lopun alku...

[villasukka-75]

Pakko päästellä hiukan ajatuksia ulos..
Tietäispä vain mistä aloittaisin.
Olen puolet elämästäni viettänyt nykyisen mieheni kanssa,lapsia on siunaantunut kolme kipaletta eli jotain hyvääkin ollaan aikaan saatu..

Meillä ei vain sattumoisin ole enään mitään yhteistä, kuin nuo tenavat, niin ja talovelka.Viimeisen kolmenvuoden aikana mulle on ilmaantunut ahistus ja paniikkikohtauksia ja syynä ihan vain avioliiton yksinäisyys ja tajuaminen että tää liitto todellakin on finaalissa.Miehen kans jutellessa asioista, sen mielestä kaikki on hyvin, se ei näe asioita samoin kuin minä, eikä usko eron olevan ratkaisu.Viimeksi helmikuussa kirjoitin oikean kirjeen ja kerroin ajatukseni ja tuntemukseni, luulin saavani paremmin vastauksia sillälailla, mutta eipä tuo tuntunut mihinkään vaikuttavan.Silloin päätin että enään en kysele enkä vatvo asioita, katon kauanko jaksan..
Mies sanoo rakastavansa, mutta luulen senkin olevan vain tapa.En muista milloin olisin sanonut nuo sanat sille viimeksi.Seksiä on luultavasti ollut kerran tän vuodenpuolella, en muista..
Viime vuodet on olleet muutenkin hyvin hiljasia makuuhuoneessa..
Me eletään kuin eri maailmoissa,minä meen nukkuun ajoissa, mies pelaa tai on koneella , tulee nukkuun sit joskus kahen hujakoilla..
Aikoinaan lasten saanti ei ollut meille itsestäänselvyys,jouduttiin turvautumaan lääketieteeseen, mielestäni se on itsekästä..Nyt ajattelen etten voi olla niin itsekäs jälleen,että tuhoaisin kaikkien kolmen lapsen elämän näillä itsekkäillä ajatuksilla ja tunteilla,tulinkin siihen tulokseen että omista tarpeista viis kunhan muut ovat onnellisia.
Nythän on kuitenkin niin, että olen korviani myöten ihastunut lähes ventovieraaseen ihmiseen...Tunne on aivan uskomaton!Olen jälleen kuin teini.
Ei sillä että pelkän ihastuksen voimalla pyyhkisin 13vuotta kestäneen avioliiton pois päiväjärjestyksestä,mutta,mutta...
Eroa en ajattele nyt sen lähes ventovieraan takia, vaan sen takia että tunnen pettäväni miestäni näiden yllättävän suurien tunteiden takia.

Aikuistenoikeasti,mehän elämme täällä vain kerran ja miksi minä tuhlaisin sen ainoan elämäni tunteettomaan ja ilottomaan liittoon?
Olisko kuitenkin kaikkien parhaaksi se että me jakaisimme lusikat?
Voisinko minäkin joskus vielä olla rakastunut ja onnellinen?
Tai vaikka en rakastunut mutta edes täysin onnellinen?

Jos nyt sanoisin haluavani eron, lapsilta menisi perhe,lähes uusi kotitalo ja mitäs mun iäkkäät vanhemmat sanoisi?Ratkeaisiko mies ryyppään kun en olis jatkuvasti vieressä naputtamassa viikonloppu tissutteluista?Kuuluuko mun miettiä nää kaikki asiat selviksi just ny..Pää tuntuu hajoavan aivan kohta..

Huomena on uus päivä ja se ihana ihastus tulee käymään töissä..Sillä voimalla jaksan huomiseen.

 

[Nyt sinun on]

Munaa ja nopeasti, muutama räjähtävä orgasmi ja sitten pysähdyt miettimään mitä tehdä...?
Ota yhteyttä jos voin auttaa tässä asiassa...

 

[Jotain samaa...]

Mä tiedän noi sun tunteet. Koen itse samaa tällä hetkellä.
Mieheni on hyvin riippuvainen minusta, mikä vaikeuttaa kotoa lähtöä. Hän myös uhkaa tehdä itselleen jotain jos lähden. Vain tämä yksi elämä ja minä olen nalkissa mieheen, jota en enää rakasta.

Onni on tuolla jossain, ehkä joskus saan voimaa etsiä sitä...

Kirjoita itsellesi asioita paperille, omia tuntoja, suruja ja iloja. Tee kaikki se mikä tuo sinulle onnen tähän hetkeen!

Ja se ihastumisen tunne! Nauti siitä, mut älä hätäile...

 

[joskus]

Voisinko minäkin joskus vielä olla rakastunut ja onnellinen?

Jos kieltäisin, et uskoisi sitä. Jos myötäisin, et ehkä uskoisi sitäkään, mutta haluaisit. Et ole vain ihastunut. Nyt olet rakastunut. Oletko onnellinen?

Rakastumisen seurannaisilmiöitä ovat depressio, epävarmuus ja sosiaalisten suhteiden vaikeutuminen. Rakastuneet käyttävät olotilaansa kuvatessaan useammin sanaa depressio kuin rakastuminen. Tunteet ovat liian ristiriitaisia. (Tennov)

Aikuistenoikeasti,mehän elämme täällä vain kerran ja miksi minä tuhlaisin sen ainoan elämäni tunteettomaan ja ilottomaan liittoon?

Olet kai tehnyt aikaisemminkin saman tunteettomuudesta tuntemattomaan -valinnan ja olet päässyt siitä tähän saakka. Elämää ei kannata tuhlata se on selvä. Kysymys on siitä minkä katsoo tuhlaamiseksi ja koska. Tulevaisuudesta ei tiedä, mutta jonkin sortin tilastoa on tueksi:

Suhtautuminen rakastumiseen määräytyy henkilökohtaisten elämysten pohjalta, siis onko sitä joskus kokenut vai ei. Ainut yhteinen piirre on, että kukaan ei tunne oloaan miellyttäväksi puhuttaessa intohimoisesta rakastumisesta henkilökohtaisella tasolla, aihe on jokaiselle piinallinen. Rakastumisen ohimentyä ihminen vihaa itseään. 32 prosenttia Tennovin haastatelluista määritteli käyttäytymisensä "tyhmäksi", "idioottimaiseksi". Hän on ollut epäjohdonmukainen ja itsekäs, avuton ja riipuvainen ja hän on tuhlannut elämänsä tuottoisimmat vuodet ajatellen henkilöä, joka ei ollenkaan hänelle sopinut. (Tennov)

Nyt ajattelen etten voi olla niin itsekäs jälleen, että tuhoaisin kaikkien kolmen lapsen elämän näillä itsekkäillä ajatuksilla ja tunteilla, tulinkin siihen tulokseen että omista tarpeista viis kunhan muut ovat onnellisia.

Yleinen tunteiden intensivoituminen, mistä seuraa muiden tarpeiden työntyminen taka-alalle. Rakastunut käyttää aikansa ja kiinnittää huomiotaan täysin merkityksettömiin yksityiskohtiin. Hänen tunteensa ovat labiileja. Ne vaihtelevat ilman havaittavaa syytä kaikenvoittavasta onnentunteesta kurjimpaan epätoivoon. (Tennov)

Olisko kuitenkin kaikkien parhaaksi se että me jakaisimme lusikat?

En tiedä mikä on parhaaksi enkä halua ottaa siihen kantaa. Kerron vain perustietoja rakastumisesta tai Tennov niitä on kertonut ja minä kierrätän.

Ne jotka ovat joskus käyneet rakastumisen läpi, kokevat sen jälkeenpäin heikkoutensa osoituksena. He halveksivat itseään ja käyttäytymistään, sitä miten järjettömiä ovat olleet. He haluaisivat unohtaa ne tunnit, kuukaudet ja vuodet, jotka ovat tuhlanneet ajattelemalla jotain henkilöä, jota he loppujen lopuksi eivät edes halunneet, ja jota kohtaan heillä ei rakastumisen ohimentyä ole ehkä mitään positiivisia tunteita. (Tennov)

Meillä ei vain sattumoisin ole enään mitään yhteistä, kuin nuo tenavat, niin ja talovelka. Me eletään kuin eri maailmoissa…

Hän on myös todistanut mielettömän rakastumisen alituisesti muuttuvaksi olotilaksi, mikä harvoin kestää kahta vuotta kauempaa. Rakastumisen pohjalle ei täten tulisi rakentaa mitään, minkä vaikutukset ulottuvat muutamia vuosia pitemmälle. (Tennov)

Ei sillä että pelkän ihastuksen voimalla pyyhkisin 13vuotta kestäneen avioliiton pois päiväjärjestyksestä,mutta,mutta...
Tunne on aivan uskomaton!Olen jälleen kuin teini.

Bartelsin ja Zeki tutkivat 1990-luvun lopussa rakastuneita opiskelijoita. Tutkimusten mukaan rakastuneitten ihmisten aivotoiminta muuttui. Rakastuneitten opiskelijoitten tila oli samankaltainen kuin he olisivat juuri saaneet annoksen kokaiinia. Marazzin tutkimuksen mukaan rakastuminen on pakkomielle. Rakastuneen ihmisen ajatukset pyörivät vain yhden asian ympärillä. Kyseessä on siis tila, joka on samanlainen kuin pakkoneuroosi. Lisäksi heidän serotoniinin määrä laskee yhtä alas kuin neuroosipotilailla. Dopamiini saa puolestaan aikaan euforisen olotilan. Dopamiini herättää himon ja saa rakastuneet ekstaasiin (kirjoittelevat sähköposteja öisinkin). Toisaalta ihminen on onnensa kukkuloilla, toisaalta hän on murheen murtama. Molemmille ilmiöille löytyy tieteellistä näyttöä.

Huomena on uus päivä ja se ihana ihastus tulee käymään töissä..Sillä voimalla jaksan huomiseen.

- mielialan riippuvuus rakastumisen kohteen toimista, ennen kaikkea siitä, miten rakastumisen kohteen koetaan vastaavan rakastuneen toiveisiin
– fyysiset ahdistuksen oireet, mm. hermostuneisuus ja ujous rakastumisen kohteen seurassa.
– kyvyttömyys reagoida rakastumisen tunteilla useampaan kuin yhteen henkilöön kerralla.
– vaatimus yksinoikeuteen rakastumisen kohteen suhteen, erityisesti halu täyttää rakastumisen kohteen ajatusmaailma.

Eroa en ajattele nyt sen lähes ventovieraan takia, vaan sen takia että tunnen pettäväni miestäni näiden yllättävän suurien tunteiden takia.

Dorothy Tennov sanoo tarkoituksenaan olevan estää rakastunutta henkilöä menettämästä itseluottamustaan ja haluaa poistaa häneltä häpeän ja syyllisyyden tunteen osoittamalla mielettömän rakastumisen normaaliksi joskin irrationaaliseksi elämänvaiheeksi. Niin rakastumisavioliittojen yleistymistä kuin rakastumissuhteiden vapautumista voidaan pitää avioerojen lisääntymisen aiheuttajina. Tutkimusten laajempi hyödyntäminen saattaisi antaa myös yhden mahdollisuuden perheiden rikkoutumisten vähentämiseksi.

 

[usein ihastunut]

Tämä sama aihe on tällä palstalla käyty läpi jo monta kertaa. Rakkaus loppuu, tulee ihastus, punnitaan lähtöä. Tuttuahan se meille parisuhteessa eläville on, useimmille.

Sanot, ettet lähtisi ihastuksen vuoksi vaan koska tunnet pettäväsi tunteittesi vuoksi. Mutta nehän ovat lopulta vain tunteita, ei mitään vakavampaa. Ihan yhtä lailla voisit kokea pettäväsi miestäsi (miehesi luottamuksen) ajattelemalla eroa.

Todennäköisesti ihastuksesi tuli juuri sopivaan saumaan, kun tarvitsit jonkun kohteen padotuille tunteillesi. Tuli sopiva ihminen elämääsi. Ehkä hän on turvallinenkin, jos asiat eivät ole edenneet suhteeseen asti...

Lähteminen on usein se helppo ratkaisu. Silloin ei tarvitse kohdata ongelmaa eikä tarvitse yrittää tehdä sille mitään. Oletteko käyneet miehesi kanssa pariterapiassa? Oletko jutellut miehesi kanssa todella vakavasti erosta? Oletko sanonut, että jos tilanne ei muutu, sinä lähdet - ihan oikeasti.

Jos tilanne on todella sellainen, ettei se kotona muutu, niin miksi vielä olet siellä? Ota asumusero. Kokeilkaa elää erikseen. Onhan se selvää, että useimmat lapset kärsivät vanhempien erosta, mutta mitä sitten. Sellaista se elämä on. Lapset tehdään itsekkäistä syistä ihan niin kuin elämää eletään muutenkin itsekkäästi. Lapselle voi aina sanoa: "Etkö sinä halua, että äiti on onnellinen?" tai "Eikö äidilläkin ole oikeus omaan elämään?" Siitä lapsi saa mukavan syyllisyydentunteen, jota vaalia aina tasapainoiseen aikuisuuteen asti.

Eli ei muuta kuin tsemppiä! Olet oman onnesi seppä, kuten kukin meistä!

 

[avuton]

Voi veljet, ihan kuin omaa elämääni olisin tästä lukenut!!
Minulla on aivan samanlainen tilanne, ihan identtinen.
Ja minäkään en todella tiedä mitä pitäisi tehdä, mä niin haluaisin erota ja aloittaa uuden elämän ja toivoa että olisin joskus oikeasti onnellinen.

En halua vain rikkoa sitä mitä minun lapsilla nyt on, perhe jossa kaikki on heille ihan hyvin. Eivät he huomaa vielä ainakaan minun onnettomuuttani, lasten kanssa olen ihana iloinen itseni ja nautin lapsistani suunnattomasti.

 

[Ilkimys]

Kuinkahan usein nämä samat asiat pitää tälläkin palstalla läpikäydä. Aina tulee uusia niin puhkirakastuneita hakemaan siunausta kodinrikkomiseen ja lasten kaltoinkohteluun.

Lapsethan eivät menetä vain sitä fyysistä kotiaan vaan myös vanhempansa. Äiti on rakastunut ja kiehnää uuden miehen kanssa tai sitten on luuri korvalla joka paikassa kuiskuttelemassa ja lapset siinä tiellä. Ja isä joko ryyppää tai juoksee etsimässä uutta puuronkeittäjää tai on muuten poissaoleva. Hyvästi siis perhe-elämä heidän kohdaltaan.

Riitaisassa liitossa ei tarvitse elää, mutta riitaankin tarvitaan kaksi ja omalle käytökselleen voi tehdä jotain.

Vastustan keinotekoista lisääntymistä, kuten ap on tehnyt. Luonto yritti sanoa, että sinusta ei ole perheenäidiksi. Olisit kunnioittanut sitä tietoa. Ei sinulta voi odottaakaan, että käyttäydyt kuin oikea äiti. Mene oriisi luo ja paneskele itsesi tyytyväiseksi. Lapset varmaan arvostavat päätöstäsi joskus.

 

[TotuusTämäkin]

Vastustan keinotekoista lisääntymistä, kuten ap on tehnyt. Luonto yritti sanoa, että sinusta ei ole perheenäidiksi. Olisit kunnioittanut sitä tietoa.

Kun katsoo minkälaiset ihmiset ovat saaneet lapsensa ihan normaalia luonnollista tietä (huumeäidit, alkoholistit, mielenterveysongelmaiset), ei voi kyllä enää kovin paljon uskoa että luonto olisi tuossa asiassa niin viisas kuin sinä kuvittelet...

 

[Ilkimys]

Kun katsoo minkälaiset ihmiset ovat saaneet lapsensa ihan normaalia luonnollista tietä (huumeäidit, alkoholistit, mielenterveysongelmaiset), ei voi kyllä enää kovin paljon uskoa että luonto olisi tuossa asiassa niin viisas kuin sinä kuvittelet...

Miksi ei voi uskoa?
Sinun määritelmäsi hyvästä äidistä voi olla erilainen. Rakkautaa ja aitoa välittämistä pystyy antamaan huumeäiti, alkoholisti ja mielenterveysongelmainenkin. Taloudellinen turvallisuus voi olla niin ja näin, mutta me emme tiedä luonnon tarkoitusta ja sitä, mihin tämä maailma on ylipäänsä menossa. Tuhoon v. 2012?

 

[kerran eronnut ja katunut]

Niinpä taas.
Mik on elämän tarkoitus. Mik on elämän perimmäinen ja tärkein asia?

Oma nautinto ja hetken huuma?

Lasten (kun ne kerran on jo olemassa) kasvattaminen ehjiksi ja omillaan toimeen tuleviksi aikuisiksi, antaa heille kasvurauha?

Kaikilla on ne omat tärkeysjärjestyksensä.

 

[Oma onni]

Ihan hölynpölyä, ihastus menee ohi aikanaan ja sitten on taas tylsä mies siinä jaloissa. Eri mies kuin ennen, mutta yhtä masentava ja vähän kiinnosta. Mitä se kaikki mullistus on auttanut, ei yhtään mitään. Lasten elämä meni sekaisin ja rahallisesti aina häviävät kaikki.

Käy vieraissa ja pidä perhe kasassa. Paljon parempi vaihtoehto ihan kaikkien kannalta.
Mutta muista olla kuitenkin fiksu ja hienotunteinen äläkä missään tapauksessa jää kiinni. Se on luusereiden hommaa.

 

[usein ihastunut]

Ihan hölynpölyä, ihastus menee ohi aikanaan ja sitten on taas tylsä mies siinä jaloissa. Eri mies kuin ennen, mutta yhtä masentava ja vähän kiinnosta. Mitä se kaikki mullistus on auttanut, ei yhtään mitään. Lasten elämä meni sekaisin ja rahallisesti aina häviävät kaikki.

Käy vieraissa ja pidä perhe kasassa. Paljon parempi vaihtoehto ihan kaikkien kannalta.
Mutta muista olla kuitenkin fiksu ja hienotunteinen äläkä missään tapauksessa jää kiinni. Se on luusereiden hommaa.

Tässä on hyvä neuvo Jos perusjutut on kunnossa ja on vaan muuten tylsää, niin kannattaa mieluummin piristää elämäänsä ihastuksilla ja suhteilla ennemmin kuin hajottaa koko pakkaa. Kaikki voittaa.

 

[villasukka-75]

Hei, täällähän on käynyt sutina

En jaksa nyt hirveesti vetää herneitä nekkuun noista kommenteista, iteppä aloi täällä elämääni ruotiin.Muutaman kommentin lisäisin.

Totta on se että lapsilla on nyt "onnellinen"ja ehjä perhe, meillä ei huudeta eikä riidellä, mut äiti on onneton. (sitä tuskin vielä huomaavat)

Sekin myös totta että nyt kun mietin tuota eroa ja miten se käytännössä vaikuttaisi elämäämme niin tunnen todellakin pettäväni miestäni.

Tenavia tosiaan kolme, ensimmäistä lasta yrittäessämme jouduttiin turvautuun lääketieteeseen, kaksi seuraavaa tulikin sit ihan omatoimisesti ja olivat yhtä toivottuja kuin tää ekakin.

Miten taas vaikuttaisi taloudellisesti?Pakko vastata että helpottaisi jumalattomasti kun sais talon myytyä ja elämä olisi velatonta.

Niin ja jos nyt kyse olis pelkästä munasta niin olisin lähtenyt vieraisiin jo ajat sit.

Mitäs mä nyt sit sanoisin tosta ihastuksesta, niin se vain jotenkin avasin mun silmäni ja tajusin kuinka kuollut tää liitto ihan oikeesti on.
Eikä muuten käynyt tänään duunissa, hyvä niin..Jos nyt sit ajattelis järkevästi, kuin perheen äidin kuuluu asiasta ajatellakin.

Erosta ja ongelmista (mitä miehen mielestä ei ole)on puhuttu tasasen väliajoin, nyt vain tuntuu etten enään jaksa samasta asiasta jauhaa..

 

[joskus]

Kirjallisuudessa voi erottaa kolme perusnäkemystä mielettömään rakastumiseen (Tennov):

Mik on elämän tarkoitus. Mik on elämän perimmäinen ja tärkein asia?

1. Rakastuminen on transsendentaalinen olotila, suurimman onnen lähde, elämän merkitys.

Ihan hölynpölyä, ihastus menee ohi aikanaan ja sitten on taas tylsä mies siinä jaloissa. Mitä se kaikki mullistus on auttanut, ei yhtään mitään.

2. Rakastuminen on mielikuvituksen tuote, kulttuuri-ilmapiirin ja kaupallisuuden pönkittämä.

Jos perusjutut on kunnossa ja on vaan muuten tylsää, niin kannattaa mieluummin piristää elämäänsä ihastuksilla ja suhteilla ennemmin kuin hajottaa koko pakkaa.

3. Rakastuminen on osoitus henkilön heikkoudesta ja merkki kehittymättömästä omanarvontunnosta.

Oma nautinto ja hetken huuma?

Viimeisin vaikka ei vähäisin ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavista voimista, mitä ei sovi unohtaa.

Rakastuminen on globaali ilmiö, kaikkialla samalaisena ilmenevä ja periytyvä. Sen täytyy olla koodi genomissa ts. vaisto eli täysin kaavamaista (idioottimaista), käyttäytymistä. Sitä ei näinollen voi oppia, eikä sitä voi oppimalla poistaa. Sitä ei voi muuttaa, mutta sen voi ymmärtää ja hyväksyä ja sen kautta on mahdollista muuttaa tunnereagointia, eli hallita omaa käyttäytymistään, vaikka tunteita ei voisikaan.

 

[Syylinki]

Pane illalla silmät kiinni ota ukoltasi suikkiin ja kuvittele , että siinä on ihastuksesi.
Takaan , että ukkosi alkaa sinua naimaan kuin punasilmä kani...

 

[no]

Miten taas vaikuttaisi taloudellisesti?Pakko vastata että helpottaisi jumalattomasti kun sais talon myytyä ja elämä olisi velatonta.

Aika hauska, että se asia, minkä kokisit tulevan järjestykseen erossa, onkin jotakin muuta. Todellisuudessa yh:t ovat tämän päivän köyhiä ja varattomia. Yhden ihmisen palkka ei riitä perheen pyörittämiseen vuokrakaksiossa.
Ehkä pienten lasten kanssa pärjää, mutta teinien kanssa kulutus on eri luokkaa.

 

[villasukka-75]

Aika hauska, että se asia, minkä kokisit tulevan järjestykseen erossa, onkin jotakin muuta. Todellisuudessa yh:t ovat tämän päivän köyhiä ja varattomia. Yhden ihmisen palkka ei riitä perheen pyörittämiseen vuokrakaksiossa.
Ehkä pienten lasten kanssa pärjää, mutta teinien kanssa kulutus on eri luokkaa.

Jep,noin se varmaan meneekin, mutta..Talon myydessä pääsisimme "puhtaalle pöydälle" ei pankkilainaa, voutille napsuneet maksut kaikki tuo saatais pois päiväjärjestyksestä..Saattas jokunen tonttu jäädä vielä molemmille pesämunaksikin.

Enkä käsittääkseni olisi yh, asiasta ollaan joskus puhuttu senverran et tenavat olis viikon toisella ja viikon toisella.

 

[no]

Jep,noin se varmaan meneekin, mutta..Talon myydessä pääsisimme "puhtaalle pöydälle" ei pankkilainaa, voutille napsuneet maksut kaikki tuo saatais pois päiväjärjestyksestä..Saattas jokunen tonttu jäädä vielä molemmille pesämunaksikin.

Enkä käsittääkseni olisi yh, asiasta ollaan joskus puhuttu senverran et tenavat olis viikon toisella ja viikon toisella.

Viikko ja viikko menettelee pienillä lapsilla edelleen, mutta teini-ikää lähestyessä se ei ole hyvä järjestely ja usein lapset lopettavatkin matkalaukkuelämän ja päättävät jäädä toisen vanhemman luokse. Silloin ollaan tilanteessa, että joudutaan sopimaan elatusmaksuista muuttuneessa tilanteessa ja se ei tule olemaan helppoa lapset luovuttavalle vanhemmalle.

 

[joskus]

Talon myydessä pääsisimme "puhtaalle pöydälle" ei pankkilainaa, voutille napsuneet maksut kaikki tuo saatais pois päiväjärjestyksestä..

Mikä tahansa tilannetta selkiyttävä teko tuntuisi myös helpotukselta, varsinkin kun rakastumisen kokemus on selkeä ja tosi (Alberoni). Silloin voi tuntua ettei kaipaa mitään sellaista tunnetta, mikä tuntuu sekoittavan sitä. Toivoo että mikään ylimääräinen ei painaisi mieltä ja kaikki viimein selviäisi ihanasti lopullisen tarkoituksen mukaisesti.

 

[villasukka-75]

Niin no jokainen ymmärtää asiat miten haluaa, tai sit mä en vain todellakaan osaa itseäni ilmaista..

Okei, tän jutun tarkotus oli alunperin se että mä sain purkaa sellasesta tunteesta minkälaisen olemassaolosta ei vuosiin ollut tietoa..

Nyt vain on niin että, meidän kulissiliitto,mitä tää on nyt viimiset vuodet on ollut on todellakin tullut tiensä päähän.Enkä nyt meinaa et suinpäin uuteen suhteeseen pinkoisin, ei en todellakaan,jos jotain sattuu niin sit..Mä aijon nauttia elämästäni ilman mitään ihmissuhde koukeroita.Aijon opetella asumaan ja elämään yksikseni lasten kanssa ja välistä ilman lapsia..Aikoinani 17v. muutin pois kotoa suoraan yhteen nyk.miehen kans.

Jep, luultavasti lapset jossain vaiheessa haluaa asua enempi toisella kuin toisella, tais olla 12vuotiaalla jo sanansa sanottavana siihen asiaan,mut siihen on vielä jokunen vuosi meillä.

En kuvittele että tulevaisuus olisi helpompaa ilman miestäni, mutta mun mielestä meillä nyt on vain väärät syyt asua ja elää yhdessä.Jos näin jatkuu niin satavarmasti jompikumpi loukkaa toista ja välit tulehtuisi pahasti..

Tää juttu tuntuu mun päässä niin selvältä tällähetkellä, että toivon saavani asiat järjestykseen kesäloman aikana, ens viikolla loma edessä..

Mitä siihen ihastukseen ja ihanaan tunteeseen tulee, se juttu jää ihan varmasti tälle asteelle missä se nytkin on, mut kiitos sille ihanalle ilmestykselle että koin "herätyksen"alkaa elään omaa elämääni..Kiitos että viimein tajuan päästää irti.

Toki tunnen pettymystäkin, enhän toki naimisiin aikoinani mennyt erotakseni..Eikä taloa rakennettu sen takia että se jouduttaisiin myymään..Lapsia ei tehty sen takia että joutuisivat elämään rikkinäisessä perheessä.Siltikin on onni etten 17 vuotta sitten tiennyt että tää juttu muuttuu jossain vaiheessa kaverisuhteeksi..Kyllä meillä joskus on kuitenkin ollut niitä hyviäkin hetkiä ja edelleen elämäni suurimmat saavutukset ovat nuo kolme tenavaa..

Kaikille hyvää kesää ja kiitti mielenkiintoisista kommenteista, tän jutun puinti jatkuu ens viikolla miehen kanssa kasvotusten.

 

[joskus]

Niin no jokainen ymmärtää asiat miten haluaa, tai sit mä en vain todellakaan osaa itseäni ilmaista..

En ymmärrä miten haluan, ymmärrän siten että voin ymmärtää perusteellisesti. Itseäsi ilmaiset ihan hyvin.

Okei, tän jutun tarkotus oli alunperin se että mä sain purkaa sellasesta tunteesta minkälaisen olemassaolosta ei vuosiin ollut tietoa..

Ymmärretty, se onkin tässä pääasia, minkä dominointiin olisi hyvä varautua. Muut asiat ovat hallittavissa.

Enkä nyt meinaa et suinpäin uuteen suhteeseen pinkoisin, ei en todellakaan,jos jotain sattuu niin sit..Mä aijon nauttia elämästäni ilman mitään ihmissuhde koukeroita.

Ennuste on nyt sen kaltainen että meinaa tai ei, jotain ainakin ajattelee mielellään sattuvan, jopa suinpäin tai pinkoen. Aikomus on tietenkin se minkä sanot, mutta onnistuukohan.

Mitä siihen ihastukseen ja ihanaan tunteeseen tulee, se juttu jää ihan varmasti tälle asteelle missä se nytkin on, mut kiitos sille ihanalle ilmestykselle että koin "herätyksen"alkaa elään omaa elämääni..

Ei ole aivan sattumaa että käytät sanoja ilmestys ja herätys, kuvaamaan kokemustasi, kirkkaan selkeä ja varma olo, tuntee todella elävänsä. Saatat yllättyä kuinka lujasti se liittyy siihen ihastukseesi.

 

[no]

Tulevaisuus tulee näyttämään, että ne avioerot, jotka johtuvat kulissisuhteesta, kaverisuhteesta tai muuten vaan tylsästä suhteesta, ovat lähes järjestään valtavia mokia, joilla vaan pilaa , ei pelkästään oman elämänsä, vaan muidenkin elämän.

Aika kyseenalainen mahdollisuus on myös perheen kodin myyminen ja sen näkeminen helpotuksena.

No, se on aika selvää myös, että järkipuhe ei nyt auta. Siperia kyllä opettaa, mutta liian myöhään; kannattaisi lähteä nyt taivasalle ja pitää mahdollisuus palata, jos paleltaa.

 

[villasukalle]

Kuulostat rohkealta ja järkevältä ihmiseltä,myös epäitsekkäältä(ajattelethan myös miestäsi ja lapsiasi) ja toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi!

 

[Onnellinen]

Olet kovin katkera, johtuuko se omasta erostasi? Et ole saanut eron jälkeen elämääsi kuntoon ja kaikki on pelkkää paskaa. Et pärjää lasten kanssa kun jäit yksin?
Harmi.
Minä ja pari muutakin miehensä jättänyttä pärjätään hyvin. Taloustilanne on, hassua kyllä, parempi kuin naimisissa ollessa. Yksi mennyt uuteen avioliittoon ja voi hyvin. Minä seurustelen, on oma velaton koti (eikä todellakaan kaksio). Yhdellä 3/4 osaa maksettu rivari jossa 4 huonetta. Yksi joka erosi viimeksi, jäi omaan pari vuotta vanhaan ihanaan taloonsa. Näistä yksi jätettiin, muut jättivät. Kaikkien lapset pärjäävät myös hyvin. Yhtä lukuunottamatta kaikki tulevat myös toimeen exänsä kanssa kuten exän suvunkin kanssa.

Mieti, jospa VIKA onkin sinussa ITSESSÄSI kun olet epäonnistunut. Meitä onnistujia on paljon. Ikävä kyllä, nämä epäonnistujat nousevat aina otsikoihin. Lehdet voisivatkin kertoa myös meistä jotka emme joudu ojasta allikkoon.

Oletko minkä ikäinen? Auttaisiko sinulla terapia ja uuden elämän rakentaminen?

Meillä ei ollut ollenkaan moka erota.

 

[no]

En tiedä miksi minun elämääni pitää alkaa ruotimaan? Millainen ihminen ei pysty keskustelemaan asiasta?

On karhunpalvelus ap:lle alkaa esittämään omaa suppeaa otantaa siitä miten hyvin eronnut pärjää taloudellisesti. Vaikka kuinka hyvin pärjäisi itse, niin ei se tarkoita samaa muille. On todella hienoa, jos elämä hymyilee ja rahaa riittää, mutta näin ei kaikilla ole, valitettavasti.

Ei ole minun katkeruuttani, jos tuon ajatuksiin sellaisia asioita, joita voi sattua eron myötä; se on vain realismia. Ero on miehelle täysin ymmärtämätön asia , jos se tapahtuu syistä, joita mainitsin ja mies ei halua erota.

On valtava vääryys perustaa perhe, hankkia kolme lasta, ja rakentaa yhteinen koti, sitten toiselle tulee tylsää ja "miehen elämän työ" ajetaan alas. Aika moni mies ei sitä kestä ja seuraukset ovat aivan mitä tahansa.

Tilastoista saa faktatietoa ketkä ovat köyhiä. Ja voi sitä omaa talouttaan laskea etukäteenkin. Tyypillinen naisen palkka lienee runsas 2000 euroa kuukaudessa ; siitä voi sitten laskea paljonko jää pakollisten menojen jälkeen.

Kuitenkin yksi isoimmista asioista on henkinen paine ja riittämättömyyden tunne, kun pitäisi olla aikaa lapsille, kodille, suvulle, ystäville, työlle ja itselle.

Minä näen eron omasta kodista, kahden huoltajan taloudesta, vastuiden jakamisesta erittäin ajattelemattomana tekona, kun syynä on oma tylsyys, niinkö oma elämä paranee?

Onko kaikkien pakko toistaa, että eroa; se on ihanaa.

Olen kyllä aidosti kateellinen niille, jotka ovat onnistuneet saamaan hyvän puolison ja rakkautta riittää. Minä elän omaa elämääni, siitä en ole katkera.