http://www.onnistuja.fi/Artikkelit.aspx?f=shw&r=14&a=62
Eräällä arvostetulla psykologilla oli tapana aloittaa luentonsa seuraavasti. Hän ilmestyi puhujakorokkeelle mukanaan suuri valkoinen pahvi, jonka vasemmassa alakulmassa oli pieni musta piste. Sitten hän kysyi joltakulta yleisöstä, mitä tämä näki pahvilla.
Vastaus oli aina sama. Yleisö näki pienen mustan pisteen vasemmassa alakulmassa.
"Te näitte sitä, mitä päätitte nähdä", psykologi sanoi tällöin. "Olisitte voineet myös sanoa, että se mitä näitte, oli suuri tyhjä valkoinen tila.
Hän ajoi takaa sitä, että se, mitä meille tapahtuu, ei ole niinkään tärkeätä, vaan se, miten näemme sen, ja että valinta on meidän.
Tämän jälkeen hän jatkoi kertomalla tositarinan Henry Fawcett -nimisestä englantilaismiehestä. Kyseinen nuori mies lähti isänsä kanssa metsälle. Retken aikana isän haulikko laukesi vahingossa, sillä seurauksella, että pojan molemmat silmät sokeutuivat. Poika oli silloin vasta 20-vuotias.
Ennen onnettomuutta poika oli ollut älykäs ja kunnianhimoinen nuorimies, jolla oli loistava tulevaisuus edessään. Kukaan ei olisi syyttänyt häntä, jos onnettomuus olisi muuttanut hänet katkeraksi ja täyttänyt hänet epätoivolla. Aluksi niin näyttikin käyvän. Mutta oli eräs asia, joka pelasti hänet: Hän oli rakastanut isäänsä syvästi ja hän tiesi, että isä oli lähes järjiltään sen aiheuttamasta surusta, mitä hän oli tehnyt pojalleen.
Ainoa tapa jolla hän saattoi pelastaa isänsä järjen oli, että hän itse valitsisi toivon epätoivon sijaan. Ja niin hän myös teki. Hän teeskenteli kiinnostusta elämään, mitä hän ei todellisuudessa tuntenut. Hän teeskenteli, että hänellä oli toivoa tulla hyödylliseksi kansalaiseksi, vaikka hän ei tosi asiassa sellaista toivoa tuntenutkaan.
Sitten tapahtui jotakin kummallista. Teeskentely muuttui todellisuudeksi. Oli kuin hän pelkällä tahdonvoimalla olisi manannut pahan hengen pois itsestään. Tulos: Henry Fawcett valittiin parlamenttiin. Myöhemmin hänestä tuli postilaitoksen pääjohtaja, missä toimessa hän sai aikaan huomattavia parannuksia Englannin posti- ja lennätinlaitoksessa.
Tietoisesti asennettaan muuttamalla hänen onnistui luoda itselleen hyödyllinen ura ja hyvä elämä, jonka herra hän itse oli. Hän valitsi, pelkällä tahdonvoimalla, sen vaihtoehdon, että näki suuren valkoisen tilan, ei pientä mustaa pistettä.
Eräällä arvostetulla psykologilla oli tapana aloittaa luentonsa seuraavasti. Hän ilmestyi puhujakorokkeelle mukanaan suuri valkoinen pahvi, jonka vasemmassa alakulmassa oli pieni musta piste. Sitten hän kysyi joltakulta yleisöstä, mitä tämä näki pahvilla.
Vastaus oli aina sama. Yleisö näki pienen mustan pisteen vasemmassa alakulmassa.
"Te näitte sitä, mitä päätitte nähdä", psykologi sanoi tällöin. "Olisitte voineet myös sanoa, että se mitä näitte, oli suuri tyhjä valkoinen tila.
Hän ajoi takaa sitä, että se, mitä meille tapahtuu, ei ole niinkään tärkeätä, vaan se, miten näemme sen, ja että valinta on meidän.
Tämän jälkeen hän jatkoi kertomalla tositarinan Henry Fawcett -nimisestä englantilaismiehestä. Kyseinen nuori mies lähti isänsä kanssa metsälle. Retken aikana isän haulikko laukesi vahingossa, sillä seurauksella, että pojan molemmat silmät sokeutuivat. Poika oli silloin vasta 20-vuotias.
Ennen onnettomuutta poika oli ollut älykäs ja kunnianhimoinen nuorimies, jolla oli loistava tulevaisuus edessään. Kukaan ei olisi syyttänyt häntä, jos onnettomuus olisi muuttanut hänet katkeraksi ja täyttänyt hänet epätoivolla. Aluksi niin näyttikin käyvän. Mutta oli eräs asia, joka pelasti hänet: Hän oli rakastanut isäänsä syvästi ja hän tiesi, että isä oli lähes järjiltään sen aiheuttamasta surusta, mitä hän oli tehnyt pojalleen.
Ainoa tapa jolla hän saattoi pelastaa isänsä järjen oli, että hän itse valitsisi toivon epätoivon sijaan. Ja niin hän myös teki. Hän teeskenteli kiinnostusta elämään, mitä hän ei todellisuudessa tuntenut. Hän teeskenteli, että hänellä oli toivoa tulla hyödylliseksi kansalaiseksi, vaikka hän ei tosi asiassa sellaista toivoa tuntenutkaan.
Sitten tapahtui jotakin kummallista. Teeskentely muuttui todellisuudeksi. Oli kuin hän pelkällä tahdonvoimalla olisi manannut pahan hengen pois itsestään. Tulos: Henry Fawcett valittiin parlamenttiin. Myöhemmin hänestä tuli postilaitoksen pääjohtaja, missä toimessa hän sai aikaan huomattavia parannuksia Englannin posti- ja lennätinlaitoksessa.
Tietoisesti asennettaan muuttamalla hänen onnistui luoda itselleen hyödyllinen ura ja hyvä elämä, jonka herra hän itse oli. Hän valitsi, pelkällä tahdonvoimalla, sen vaihtoehdon, että näki suuren valkoisen tilan, ei pientä mustaa pistettä.
