Toggle sidebar

Loppuraskauden pahimmat/ärsyttävimmät vaivat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja tiiru:
Eniten v**ttaa kun ei saa kunnolla happea..koko ajan haukkomassa ja tuntuu kun keuhkoilla ei olis tilaa. Se ottaa pannuun eniten. HALUAN HENGITTÄÄ!:D Tätä on jatkunut puolivälistä saakka :(
Click to expand...

:hug: Eipä kuulosta kivalta, mulla on maha niin alhaalla ollu jo pitkän aikaa ettei mulla pääse mikään oikein painamaan keuhkoja..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maira:
Alkuperäinen kirjoittaja tiiru:
Eniten v**ttaa kun ei saa kunnolla happea..koko ajan haukkomassa ja tuntuu kun keuhkoilla ei olis tilaa. Se ottaa pannuun eniten. HALUAN HENGITTÄÄ!:D Tätä on jatkunut puolivälistä saakka :(
Click to expand...

:hug: Eipä kuulosta kivalta, mulla on maha niin alhaalla ollu jo pitkän aikaa ettei mulla pääse mikään oikein painamaan keuhkoja..
Click to expand...

No mulla kans ollu alhaalla jo tovin eikä helpota yhtään YHYY! :'(
Ehkä mulla on joku pitkä pötkyläpoika tulossa :D
 
Tällä hetkellä eniten häiritsee iltaisin levottomat jalat, joiden takia ei pysty kunnolla istumaan, eikä nukkumaan.
Sitten tää taapertaminen, pingviinikävely. Ei vaan enää pääse kävelemään normaalin reippaasti.
Vauva painaa keuhkoja, niin että koko ajan hengittää raskaasti.
 
hengittäminen minullakin tosi raskasta, ei jaksa tehdä oikeen mitään kun hengästyy ja pulssi nousee yli 100.
esikoiselle hermostuminen on tosi raskasta, ei halua huutaa ja kieltää joka asiasta mutta hermot vaan menee
 
viime raskaudesta kamalimmat muistot on järkyttävistä liitoskivuista, ja rannekanavaoireyhtymästä. kipu herätti yölläkin, eikä siinä muu auttanut kuin kestää hammasta purren.
 
Kovat liitoskivut on, närästys on, vessassa ravaan, yöllä heräilen. Mutta mikään ei ole niin järkyttävää kuin nämä järkyttävä peräpukamat jotka ilmestyi viikolla 34. Sattuu kävellessä, istuessa, maatessa. Ja kaikenlisäksi ne on ihan järkyttävät! Seksielämä loppui siihen ja nyt loppuraskaus sitten odotellaan, että lieveneekö ne apteekin tuotteilla (onko tietoa?) vai joudunko synnytyksessä esittelemään salin väelle tätä koko komeutta. Yyh.
 
Mulla oli hirveet liitoskivut, harjotus supistukset oli järkkyjä rv 30 lähtien, alaselkä kivut ja turvotus oli aivan järkyttävää. Olin helpottunu kun tyttö synty, noi vaivat loppu sit siihen.
 
hengitysvaikeudet,vessassa ravaaminen (pahimmillaan 8x yössä!!) jatkunut koko raskausajan,iskias,järkyttävät nivuskivut ja nyt lopussa voimakkaat alavatsakivut,ajoittain niin kovat viiltomaiset vihlaisut että pistää ihan huutamaan! suonenvedot..mitähän muuta? ja kuka sanoi että raskausaika on ihaninta aikaa naisen elämässä..? :D
 
-niskan jumiutuminen ryhdin muutoksesta ja migreenikohtaukset, joihin ei auta panadol, jonka seurauksena oksentamista kunnes menee ohi
-kauhea jano koko ajan ja sen seurauksena vessassa ravaaminen, sama syökö suolaista vai ei
-jalkojen armoton särky etenkin yöllä, ihme ettei ole suonikohjuja, nekin varmaan jossain jalan sisällä sitten.. panadol auttaa hetkellisesti
-ihan järkyttävät liitoskivut alkoi rv 32, istumatyössä pahenee ja päivän lopuksi ei sitten tarvitse kävelläkään, kun meinaa kaatua jo pienestä askeleesta. häpyluuta särkee välillä maatessakin ja kyljen kääntäminen vihloo myös

mutta silti sanoisin, että helppo raskaus, vaikka aina uusi vaiva tulee toisen laantuessa =)
 
Alkuraskaudessa oli pahoinvointi, ahdistuneisuus, väsymys ja kivut. Keskiraskaus onnellinen ja vaivaton. Loppuraskaudessa pahinta yöllinen heräily vessahädän ja alitajuisen jännittämisen ja huolen takia. Vessareissuja 4-6 yön aikana. Rikkonaiset yöunet syö henkistä kanttia. Virtsan karkailua on myös tullut, terppari housuissa pitää olla. Hengittäminen on välillä huokuvaa, ihan haukkoa pitää. Jotain paniikkituntemuksia myös on ilmennyt, itku on herkässä, samoin nokkapokka perheenjäsenten kanssa. Hermot on huonontuneet ja väsymys/uupumus iskee yllättävän vähästä ja nopeasti. Liitos- tai lannerankakipuja ei onneksi ole, joten pystyn käymään hitailla ja pitkillä lenkeillä edelleen. Peräpukamat ovat pullahtaneet ulos, mutta ovat vielä aisoissa ja vaivattomat.
 
Mulla on nyt rv 35 menossa
enkä oikeastaan kärsi mistään. pari närästystä mahtunut tähän raskauteen. Nyt huomasin eilen että tämän raskauden ea peräpukama tullut mutta ei ole vielä ainakaan kipeä. (johtuu kai että viikonloppuna istuin autossa 400km verran ja toinen 400km viä kotiinkin)
ei turvotusta eikä kipuja.
 
33+0 ja iskias kipu on se tuskaisin kaikista, kun ei jalat kanna. Onneks ei päivittäistä toisinkun toinen ystävä närästys. Ja alkaahan tuo mahakin olla jo aikamoinen eli sohvalta en kyllä huvikseni nouse on se sellainen tahtojen taisto kun happi loppuu ja ilkeältä tuntuu mahassakin.
 
Päällimäisenä jäi mieleen se yleinen v*tutus! Mitään ei pystynyt tekemään, kesä kuumimillaan, joka raaja turvonnut, jos lähdit liikkeelle niin sattui jos istuit niin ahdisti. Ja sitten jos olis jollain ihmeellisellä tavalla pystynytkin jonnekkin menemään, niin ei kuitenkaan kauas viittiny lähteä, ku ikinä ei tienny, että millon se vauva suvaitsee syntyä... Aaah, ihana loppuraskaus :D
 
Alkuraskaus meni oksentaessa ja sen myötä väsymys oli lamaannuttavaa. Kaikki lohduttivat kokoajan että "menee ohi, keskiraskaus on helpompaa". Vitut. Oksentaminen vaihtui närästykseen ja väsymys jatkui. Kaupan päälle tuli liitoskivut ja supistukset. Nyt rv 35 ja nukkumisestakaan ei tule enää mitään. Jos ei okseta niin sit supistaa. Tai pissattaa. Tai lonkat puutuu. Tai oot kääntyny vahingossa selälleen ja heräät siihen ettet oo pystyny hengittämään hetkeen.

Kyllä mä olisin jo niin valmis synnyttämään.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa