Lukekaa tää!

[vauvahaaveita]

Lukekaa tää!
Täällä ollaan, toista päivää psykiatrisella klinikalla...hakemassa apua tähän ahdistukseen ja paniikkihäiriöön.
Jotku tietää mun tilanteen, kun olen laittanut alotuksia "mitä nyt"-palstalle, ja myös puhunut asiasta "vauvat 0-12kk" palstalla =)

Tosiaan, ahdistuskierre alkoi ensimmäisestä paniikkikohtauksesta josta on nyt kohta 2kk aikaa. Eli todella nopeaa olen hakenut apua tähän...ensin tk:n kautta, ja sieltä neuvolaan ja mielenterveysneuvolaan psykologille, ja nyt oon omasta halusta vapaa ehtoisesti täällä osastolla hoidattamassa itseäni kuntoon!
Tänään aloitettiin uus mielialalääke kokeiluun...vielä ei oo tietoa siitä kauan oon täällä, ja miten aletaan tarkemmin hoitamaan...se selviää tässä kohta puolin.


KAIKILLE NIILLE JOILLA ON VÄHÄNKÄÄ TUNNETTA SIITÄ ETTÄ PSYYKKISESTI ON JOTAIN VIALLA, NII HAKEKAA APUA! MITÄ AIKASEMMIN HAETTE APUA SITÄ HELPOMMIN JA NOPEAMMIN TÄMÄ SAADAAN AISOHIN JA HALLINTAAN!

HALUSIN VAIN KERTOA PIENEN OSAN OMAA ELÄMÄÄ...

Vauva on kohta 4kk vanha, ja voin huoletta täällä olla,koska kotona on kaikki hyvin, ja vauva on turvassa...

:heart: : vauvis

 

[ninnananna]

En tiedä sen enempää tilannettasi, mutta toivotan jaksamista :flower:

 

[Zoe-F]

:hug: Pikaista toipumista, jos niin saa sanoa, ja paljon voimia.

 

[Cassyput]

Kuule, olet tosiaan hyvin fiksu kun olet ymmärtänyt hakea apua itsellesi. Toivottavasti olosi paranee pikavauhtia! :hug:

 

[vauvahaaveita]

toivon itsekkin,että tämä alkais hälveneen pikavauhtia!!...ja pääsen taas kiinni normaali elämään :hug:

 

[caniche fan]

MULLA ON AIKA IHÄVÄT KOKEMUKSET TUOSTA OSASTOHOIDOSTA :'(

Olin nuorimman jälkeen raskauden jälkeisestä masennuksesta avo osastolla 4kk vanhan vauvan kanssa ja siellä vain lääkkeillä hoidettiin eikä uskottu kun niistä tuli vain paha olo sekä kaameat sivuoireet. Henkilökunta ei hoitanut vauvaa kun ei ollut saanut koulutusta ja kukaan ei halunnut ottaa siitä vastuuta. En pystynyt käymään suihkussa tai syömässä ilman vauvaa. Eikä toisille potilaille voinut antaa vauvaa siksi aikaa. Ja olin tosi huonossa kunnossa kun tökättiin heti tullessa 300mg seroguelia ja 30mg remeronia sekä nukahtamislääke yöksi. Päiväksi taidettiin myös pistää opamöxia pari kappaletta. Olin vaan entistä huono vointisempi. Olin ihan pihalla ja muistan vain vähän ajasta. Miksi tuollaista määrää lääkkeitä edes määrätään pienen vauvan äidille raskauden aikaiseen masennukseen, kun ei edes ollut psykoosin oireita tms. vaikka oli avo osasto niin lääkkeisiin ei itse saanut kunnolla puuttua. Sanottiin tyyliin että jos ei kiinnosta hoito ja apu voi lähteä ovesta. Perusteltiin että kyllä lääkäri tietää mitä tekee. Osaston lääkäri oli aina vain joku tk:n yleislääkäri tai opiskelija, joka oli erikoistumis jaksolla. Potilaiden asiat käytiin läpi kerran viikossa jonkun ylilääkärin luona, joka ei edes henk. kohtaisesti nähnyt potilaita kertaakaan.
Yksi näistä osaston lääkäreistä alkoi ehdottelemaan minulle jopa sähköhoitoa kun valitin lääkkeistä. Se tuntui silloin aika pahalta.

Osastolla oli myös skitsofreniaa sairastavia pelottavan näköisiä miehiä joilla oli jatkuvia pakkoliikkeitä ja suorastaan pelkäsin heitä. Pelkäsin mös vauvan puolesta kun ovia ei saanut lukkoon. Hoito venyi 3kk mittaiseksi ja olo oli vain surkeampi reissun jälkeen. Loputkin itsetunnosta viety. Tämän jälkeen olen ollut samassa paikassa pari kertaa lääkekokeilussa eikä ole yhtään enempää kehumista. Henkilökunta kohtelee ala arvoisesti ja lääkäri vaihtuu osastolla 2krt viikossa. Vapaalle osastolle on kai säästöjen takia tungettu todella sairaita harhaisia potilaita. Masennuslääkitystä ei ole löytynyt. Kymmeniä 4v aikana ehdin kokeilla ja sivuoireet ovat kohdallani olleet aivan järkyttävät. Paino tipahti 10kg SSRI kokeiluista parin viikon aikana ja efexorista jouduin tiputukseen koska paikat nykivät ja oli jatkuva lihasvärinä. Sivuoireitani ei otettu osissani vaan sanottiin että masennuslääkkeistä ei voi tulla enään sivuoireita 2vk käytön jälkeen. Pisimpään söin remeronia 1,5v ja aurorixia 1,5v. Söin niitä vaikka en huomannut mitään apua, pelkästään sivuoireita. Näin jälkikäteen mietin kuinka tyhmä olinkaan.

Koin jokaisen sairaala reissun todella traumaattiseksi ja luulen että jokaisen jälkeen olin jonkinlaisessa shokissa.


Avuin sain lopulta Gynekologilta joka määräsi estradiolia. Arvoni olivat vain 0,003 joka lähentelee nollaa. 4v meni turhissa lääkekoiluissa ja kävin läpi traumaattiset sairaalareissut ennenkuin tajuttiin estraioli arvot mitata. Osasyy on edelleen masennus mutta olen todennut että minua ei auta psyyke lääkkeet, eivätkä sairaala jaksot. Panen toivoni nyt estradioliin ja psykoterapiaan.

Minulla on ikävät kokemukset sairaala hoidosta, mutta joku voi saada siitä apua. Itse en usko että masennuksesta/uupumuksesta kärsivä paranee osastolla joka on täysi skitsofrenia potilaita jotka ovat harhaisia. Itsellekkin tuli kamala sekoamisen pelko. Sairaalat tietenkin ovat erinlaisia mutta minun mielestäni avo osastolla ei pitäisi olla näitä tapauksia.

Anteksi valitukseni :ashamed:

Toivon sinulle kauheasti voimia ja uskoa tulevaan :hug: