Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Musta tässä on nyt tehty kärpäsestä härkänen. Tietenkään kukaan vanhempi - tai parisuhteessa elävä ihminen - ei voi tulla ja mennä TÄYSIN oman mielensä mukaan, vaan muut perheenjäsenet on otettava huomioon. Se alkuperäinen kommentti tarkoitti mielestäni sitä, että ei äidin tarvitse sovittaa KAIKKIA menojaan esim. lapsen ruokarytmin mukaan (paitsi sellaisen äidin, joka täysimettää lastaan), jos lapsella on isä tai muu turvallinen hoitaja seuranaan. Hän kyllä voivat ruokkia tai nukuttaa lapsen ilman, että tämä saa siitä traumoja.
Mielestäni äidit tekevät itsestään tärkeämpiä kuin ovatkaan kuvittelemalla, että edes isä (kenestäkään muusta puhumattakaan) ei pärjää lapsen kanssa, vaan äidin on oltava AINA paikalla ja saatavilla. Ihan varmasti äitikin voi lähteä kauppaan tai ystävää tapaamaan ex-tempore siinä missä isäkin. Äitiys ei saisi määrittää meistä ketään kokonaan, vaikka se varmasti hallitseva osa identiteettiämme on (ja niin sen pitääkin olla). Äitiys on kuitenkin vain yksi rooli tai osa identiteettiämme.
Itse olen äitiydessäni pyrkinyt tietoisesti antamaan tilaa isän ja lapsen suhteen kehittymiselle olemalla välillä ihan tarkoituksella pois perheeni luota. Meillä äideillä tahtoo olla paha tapa "tietää" kaikki lapseen liittyvät asiat muita paremmin, joten on vain hyväksi olla välillä poissa neuvomasta. Isä pärjää kyllä lapsen kanssa illan tai vaikka pitempäänkin lapsen tai lasten kanssa, kun hänelle siihen annetaan mahdollisuus.
Minusta tämä menee ohi aiheen kun otetaan isä keskusteluun mukaan. Mä en halua nyt puhua isän roolista vaan siitä miten joku äiti olettaa, että voi napsauttaa äitiyden pois päältä.
Tuskin yksikään äiti haluaa tai voi napsauttaa äitiyttä pois päältä, vaikka hetken kaipaisi omaa aikaa silloin tällöin. Eihän se sitä tarkoita! On kovin kapeakatseista ajatella, että ihminen voisi toteuttaa vain yhtä osaa identiteetistä kerrallaan.
Koetan selventää asiaa itselleni läheisellä analogialla:
Meistä äidinkielen opettajista jokaikinen on erilainen: olemme luonteeltamme, elämäntilanteiltamme jne. erilaisia. Painotamme eri asioita omien vahvuuksiemme mukaan, ja käytämme erilaisia opetusmenetelmiä. Silti olemme ihan yhtä hyviä; samaan lopputulokseen (opetussuunnitelma tavoitteet täyttäviin oppimistuloksiin) voi päästä monin eri keinoin. Vaikka opettajuus - ammatti ylipäätään - on vahva osa identiteettiämme, se ei ole kaikki. Me olemme myös vanhempia, puolisoita, ystäviä jne.
Ihan samalla tavalla jokainen äiti on omanlaisensa niin luonteeltaan, elämäntilanteeltaan kuin vaikkapa kasvatusmenetelmiltään. Silti olemme varmasti kaikki ihan yhtä paljon äitejä, sisintä sopukkaamme myöten. Silti äitiys ei ole kaikki. Me olemme myös puolisoita, ammattimme edustajia, ystäviä - mitä kaikkea. Ei yksi rooli sulje toista pois.
Itselleni ainakin äitiys on rikkaus, äärettömän arvokas lisä minuuteen. Silti se ei määritä minua kokonaan. Esimerkiksi töissä olen ensisijaisesti opettaja. Opettaja, joka on myös äiti lapselleen (ja siksi juuri sellainen opettajakin kuin on), mutta ei pelkästään äiti.