Loppuraskaus ja masentunut mies

[AhdistunutMAmma]

Hei!

Mitäpä itse tekisitte minun tilanteessani.

Olen siis seitsämännellä kuulla raskaana. Meillä on myös haastava esikoinen, kolmevuotias. Käymme molemmat mieheni kanssa töissä ja hoidamme yhdessä arkea mikä on välttämätön edellytys sille että arki sujuu ja laskut saa maksettua. Lisäksi minä käyn vuorotöissä joten miehen kanssa vuorotellen joko haetaan tai viedään esikoistamme hoitoon.
Nyt kuitenkin luulen että mieheni on enemmän tai vähemmän masentunut. Ainakin super stressaantunut. Hänellä ei ole pinnaa ollenkaan, hän on iloton eikä pysty enää nukkumaan öisin paitsi lääkkeillä. Työasiat kuulemma painaa mieltä. Hänen työnsä on erittäin raskasta ja epäkiitollista. Pitkiä päiviä ja kymmeniä puheluita ja sähköposteja, kellon ajasta ja paikasta riippumatta. Olen ehdottanut hänelle sairaslomaa tai jopa irtisanoutumista mutta ei hänen ylpeys anna periksi.
Saan häneltä usein iltavuorossa ollessani väsyneitä ja vittuuntuneita viestejä esim. esikoisemme kiukuttelusta, kotiasioista jne. Niitä lukiessa minuun iskee hätä ja huoli. Tulee tunne että minun tulisi olla kotona huolehtimassa esikoisestamme. Jos yritän soittaa on vastaus usein todella vittuuntunut tai hän ei vastaa ollenkaan puhelimeen. Pelkään että hänellä yht äkkiä vaan pimahtaa päässä. Kaikki on yleensä hyvin kun minä olen kotona ja huolehdin kodista ja lapsesta ja annan miehen levätä/tehdä töitä rauhassa. Tämä miehen uusi työ ja väsymys on raskasta meille kaikille.
Viimeksi tänään sain viestin missä mies kirosi lasta ja hänen käytöstä. Sanoi että minun pitäisi jäädä kotiin äkkiä koska hän ei jaksa eikä häntä kiinnosta enää viedä tai hakea kiukuttelevaa esikoista tarhasta. Lopuksi kirjoitti ettei häntä itse asiassa kiinnosta enää mikään.
Ole tässä nyt sitten töissä hyvillä mielin. Ajatukset harhailee ja itku meinaa tulla. Äitiyslomaan on vielä reilu kuukausi aikaa,mutta nyt yritän vaan selviytyä tästä illasta. On raskasta olla töissä kun kotona minua niin selkeästi tarvitaan.
Itse olen myös väsynyt ja stressaantunut. Tuntuu ettei tilanne ole enää minun hallinnassani. Maha kasvaa ja synnytys lähestyy. Synnytys pelottaa, niin paljon että joka ilta sitä mietin ja ahdistun. Tulevaisuus ahdistaa, sillä tilanteemme ei kestä yhtään ylimääräistä, saati öitä valvottavaa pikkuvauvaa. Itse uskon kyllä jaksavani, mutta en ilman apua ja tukea ja varsinkaan jos saan toisen masennuksesta johtuvan väsymyksen ja vihan niskaani.
Arjen apua ei ole lähellä saatavissa, sillä omat vanhempani asuu 500km päässä ja appivanhemmille näytellään onnellista, omillaan pärjäävää perhettä miehen ja appivanhempien toiveesta.

Mitä siis teen?

 

["äitee"]

Ihan ensimmäiseksi pyydät miestä keskustelemaan kanssasi, et hyväksy kieltävää vastausta. Haette apua yhdessä, jos mies ei suostu apua hakemaan/vastaanottamaan haet sitä sitten yksin itsellesi. Jos tilanne ei lapsenkaan synnyttyä parane tai jopa pahenee joudut ehkä miettimään elämää kahden lapsen yksinhuoltajana, sinun tehtäväsi ei ole huolehtia aikuisesta vastaanhangoittevasta miehestä, kun olet vasta synnyttänyt kahden lapsen äiti. Sinun tulee huolehtia omasta jaksamisestasi, miehesi ei sitä ilmiselvästi nyt tee. Voimia!

 

[Martta77]

Kannattaa selvittää neuvolasta kotikuntasi perhetyön palvelut . Ainakin meidän paikkakunnalla on mahdollista saada lasten hoidossa apua.

Ehkä sinun kannattaa ottaa toistaiseksi mahdollisimman suuri vastuu lastenhoidosta ja huolehtia että miehesi saa levättyä. Hänen kannattaisi mennä pikaisesti lääkärissä käymään. Mitä nopeammin tilanteeseen puututaan sen parempi. Jos masennus on työperäistä, ehdottomasti hänen kannattaa ottaa sairaslomaa, ennen kuin tilanne menee yhtään huonommaksi. Masennus on sairaus, mikä pitää hoitaa. Teidän perheen tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että sinä reagoit tilanteeseen. Uupumuksesta toipumiseen menee kuitenkin pitkään....

 

["Strega"]

Hmm..kysyt mitä tekisitte tilanteessasi. Minulla on mielessä sama kysymys ja melko sama ongelma. Laskettu aikani on toukokuussa ja nyt on tullut kunnolla ilmi oireet miehen masennuksesta. Oireet alkoivat lähes heti raskaustestin tekemisen jälkeen ja ovat pahentuneet siitä tasaiseen tahtiin. Seksissä ei ole enää kestävyyttä, mutta lähellä saa olla. Mies on ahdistunut, lukkiutunut, kiukkuinen, unohtelee asioita (töissä ja vapaalla), mikään ei innosta/kiinnosta, yöunet ovat menneet ja jotenkin kaikenlainen usko itseensä, hänestä on tullut aivan eri mies, vässykkä. Hän miettii kestääkö parisuhteemme, onko hänestä isäksi ja ihmettelee välillä itsekin kovaa ahdistavaa tunnetta rinnassaan. Käymme kirkon ilmaisella perheneuvojalla, mutta nyt mieheni on alkanut myös käydä työpsykologilla ja saanut unilääkkeet. Harvase ilta ja/tai aamu herään itkien, että tätäkö on onnellinen raskausaikani...ja miksi tämä on todella kehittymässä..sitten kun vauva syntyykin.. Helppoa sinällään olisi muuttaa pois, muttei kuitenkaan en jaksa uskoa, että se ihana mies sieltä on mihinkään kadonnut ja koetamme setsiä asioita yhdessä. Miehen vanhemmat eivät tiedä asioistamme, minun tietävät mutta äitiini meni välit koska hän näki asian niin että minä ahdistan miestäni liikaa ja vaadin mahdottomia..ei halunnut kuunnella ja ymmärtää tilannettamme sen enempää. Yksin on saanut ja pitänee varautua että saa pitkäänkin huolehtia kaikki vauvan tavarat, kodin, oman jaksamisen ja miehen perään katsomisen.. huoh..Raskaalta polulta tuntuu, eikä vastauksia tilanteen kestoon ole. Koetan ajatella niin että lapsella on oikeus isäänsäkin/vanhempiin ja entä jos itse masentuisin/tapahtuisi jotain vastaava..tahtoisinko että mies ei olisi tukenani vaan ottaisi lapsen ja lähtisi pois luotani..ei en tahtoisi. Siispä en ainakaan vielä pysty itse "luovuttamaan" jos sen nyt niin ajattelee.

 

["ninanina"]

täälä myös.
minulla laskettu aika huhti-/toukokuun vaihteessa.
mies juuri sanoi, että aikoo kuolla muutaman päivän sisällä. hän oli ottanut muutaman napin ahdistukseen ja tuossa sängyllä nyt vetelee sikeitä.
hän tuntee itsensä hyödyttömäksi, koska on vain opiskelija. opiskelijat ovat kuulemma hyödyttömiä ja hänen pitäisi olla ikäisekseen jo työelämässä ja hankkia rahaa perheelleen. hän olettaa että kaikki on sitä mieltä, että hän on laiska ja hyödytön...

en minä halua vaatia häneltä mitään muuta, kuin että olisi isä esikoiselleen ja puoliso vaimolleen.
...piilotin hänen kaikki nappinsa. jos tarvitsee, niin pyytäkööt minulta.