kuitenkaan minulle riittänyt.
Nyt viimeiset 2 vuotta ihan yksin.
En halua yhdenyön suhteita. Keväällä laitoin nettiinkin profiilin, tuli outoja viestejä tosi vanhoilta miehiltä tai aivan liian nuorilta seksivonkaus viestejä, itse olen siis melkein 50 v.
Kävin kahvilla ja kirjoittelin enemmän parin miehen kanssa, jotka molemmat lopulta paljastuivat naimisissa oleviksi,,,,,vaikka profiilissa luki eronnut ja sitä vakuuttelivat.
Sain sen helposti selville, vähän somea ja järjenkäyttöä. Miehiltä ei mitään selityksiä, vaan loppui viestit siihen kun he tajusivat että minä tajusin ja kiinni jäivät.
Lopetin koko nettiprofiilin koska siitä tuli vain mielipahaa ja pettymystä.
RAvintolassa käyn silloin tällöin, saan kuulla olevani kauniskin joskus, mutta ei vaan kohtaa se kysyntä ja tarjonta, tai harvoin tapaan todella kiinnostavia ihmisiä joiden kanssa pääsisi yrittämään ihmissuhdetta tai olisi sitä kemiaa.
En tiedä, pettymys se jotenkin on tulla aina yksin ravintolastakin kotiin väsyneenä.
Pitääkö tässä ajatella että loppuelämän elän yksin?