Luitteko uusimmasta vauva-lehdestä jutun äitipuolesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Oli jotenkin ahdistava tuo juttu.

Siinähän oli haastattelu molemmilta, sekä äitipuolelta että lapsen oikealta äidiltä.

Tuli surku taas yhtä lasta, joka ei saa asua molempien vanhempiensa kanssa :(

Äitiäkin tuli surku, kun mies jätti häiden kynnyksellä vauavn ollessa ½v toisen naisen takia.
Sitten meni heti tekemään vauvan uuden kanssa. Lapsen pitäisi olla sitten yhtä paljon isällä kuin äidillään.
Kuka täyttää äidin tyhjiön, kun lapsi on 2 viikkoa kuukaudesta isän luona?
Isällä on kuitenkin koko ajan uusi perhe ympärillään.

Ja kun lapsi sanoo äitipuoltakin äidiksi (ilmeisesti siihen kovasti kannustettu) ja äitipuoli siitä tyytyväinen.
Ymmärrän äidin pahan mielen tuosta, vaikka lapsella tietysti oikeus kutsua ketä miksikin haluaa.

Mutta syynä voi olla myös lapsen vaistomainen tarve tulla hyvästytyksi isän uudessa perheessä, jossa lapsilla isä ja äiti saman katon alla.
Eli lapsi voi myös mielyttämisen halusta kutsua äitipuolta äidiksi, ei siksi, että olisi tähän niin kiintynyt (kuten äitipuoli ajattelee). Voihan sekin toki olla mahdollista, ei sillä.

Mutta on se vaan epäreilua, että toisilla sisaruksilla on mahdollisuus asua molempien vanhempien luona ja toisella ei.
 
Just tänään luin. Ei se isä heti uutta lasta saanut. Ellei siinä infotaulukossa ollut virhettä, niin Joonatan oli 2 vuotta, kun se toinen syntyi. Tekstistä kyllä sai sen kuvan, että nopeammin olisi tuo toinen tullut.

Jännä sinänsä, että mun mielestä se äitipuoli vaikutti myös oikein sympaattiselta, kuten kyllä se äitikin.
 
Olikohan tämä niitä juttuja jossa sen oikean äidin näkökulma ei tullut esiin. Muistan lukeneeni tapauksesta jossa hehkutettiin äitipuolta mutta todellisuus olikin muuta ja jutusta tuli valheellinen kuva. Myös nimi Joonatan kuulostaa tutulta.
Toivottavasti tapaukseen ei liity manipulaatiota sijaisäidin taholta.
 
mikäs siinä onkin, että sillon ku mä olin lapsi, kaikkien eroajien oli mentävä sovittelun kautta, ja jossain vaiheessa sääntö hylättiin vanhakantaisena. Silloin ei kyllä lapsia ajateltu sitten senttiäkään. Siitä en tiedä, oliko semmoisella sovittelulla sitten mitään tekoa.

Mutta se musta on erikoista, että tää nykypolvi on valmiita eroilemaan räks poks noin vain ja tosiaan vielä lisääntymäänkin innokkaasti, ilman että koetaan pienintäkään tarvetta miettiä että pitäiskös kuitenkin harkita vielä, ja etenkin kokematta mitään velvollisuutta lähteä ammattilaisille juttelemaan asiasta.

Kyllähän sitten niitä kärvistelijöitäkin riittää, mutta täälläkin todella moni on sitä mieltä, että uusi ihastus on ilmanmuuta eron paikka jos kerran pelkkä pettäminenkin on. Ei mun kanssa ole pakko olla naimisissa, tuhahdetaan ja jatketaan matkaa, mukulat roikkuen miten kuten mukana.

Vaan eivätpä taida edes tietää, ettei tuosta pakollisesta sovittelusta vielä niin kauaa ole. Tarttis varmaan saada se takaisin?
 
Mulla heräs samalla inho ja ymmärrys tuota äitiä kohtaan.
Sai tosi keskenkasvusen ja katkeran kuvan tuosta pojan oikeesta äidistä,yrittäis edes..
 
Just tänään luin. Ei se isä heti uutta lasta saanut. Ellei siinä infotaulukossa ollut virhettä, niin Joonatan oli 2 vuotta, kun se toinen syntyi. Tekstistä kyllä sai sen kuvan, että nopeammin olisi tuo toinen tullut.

Jännä sinänsä, että mun mielestä se äitipuoli vaikutti myös oikein sympaattiselta, kuten kyllä se äitikin.

No, eikö se aika heti ole, jos lapsi on 2v, kun velipuoli syntyy? Kun odotusaikakin on sen 9kk ja vauva ½v, kun isä lähti, niin ei tuossa minun laskuopin mukaan jää kuin reilu ½v saada uusi lapsi alulle..

Molemmat vaikuttivat sympaattiselta juu, mutta kurja tilanne silti, varsinkin lapsen ja äidin kannalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitipuolen puolella:
Mulla heräs samalla inho ja ymmärrys tuota äitiä kohtaan.
Sai tosi keskenkasvusen ja katkeran kuvan tuosta pojan oikeesta äidistä,yrittäis edes..

Minun sympatiat oikean äidin puolella. Olihan se katkeran oloinen, mutta eiköhän ole aihettakin?
Mies pettää ja jättää, tekaiseen saman tien uuden kanssa pari lasta ja äidin pitäisi iloisena ja onnellisena olla, kun muut leikkii kotia ja hän sitten yksin kärvistelee pari viikkoa kuukaudesta, kun lapsi isällään ja pitäisi vielä hyväksyä se, että lapsi kutsuu äidiksi tuota toista naista.
Eiköhän äidille tule sellainen olo, että hänet yritetään kokonaan syrjäyttää?
 
kertokaas nuoremmat, että onko tämä miten yleistäkin nykyisin, että isät tekee tämmöistä. Kun minä olin nuori, eksäni nyksä oli laitoksella ja ex silläaikaa vikitteli yhtä kaveriani sänkyyn. Se oli kaikista pöyristyttävää, mutta jotenkin ymmärrettävää, koska jätkä oli paremminkin semmoinen pikkunilkki ja jo parikymppinenä alkoholistin alku. Että oli kaikille selvää, että tuohon taitaa olla turha paljon kommentoida edes.

Mutta kun mulle on tullut vaikutelma, että nyttemmin tämmöistä harrastaa ihan tavallisetkin pösilöt jo? Ja sitä kommenttia ei niin valtavasti edes tule? Ja päällisin puolin aika normaalin oloiset naiset kiinnostuvat näistä tuoreista isistä ja ryhtyvät suhteeseen? Nimittäin tuolloin edes äärineuroottinen eikä niin huippupyhimys kaverini ei osannut muuta kuin kakaista järkyttyneenä että moro, ja lähteä äkkiä paikalta.
 
[QUOTE="vieras";23118144]Oli jotenkin ahdistava tuo juttu.

Äitiäkin tuli surku, kun mies jätti häiden kynnyksellä vauavn ollessa ½v toisen naisen takia.
Sitten meni heti tekemään vauvan uuden kanssa. Lapsen pitäisi olla sitten yhtä paljon isällä kuin äidillään.
Kuka täyttää äidin tyhjiön, kun lapsi on 2 viikkoa kuukaudesta isän luona?
Isällä on kuitenkin koko ajan uusi perhe ympärillään.
.[/QUOTE]

Tässä näkee juuri hyvin tämän palstan mammojen ajatusmaaliman: lapset tehdään täyttämään äidin tyhjiötä ja pönkittämään äidin itsetuntoa ja milloin mitäkin, ja tämän nojalla sitten kohdellaan lapsia ihan miten sattuu, mm. estetään isää tapaamasta lapsia, pidetään lapsi kouluikäiseksi kotona kaksin mamman kanssa jne. jne.
 
[QUOTE="keski-ikäinen";23118905]kertokaas nuoremmat, että onko tämä miten yleistäkin nykyisin, että isät tekee tämmöistä. Kun minä olin nuori, eksäni nyksä oli laitoksella ja ex silläaikaa vikitteli yhtä kaveriani sänkyyn. Se oli kaikista pöyristyttävää, mutta jotenkin ymmärrettävää, koska jätkä oli paremminkin semmoinen pikkunilkki ja jo parikymppinenä alkoholistin alku. Että oli kaikille selvää, että tuohon taitaa olla turha paljon kommentoida edes.

Mutta kun mulle on tullut vaikutelma, että nyttemmin tämmöistä harrastaa ihan tavallisetkin pösilöt jo? Ja sitä kommenttia ei niin valtavasti edes tule? Ja päällisin puolin aika normaalin oloiset naiset kiinnostuvat näistä tuoreista isistä ja ryhtyvät suhteeseen? Nimittäin tuolloin edes äärineuroottinen eikä niin huippupyhimys kaverini ei osannut muuta kuin kakaista järkyttyneenä että moro, ja lähteä äkkiä paikalta.[/QUOTE]

Aika rankka yleistys. Eiköhän suurin osa nuoristakin perheistä elä ihan sitä tavallista ja tylsää perhe-elämää, ilman mitään uusia suhteita tms.
 
juttua lukematta kommentoin eronneena.

Mua oksettaa ajatus että joku toinen nainen joskus hoitaisi mun lasta. En tiiä miten kestäisin sen jos mun lapsi sanois jotain toista naista äidiksi. Toivon hartaasti ettei sitä päivää tuu, jos tulee niin oon todellakin katkera ja vihainen. En myöskään itse haluaisi sellaista uusperhekuviota jossa minusta tulisi äitipuoli.
 
Itsestäni tuntuu ajatuskin, että joku muu nainen hoitaisi lapsiani ja he kutsuisivat häntä äidiksi, ihan järkyttävän pahalta.
Mielestäni jokaisella on vain yksi äiti ja yksi isä, joten en tajua sitäkään, kun jotkut opettavat lapsensa kutsumaan isäpuoltakin isäksi tyyliin "Pete-isä" ja sitten on oikea isä.
 
Näin äitipuolena voin sanoa että en todellakaan ole mieheni lasten äiti, enkä tule olemaan. en halua että lapset sanovat minua äidiksi koska heillä on jo äiti. en myöskään katso oikeudekseni tai edes velvollisuudekseni olla varsinaisessa kasvatusvastuussa miehen lasten suhteen, en esimerkiksi yritä opettaa lapsille ruokailutapoja jotka minun mielestäni ovat "oikeita" ellei samaa tehdä lasten äidinkin kotona.

Mun tehtävä ei ole etsiä vikoja lasten äidin tavasta huolehtia omista lapsistaan, eikä pitää omia mielipiteitäni ainoina oikeina. se, että olen eri mieltä jostain, ei tarkoita että lasten äiti olisi automaattisesti väärässä tai että mun tapa olisi parempi. miehen lasten kohdalla kasvatusvastuu on pääasiassa lasten vahemmilla, eli isällä ja äidillä. enkä minä aio ruveta sekaantumaan myöskään siihen, jos miehellä on ex-vaimon kanssa jotain eriäviä mielipiteitä siitä kuinka lapset pitäisi kasvattaa, ruokkia tms.

luin tuon vauva-lehden jutus sattumalta vaikka minulla ei vauvoja olekaan. Ja mun mielestä siitä jutusta sai sen kuvan että kyseinen äitipuoli piti itseään parempana kasvattajana kuin lapsen äiti ja oli myös omasta mielestään lapselle äiti :| toivottavasti kuva on väärä.

eipä sillä, tällä palstalla on monia jotka taas ovat minut lynkanneet sen takia että miehen lapset eivät ole mulle kuin omia lapsia.
siitä huolimatta että se nyt on faktaa että ne lapset eivät ole minun ;)
 
Noh, itse 'äitipuolena' en ymmärrä tuota äidiksi kutsumista. Mun mielestä ei ole oikein asiallista. Meillä miehen lapsi kutsuu mua etunimelläni eikä todellakaan äidiksi eikä edes äitipuoleksi, hänellähän on jo äiti!
 
[QUOTE="vieras";23118302]Minun sympatiat oikean äidin puolella. Olihan se katkeran oloinen, mutta eiköhän ole aihettakin?
Mies pettää ja jättää, tekaiseen saman tien uuden kanssa pari lasta ja äidin pitäisi iloisena ja onnellisena olla, kun muut leikkii kotia ja hän sitten yksin kärvistelee pari viikkoa kuukaudesta, kun lapsi isällään ja pitäisi vielä hyväksyä se, että lapsi kutsuu äidiksi tuota toista naista.
Eiköhän äidille tule sellainen olo, että hänet yritetään kokonaan syrjäyttää?[/QUOTE]

Tuo äiti vain myrkyttää sillä katkeruudellaan lapsensa elmää.Isän uus kumppani ei sais osallistua edes kerhon juhlatilaisuuksiin ym.
Ja liekköhän ois äidillä tollaset mietteet,jos ois itse ollu se osapuoli kel uus kumppani.Onkohanh koskaan edes hoksannut miettiä siltä kantilta,et jos hällä jonain päivänä sattuu oleen uus mies.Koittaako sit evätä tältä mieheltä kaiken mahdollisen ajan pojan kaa,en usko.
 
Siinä jutussa oli pikkasen virheitä kuten iät. Nooa on jo vuoden mutta se lehti väitti yhä että poika on 9kk. Itse tunnen äitipuolen jo lukioajoilta eikä hänellä todellakaan ole helppoa asettua noihin saappaisiin. Jokaisella ihmissuhteella on omat oudot alkunsa ja koukeronsa.
 
Ainoa mikä mua jutussa vaivasi oli oikeastaan yksi asia, eli se kun äiti sanoi toivovansa että Joonatan näkee hänet ja isän rinnakkain (esim päiväkodin juhlissa, ilman äitipuolta) ja edes kerran niin etteivät he tappele. Minusta elämä saa heitellä, rakastua voi uudelleen, perheitä menee rikki ja uusia syntyy... mutta kurjaa jos lapsi joutuu elämään sen katkeruuden keskellä, katsomaan tappelua.

Lapselle tilanne on "normaali" olotila, jos siihen on joutunut vauvana, ei muuta muista. Miksi sen pitää nähdä sitten se tappelu, se epänormaalius siinä... Hyvähän mun on sanoa tietty, kun en ole lasteni isästä eronnut.

Niin ja toinen asia tosiaan vähän särähti on se, että äitipuoli antaa sanoa itseään äidiksi. Minusta se ei ole ok, vaikka poika aluksi kokeilisikin sanoa kun sisarpuoletkin sanoo. Nyt se reppana sanoo isän luona ollessaan äitipuolta äidiksi mutta yrittää muistaa olla oikean äidin kuullen sanomatta, koska tietää että äidillä tulee paha mieli.... kamalaa millaisen kaunan keskellä poika yrittää kasvaa!
 
tää onkin vain mun mielipiteeni mutta musta tuntuu että monet ongelmat nuorilla ja lapsilla on alkujaan tilanteista missä katkeruus ja mihinkään kuulumattomuus syö lapsen omantunnunarvon. Se että susta tulee vain kivi joka pyörii biologisten vanhempien uusien perheiden jaloissa ei tee hyvää kenellekkään. Varmasti tässä on kyse siitä että lapsi tuntee itsensä kuuluvan johonkin, perheeseen ja samanarvoinen kuten perheen muut lapset. Se että kutsuu äitipuolta tai kasvattiäitiä äidiksi ei todellakaan ole huono asia muutoin kuin biologiselle äidille joka tuntee oman asemansa uhatuksi.

On väärin lokeroida lapsi "Sen toisen lapsi" ryhmään jolta riistetään oikeudet; saada samanlaista kuten sisarpuolensa. On katkeruuden ja tappelun aiheuttama trauma lapselle. Vaikka sitä tapellaan niin saahan lapsella olla jokin kiinnekohta ja tunne siitä että on arvokas! Eikä olla vain se ikuinen riesa.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä