Loukkaantuisitteko jo

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mielestäni hyviin tapoihin ei kuulu, että ihan noin suoraan sanotaan lahjan olleen epämieluisa. Tuollaisissa tilanteissa pienet valkoiset valheet ovat ok, eipä kukaan ainakaan loukkaannu. Meidän lapsi sai vanhemmalta sukulaiselta joululahjaksi pari pehmoleluja, eikä tykännyt niistä ollenkaan. Viskasi suoraan nurkkaan ja siellä ovat sen jälkeen pysyneet. Puhelimessa kiittelin lahjan antajaa ja kerroin lapsen tykänneen leluista todella paljon ja leikkineen niillä kovasti. Oli sukulaistäti mielissään. Ei olisi tullut mieleenkään loukata toista ja kertoa totuutta.

en käsitä. En pystyisi noin suoraan valehdella kerta kaikkiaan. Kiinni jäämisen mahdolllisuus on suuri. jos täti näkee lapsen ja kysyy häneltä mitä lapsi lahjasta piti.
Toisaalta meillä ei noin huonosti edes käyttäydytä, koska lelulahjoja tulee vähän joten ovat oikeastaan aina olleet mieluisia. jopa halvat pehmot joita on jo paljon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Harhaanjohtaja:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Harhaanjohtaja:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minun antamat lahjat on olleet aina mieleisiä. Miksi? Koska olen soittanut ko. äideille ja kysynyt mitä toivoo. Eikä oo tarvinnut takoa aikaa kalenteriin ja ihan erikseen tapaamista järkätä;)

Minäkin kysyin. Ja ekan kerran EN ostanut sitä mitä tämä äiti sanoi. Tiedätkö miksi? Koska joka kerta hänkin kysyy meiltä eikä koskaan ole ostanut mitään sellaista mitä olen sanonut. eli miksi itsekään vaivautua.

Niin, että kun ko. äiti ei tee kuin te, niin antaapa vahingon kiertää..

Tai sitten - niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Ja se LAPSI unohdetaan tässä huudellessa :whistle:

Ei se ole vain kummien asia ajatella sitä, että kummilapsen etu menee kaiken edelle. Ei kummien tehtävä yksin ole se vaan kyllä sitä vastavuoroisuutta pitäisi olla myös toiseen suuntaan.

Ei kai tässä kyse ole kaiken edelle menosta? Ei pidä liioitella. Jos kummiksi lapselle suostuu niin kyllä sitä lasta pitäisi ajatella aina välillä..Ei kannata suostua noin tärkeään tehtävään jos oikeeta kiinnostusta lapseen ei löydy.

On ollut kiinnostusta, mutta kyllä siinä kiinnostus lopahtaa jos ei koskaan ole aikaa nähdä meitä. Ja meiltä löytyy myös heidän kummilapsensa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja shihtzu:
Minusta nykyinen kiitosten odottaminen on mennyt ihan älyttömäksi. Lahjoja annetaan antamisen ilosta ei kiitosten toivosta, jota se nykyään näyttää olevan. Loukkaannutaan verisesti jos kiitosta ei kuulu, minusta silloin lahjanantaja ei anna sitä lahjaa antamisenilosta ja siitä ilosta että sillä lahjalla ilahduttaa toista.

peesi. Ei minulta koskaan odottanut lapsena kukaan sukulainen kiitosta lahjoista. Meillä kävi joulupukki vielä kun oln yläasteella. tunnistin sen partion pitäjäksi ja omaksi opettajakseni. ja koskaan en kiittänyt sukulaisia joululahjoista, eikä meillä kukaan muukaan.
aivan älyttömäksi mennyt. jos ei halua antaa sen takia kun ei ylenpalttisesti kiitellä niin jättää antamatta.

:D :D

Ensinnäkin mistä sinä tiedät onko lahjoista kiitetty, kun ne on vanhemmillesi annettu? Ja onhan tuo nyt ihan helvetin moukkamaista käytöstä, jos ei mistään kiitetä eikä muka odoteta kiitosta.

Ja seon yksi sana - kiitos - ei se tarkoita sitä, että pitäisi soittokunta järjestää ja laulaa kiitosvirsi.

Etkä sinä voi tietää, että odottiko sukulaisesi kiitosta. Luultavasti odottivat ja miettivät, että moukkamaisia kun ei edes kiitetä. Kyllä meitä opetettiin lapsena kiittämään. Mutta turha ihmetellä, kun ei lahjoista kiitellä kun se kerran on toisten mielestä ihan noin naurettavaa.

jaa. Minusta kun pukki antaa lahjan, sanotaan kiitos pukille. Ja joulun aikaan oli usein kiirettä, sukulaiset saattoivat jättää pussin ovensuuhun asioilla käydessään. ehkä äiti nopeasti kiitti, ehkä ei, koska ei aina ollut edeskotona. ja kun monta tätiä toi lahjat, ja meitä monta lasta, todennäköisesti äiti ei edes tiennyt kuka on antanut mitäkin.

Nykyään odotetaan kiitospuheluita lapsilta ja fanfaareja, niitä torvisoittokuntia monenkin kummin aloituksista päätellen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja shihtzu:
Minusta nykyinen kiitosten odottaminen on mennyt ihan älyttömäksi. Lahjoja annetaan antamisen ilosta ei kiitosten toivosta, jota se nykyään näyttää olevan. Loukkaannutaan verisesti jos kiitosta ei kuulu, minusta silloin lahjanantaja ei anna sitä lahjaa antamisenilosta ja siitä ilosta että sillä lahjalla ilahduttaa toista.

peesi. Ei minulta koskaan odottanut lapsena kukaan sukulainen kiitosta lahjoista. Meillä kävi joulupukki vielä kun oln yläasteella. tunnistin sen partion pitäjäksi ja omaksi opettajakseni. ja koskaan en kiittänyt sukulaisia joululahjoista, eikä meillä kukaan muukaan.
aivan älyttömäksi mennyt. jos ei halua antaa sen takia kun ei ylenpalttisesti kiitellä niin jättää antamatta.

:D :D

Ensinnäkin mistä sinä tiedät onko lahjoista kiitetty, kun ne on vanhemmillesi annettu? Ja onhan tuo nyt ihan helvetin moukkamaista käytöstä, jos ei mistään kiitetä eikä muka odoteta kiitosta.

Ja seon yksi sana - kiitos - ei se tarkoita sitä, että pitäisi soittokunta järjestää ja laulaa kiitosvirsi.

Etkä sinä voi tietää, että odottiko sukulaisesi kiitosta. Luultavasti odottivat ja miettivät, että moukkamaisia kun ei edes kiitetä. Kyllä meitä opetettiin lapsena kiittämään. Mutta turha ihmetellä, kun ei lahjoista kiitellä kun se kerran on toisten mielestä ihan noin naurettavaa.

jaa. Minusta kun pukki antaa lahjan, sanotaan kiitos pukille. Ja joulun aikaan oli usein kiirettä, sukulaiset saattoivat jättää pussin ovensuuhun asioilla käydessään. ehkä äiti nopeasti kiitti, ehkä ei, koska ei aina ollut edeskotona. ja kun monta tätiä toi lahjat, ja meitä monta lasta, todennäköisesti äiti ei edes tiennyt kuka on antanut mitäkin.

Nykyään odotetaan kiitospuheluita lapsilta ja fanfaareja, niitä torvisoittokuntia monenkin kummin aloituksista päätellen.

Kiittämättömyydestähän toi vain kertoo. Kyllä minä tiedän mitä meidän lapset saivat lahjaksi keneltäkin ja ihan jokaista kiitin lahjoista joko ne saadessa tai sitten sieltä oven takaa löytäessä. Niissä nääs lukee keneltä ne on ja vaikkei lukisi niin toki silti tiesin kuka oven takana oli käynyt.

Mutta onhan se aina tiedetty, että ne yksinkertaisimmat sanat on ne vaikeimmat. Kiitos ja anteeksi ei kovin monen suuhun sovi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja shihtzu:
Minusta nykyinen kiitosten odottaminen on mennyt ihan älyttömäksi. Lahjoja annetaan antamisen ilosta ei kiitosten toivosta, jota se nykyään näyttää olevan. Loukkaannutaan verisesti jos kiitosta ei kuulu, minusta silloin lahjanantaja ei anna sitä lahjaa antamisenilosta ja siitä ilosta että sillä lahjalla ilahduttaa toista.

peesi. Ei minulta koskaan odottanut lapsena kukaan sukulainen kiitosta lahjoista. Meillä kävi joulupukki vielä kun oln yläasteella. tunnistin sen partion pitäjäksi ja omaksi opettajakseni. ja koskaan en kiittänyt sukulaisia joululahjoista, eikä meillä kukaan muukaan.
aivan älyttömäksi mennyt. jos ei halua antaa sen takia kun ei ylenpalttisesti kiitellä niin jättää antamatta.

:D :D

Ensinnäkin mistä sinä tiedät onko lahjoista kiitetty, kun ne on vanhemmillesi annettu? Ja onhan tuo nyt ihan helvetin moukkamaista käytöstä, jos ei mistään kiitetä eikä muka odoteta kiitosta.

Ja seon yksi sana - kiitos - ei se tarkoita sitä, että pitäisi soittokunta järjestää ja laulaa kiitosvirsi.

Etkä sinä voi tietää, että odottiko sukulaisesi kiitosta. Luultavasti odottivat ja miettivät, että moukkamaisia kun ei edes kiitetä. Kyllä meitä opetettiin lapsena kiittämään. Mutta turha ihmetellä, kun ei lahjoista kiitellä kun se kerran on toisten mielestä ihan noin naurettavaa.

jaa. Minusta kun pukki antaa lahjan, sanotaan kiitos pukille. Ja joulun aikaan oli usein kiirettä, sukulaiset saattoivat jättää pussin ovensuuhun asioilla käydessään. ehkä äiti nopeasti kiitti, ehkä ei, koska ei aina ollut edeskotona. ja kun monta tätiä toi lahjat, ja meitä monta lasta, todennäköisesti äiti ei edes tiennyt kuka on antanut mitäkin.

Nykyään odotetaan kiitospuheluita lapsilta ja fanfaareja, niitä torvisoittokuntia monenkin kummin aloituksista päätellen.

oikeasti, en kehtaisi odotella puhelinsoittoja. jos kiinnostaa onko lahja ollut mieluinen vai ei, ja mistä lapsi pitää ja mistä ei, mistä on kiinnotsunut, mitä harrastaa, niin viettää aikaa lapsen kanssa ja kysyy samalla, mitä hän sai ja jos haluaa tietää oliko oma lahja mieluinen, soittaa sille lapselle.

aivan käsittämätöntä touhua monen kiitoksen odottelt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Nyt on sellainen olo, että jaksanko jatkossa enää panostaa kummilapsen lahjoihin kun kerran ei kiinnosta eikä edes kiitetä. Tähän asti olen aina sekä synttärinä että jouluna miettinyt kovasti, että mistähän lapsi tykkäisi enkä ole summahutikassa ostanut kiireessä jotain. Ja tuokin lahja oli nyt oman samanikäiseni kanssa yhdessä valittu ja olisi ollut enemmän kuin mieluinen omalleni.

niin, onhan se toki reilua olla antamatta lahjaa lapselle jos vanhemmat eivät siitä kiitä
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja shihtzu:
Minusta nykyinen kiitosten odottaminen on mennyt ihan älyttömäksi. Lahjoja annetaan antamisen ilosta ei kiitosten toivosta, jota se nykyään näyttää olevan. Loukkaannutaan verisesti jos kiitosta ei kuulu, minusta silloin lahjanantaja ei anna sitä lahjaa antamisenilosta ja siitä ilosta että sillä lahjalla ilahduttaa toista.

peesi. Ei minulta koskaan odottanut lapsena kukaan sukulainen kiitosta lahjoista. Meillä kävi joulupukki vielä kun oln yläasteella. tunnistin sen partion pitäjäksi ja omaksi opettajakseni. ja koskaan en kiittänyt sukulaisia joululahjoista, eikä meillä kukaan muukaan.
aivan älyttömäksi mennyt. jos ei halua antaa sen takia kun ei ylenpalttisesti kiitellä niin jättää antamatta.

:D :D

Ensinnäkin mistä sinä tiedät onko lahjoista kiitetty, kun ne on vanhemmillesi annettu? Ja onhan tuo nyt ihan helvetin moukkamaista käytöstä, jos ei mistään kiitetä eikä muka odoteta kiitosta.

Ja seon yksi sana - kiitos - ei se tarkoita sitä, että pitäisi soittokunta järjestää ja laulaa kiitosvirsi.

Etkä sinä voi tietää, että odottiko sukulaisesi kiitosta. Luultavasti odottivat ja miettivät, että moukkamaisia kun ei edes kiitetä. Kyllä meitä opetettiin lapsena kiittämään. Mutta turha ihmetellä, kun ei lahjoista kiitellä kun se kerran on toisten mielestä ihan noin naurettavaa.

jaa. Minusta kun pukki antaa lahjan, sanotaan kiitos pukille. Ja joulun aikaan oli usein kiirettä, sukulaiset saattoivat jättää pussin ovensuuhun asioilla käydessään. ehkä äiti nopeasti kiitti, ehkä ei, koska ei aina ollut edeskotona. ja kun monta tätiä toi lahjat, ja meitä monta lasta, todennäköisesti äiti ei edes tiennyt kuka on antanut mitäkin.

Nykyään odotetaan kiitospuheluita lapsilta ja fanfaareja, niitä torvisoittokuntia monenkin kummin aloituksista päätellen.

Oletteko sitten pukille vai kummille vihainen jos niitä lahjoja tuleekin vähemmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Nyt on sellainen olo, että jaksanko jatkossa enää panostaa kummilapsen lahjoihin kun kerran ei kiinnosta eikä edes kiitetä. Tähän asti olen aina sekä synttärinä että jouluna miettinyt kovasti, että mistähän lapsi tykkäisi enkä ole summahutikassa ostanut kiireessä jotain. Ja tuokin lahja oli nyt oman samanikäiseni kanssa yhdessä valittu ja olisi ollut enemmän kuin mieluinen omalleni.

niin, onhan se toki reilua olla antamatta lahjaa lapselle jos vanhemmat eivät siitä kiitä

Kirjoitinko etten anna lapselle lahjaa? Kirjoitin, että ostan jatkossa ne ehkä vähän vähemmällä panostuksella enkä kuluta aikaani niin helvetisti siihen että mietin mikä sopisi juuri tälle lapselle parhaiten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja shihtzu:
Minusta nykyinen kiitosten odottaminen on mennyt ihan älyttömäksi. Lahjoja annetaan antamisen ilosta ei kiitosten toivosta, jota se nykyään näyttää olevan. Loukkaannutaan verisesti jos kiitosta ei kuulu, minusta silloin lahjanantaja ei anna sitä lahjaa antamisenilosta ja siitä ilosta että sillä lahjalla ilahduttaa toista.

peesi. Ei minulta koskaan odottanut lapsena kukaan sukulainen kiitosta lahjoista. Meillä kävi joulupukki vielä kun oln yläasteella. tunnistin sen partion pitäjäksi ja omaksi opettajakseni. ja koskaan en kiittänyt sukulaisia joululahjoista, eikä meillä kukaan muukaan.
aivan älyttömäksi mennyt. jos ei halua antaa sen takia kun ei ylenpalttisesti kiitellä niin jättää antamatta.

:D :D

Ensinnäkin mistä sinä tiedät onko lahjoista kiitetty, kun ne on vanhemmillesi annettu? Ja onhan tuo nyt ihan helvetin moukkamaista käytöstä, jos ei mistään kiitetä eikä muka odoteta kiitosta.

Ja seon yksi sana - kiitos - ei se tarkoita sitä, että pitäisi soittokunta järjestää ja laulaa kiitosvirsi.

Etkä sinä voi tietää, että odottiko sukulaisesi kiitosta. Luultavasti odottivat ja miettivät, että moukkamaisia kun ei edes kiitetä. Kyllä meitä opetettiin lapsena kiittämään. Mutta turha ihmetellä, kun ei lahjoista kiitellä kun se kerran on toisten mielestä ihan noin naurettavaa.

jaa. Minusta kun pukki antaa lahjan, sanotaan kiitos pukille. Ja joulun aikaan oli usein kiirettä, sukulaiset saattoivat jättää pussin ovensuuhun asioilla käydessään. ehkä äiti nopeasti kiitti, ehkä ei, koska ei aina ollut edeskotona. ja kun monta tätiä toi lahjat, ja meitä monta lasta, todennäköisesti äiti ei edes tiennyt kuka on antanut mitäkin.

Nykyään odotetaan kiitospuheluita lapsilta ja fanfaareja, niitä torvisoittokuntia monenkin kummin aloituksista päätellen.

Kiittämättömyydestähän toi vain kertoo. Kyllä minä tiedän mitä meidän lapset saivat lahjaksi keneltäkin ja ihan jokaista kiitin lahjoista joko ne saadessa tai sitten sieltä oven takaa löytäessä. Niissä nääs lukee keneltä ne on ja vaikkei lukisi niin toki silti tiesin kuka oven takana oli käynyt.

Mutta onhan se aina tiedetty, että ne yksinkertaisimmat sanat on ne vaikeimmat. Kiitos ja anteeksi ei kovin monen suuhun sovi.

höpöhöpö. Meillä lapset kiittivät pukkia j oka lahjasat samoin kuin itse aattona lapsena.
Mutta koskaan ei järjestetetty mitään soittosessiota, joissa isän 5 sisarusta ja äidin 6 sisarusta kiiteltiin lahjoista, sekä mummoa jne. Ja ei, ei lukenut lahjoissa koskasan antajan nimeä, ihan olivat pukilta kaikki ja lahjan antajat saivat hyvän mielen, kun saivat osallistua omalla pienellä panoksellaan lasten jouluilon aikaansaamiseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja shihtzu:
Minusta nykyinen kiitosten odottaminen on mennyt ihan älyttömäksi. Lahjoja annetaan antamisen ilosta ei kiitosten toivosta, jota se nykyään näyttää olevan. Loukkaannutaan verisesti jos kiitosta ei kuulu, minusta silloin lahjanantaja ei anna sitä lahjaa antamisenilosta ja siitä ilosta että sillä lahjalla ilahduttaa toista.

peesi. Ei minulta koskaan odottanut lapsena kukaan sukulainen kiitosta lahjoista. Meillä kävi joulupukki vielä kun oln yläasteella. tunnistin sen partion pitäjäksi ja omaksi opettajakseni. ja koskaan en kiittänyt sukulaisia joululahjoista, eikä meillä kukaan muukaan.
aivan älyttömäksi mennyt. jos ei halua antaa sen takia kun ei ylenpalttisesti kiitellä niin jättää antamatta.

:D :D

Ensinnäkin mistä sinä tiedät onko lahjoista kiitetty, kun ne on vanhemmillesi annettu? Ja onhan tuo nyt ihan helvetin moukkamaista käytöstä, jos ei mistään kiitetä eikä muka odoteta kiitosta.

Ja seon yksi sana - kiitos - ei se tarkoita sitä, että pitäisi soittokunta järjestää ja laulaa kiitosvirsi.

Etkä sinä voi tietää, että odottiko sukulaisesi kiitosta. Luultavasti odottivat ja miettivät, että moukkamaisia kun ei edes kiitetä. Kyllä meitä opetettiin lapsena kiittämään. Mutta turha ihmetellä, kun ei lahjoista kiitellä kun se kerran on toisten mielestä ihan noin naurettavaa.

jaa. Minusta kun pukki antaa lahjan, sanotaan kiitos pukille. Ja joulun aikaan oli usein kiirettä, sukulaiset saattoivat jättää pussin ovensuuhun asioilla käydessään. ehkä äiti nopeasti kiitti, ehkä ei, koska ei aina ollut edeskotona. ja kun monta tätiä toi lahjat, ja meitä monta lasta, todennäköisesti äiti ei edes tiennyt kuka on antanut mitäkin.

Nykyään odotetaan kiitospuheluita lapsilta ja fanfaareja, niitä torvisoittokuntia monenkin kummin aloituksista päätellen.

oikeasti, en kehtaisi odotella puhelinsoittoja. jos kiinnostaa onko lahja ollut mieluinen vai ei, ja mistä lapsi pitää ja mistä ei, mistä on kiinnotsunut, mitä harrastaa, niin viettää aikaa lapsen kanssa ja kysyy samalla, mitä hän sai ja jos haluaa tietää oliko oma lahja mieluinen, soittaa sille lapselle.

aivan käsittämätöntä touhua monen kiitoksen odottelt.

Siis ihan käsittämätöntä! Siis aivan todella järkyttävää! Olen sanaton.

Ja tämähän kertoo aika paljon sinusta itsestäsi, kun pidät noin moukkamaisena kiittämistä.
 
Pyyteettömyys on maailmasta kadonnut. Mitään ei tehdä, jos ei saada vastavuoroisesti itse jotain, oli se sitten ylenpalttista kiittelyä pieneltä lapsetlta tai tämän vanhemmilta, tai itselle pakettia. Ei olisi tullut enne mieleenkään että kkummit odottavat vastavuoroisesti paketteja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja shihtzu:
Minusta nykyinen kiitosten odottaminen on mennyt ihan älyttömäksi. Lahjoja annetaan antamisen ilosta ei kiitosten toivosta, jota se nykyään näyttää olevan. Loukkaannutaan verisesti jos kiitosta ei kuulu, minusta silloin lahjanantaja ei anna sitä lahjaa antamisenilosta ja siitä ilosta että sillä lahjalla ilahduttaa toista.

peesi. Ei minulta koskaan odottanut lapsena kukaan sukulainen kiitosta lahjoista. Meillä kävi joulupukki vielä kun oln yläasteella. tunnistin sen partion pitäjäksi ja omaksi opettajakseni. ja koskaan en kiittänyt sukulaisia joululahjoista, eikä meillä kukaan muukaan.
aivan älyttömäksi mennyt. jos ei halua antaa sen takia kun ei ylenpalttisesti kiitellä niin jättää antamatta.

:D :D

Ensinnäkin mistä sinä tiedät onko lahjoista kiitetty, kun ne on vanhemmillesi annettu? Ja onhan tuo nyt ihan helvetin moukkamaista käytöstä, jos ei mistään kiitetä eikä muka odoteta kiitosta.

Ja seon yksi sana - kiitos - ei se tarkoita sitä, että pitäisi soittokunta järjestää ja laulaa kiitosvirsi.

Etkä sinä voi tietää, että odottiko sukulaisesi kiitosta. Luultavasti odottivat ja miettivät, että moukkamaisia kun ei edes kiitetä. Kyllä meitä opetettiin lapsena kiittämään. Mutta turha ihmetellä, kun ei lahjoista kiitellä kun se kerran on toisten mielestä ihan noin naurettavaa.

jaa. Minusta kun pukki antaa lahjan, sanotaan kiitos pukille. Ja joulun aikaan oli usein kiirettä, sukulaiset saattoivat jättää pussin ovensuuhun asioilla käydessään. ehkä äiti nopeasti kiitti, ehkä ei, koska ei aina ollut edeskotona. ja kun monta tätiä toi lahjat, ja meitä monta lasta, todennäköisesti äiti ei edes tiennyt kuka on antanut mitäkin.

Nykyään odotetaan kiitospuheluita lapsilta ja fanfaareja, niitä torvisoittokuntia monenkin kummin aloituksista päätellen.

Kiittämättömyydestähän toi vain kertoo. Kyllä minä tiedän mitä meidän lapset saivat lahjaksi keneltäkin ja ihan jokaista kiitin lahjoista joko ne saadessa tai sitten sieltä oven takaa löytäessä. Niissä nääs lukee keneltä ne on ja vaikkei lukisi niin toki silti tiesin kuka oven takana oli käynyt.

Mutta onhan se aina tiedetty, että ne yksinkertaisimmat sanat on ne vaikeimmat. Kiitos ja anteeksi ei kovin monen suuhun sovi.

höpöhöpö. Meillä lapset kiittivät pukkia j oka lahjasat samoin kuin itse aattona lapsena.
Mutta koskaan ei järjestetetty mitään soittosessiota, joissa isän 5 sisarusta ja äidin 6 sisarusta kiiteltiin lahjoista, sekä mummoa jne. Ja ei, ei lukenut lahjoissa koskasan antajan nimeä, ihan olivat pukilta kaikki ja lahjan antajat saivat hyvän mielen, kun saivat osallistua omalla pienellä panoksellaan lasten jouluilon aikaansaamiseen.

Meilläkin lapset kiittää pukkia ja minä olen lahjat saadessa kiittänyt niitä joilta ne on tulleet. Ja ne pari pakettia jotka sain kiertoteitse niin kiitin viestillä. Ei mennyt kuin hetki siihen viestin lähettämiseen ja olisin voinut lähettää sellaisia viestejä vaikka kymmenen rasittumatta sen enempää asiasta. Ja näin minä sain hyvän mielen kiitettyäni lahjasta enkä vain pitänyt itsestäänselvyytenä että tokihan kaikki meidän lapsille nyt lahjoja tuo.
 
Pyyteettömyys on maailmasta kadonnut. Mitään ei tehdä, jos ei saada vastavuoroisesti itse jotain, oli se sitten ylenpalttista kiittelyä pieneltä lapsetlta tai tämän vanhemmilta, tai itselle pakettia. Ei olisi tullut enne mieleenkään että kkummit odottavat vastavuoroisesti paketteja.

 
Tietysti jos lahja annetaan suoraan käteen niin kiitetään siinä se saadessa, mutta jos se tulee postitse tai muuten kiertoteitä, niin en minä näe mikä järki siinä on jälkikäteen alkaa kiittelemään. En minäkään odota että mä aaton jälkeen saan kiitosviestejä puhelimitse tai muuten. Minä annan niitä lahjoja antamisenilosta enkä odota niistä kiitosta. Kyllä sen sitten huomaa kun tavataan onko ollut mieluinen ja sitten voi vaikka siltä lapsen äidiltä tai isältä kysyä että mitäs tykkäsi, mutta että vielä odottaa sitä vuolasta kiittämistä, niin on se minusta aika erikoista.

Tällä palstalla huomaa se, että se kiitos kummille on paljon tärkeämpi asia kuin se että se lahja on lapselle mieluinen ja lapsi siitä tykkää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Pyyteettömyys on maailmasta kadonnut. Mitään ei tehdä, jos ei saada vastavuoroisesti itse jotain, oli se sitten ylenpalttista kiittelyä pieneltä lapsetlta tai tämän vanhemmilta, tai itselle pakettia. Ei olisi tullut enne mieleenkään että kkummit odottavat vastavuoroisesti paketteja.

Missä on sanottu, että kummit odottaa vastavuoroisesti paketteja? En minä ainakaan ole mitään pakettia odotellut. Enkä ylenpalttisia kiitoksia. Vaikka lyhyempääkin lyhyt tekstiviesti "kiitos lahjasta" olisi riittänyt ja kertonut siitä, että paketti tosiaan meni myös perille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja shihtzu:
Tietysti jos lahja annetaan suoraan käteen niin kiitetään siinä se saadessa, mutta jos se tulee postitse tai muuten kiertoteitä, niin en minä näe mikä järki siinä on jälkikäteen alkaa kiittelemään. En minäkään odota että mä aaton jälkeen saan kiitosviestejä puhelimitse tai muuten. Minä annan niitä lahjoja antamisenilosta enkä odota niistä kiitosta. Kyllä sen sitten huomaa kun tavataan onko ollut mieluinen ja sitten voi vaikka siltä lapsen äidiltä tai isältä kysyä että mitäs tykkäsi, mutta että vielä odottaa sitä vuolasta kiittämistä, niin on se minusta aika erikoista.

Tällä palstalla huomaa se, että se kiitos kummille on paljon tärkeämpi asia kuin se että se lahja on lapselle mieluinen ja lapsi siitä tykkää.

just tätä tarkoitan. Minullekin tulee ihan luonnollisesti sana kiitos jos saan henk.koht. jotain. ei tarvitse miettiä. Mutta jos pussi on jätetty jonnekin tai tulee postitse, niin ei, ei ole koskaan kukaan meidän suvussa kiitellyt ylenpalttisen vuolaasti soittelemalla perään varsinkaan joululahjoista.
Minä en edes ymmärrä että se on antamista, jos jää kovasti odottelemaan kiitosta. minusta se ei ole antamista edes. Minusta lahja annetaan puhtain sydämin. odottamatta mitään. Se, että jää kovasti odottelemaan, että minut on huomattu ja lahjan arvo ym. ja ei saada rauhaa ilman kiitosta jostain joululahjasta, niin ei se ole lahja. se on ihan sama asia kuin ostaminen. kaupanteko.l
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Pyyteettömyys on maailmasta kadonnut. Mitään ei tehdä, jos ei saada vastavuoroisesti itse jotain, oli se sitten ylenpalttista kiittelyä pieneltä lapsetlta tai tämän vanhemmilta, tai itselle pakettia. Ei olisi tullut enne mieleenkään että kkummit odottavat vastavuoroisesti paketteja.

Yksinkertainen kiitos riittää, samalla se kertoo sen, että paketti on tullut postin kautta perille.
 

Yhteistyössä