Luottaako kaveriin enää vai ei??

[vieras]

Mun on nyt pakko purkaa tää juttu, mulla on kaveri jolla on vuosia ollut narkomanin tausta ja nyt hän on enemmän alkoholisti ja käyttää lääkkeitä väärin. Hän jäi raskaaksi ja malttoi sen ajan olla ilman ( ehkä, en voi olla enää siitäkään varma ) ja "mainosti" kaikille että nyt hän aloittaa uuden elämän lapsen kanssa jne kaikkea muuta kivaa. Uskoin ja luotin häneen todella, hän aloittikin vauvan kanssa elämän hyvin ja asui paikassa missä sai apua ( raskaana ollessa asui myös tukikeskuksessa ) kun vauva oli pari kuukautta vanha hän halusi yrittää elämistä vauvan kanssa normaalisti. Kuitenkin kävi niin että että päivää ennen vappua hän halusi antaa lapsensa pois enkä voinut ymmärtää miksi? Hän vetosi lapsuuden traumoihin joita oli kuulemma alettu käsittelemään nyt, hän vei lapsensa pois noin 3kk vanhana ja pian vauva annettiin sijaiskotiin. Sen jälkeen sain kuulla monilta eri ihmisiltä että vauva oli ollut lähes KOKO AJAN jossain hoidossa tai hänen kotonaan oli jatkuvasti joku hoitamassa vauvaa. Kaiken tämän jälkeen tämä kaveri yrittää leikkiä ystävää niinkuin mitään vauvaa ei olisikaan olemassa ja itsekkäästi elää omaa elämäänsä ryypäten ja juopon kanssa naimisissa ja vollottaa lapsensa perään, multa ei vaan enää riitä sääliä tuolle ihmiselle. Tekisi mieli vetää välit poikki lopullisesti ja huutaa päin naamaa miten itsekäs paskiainen hän on kun hylkäsi lapsen ja mahdollisuuden parempaan elämään!

 

[tantsu-85]

:snotty:

 

[Mamacita-]

no mun mielestä tossa ei todellakaan ole mitään itsekästä Tuo jos mikä on lapsen parhaan ajattelemista että antaa pois mahdollisimman nopeasti ja on pitänyt hoitajaa kun on itse rellestänyt. Ihan järkyttävää edes ajatella että vastuuntuntoinen äiti pystyisi hoitamaan itse lastaan kunnolla vaikka vetää kamaa/käyttää lääkkeitä väärin/ryyppää (niinkuin tossa sanottiin,lähes koko ajan ja jatkuvasti) ja on juopon kanssa naimisissa.

Se on sellanen juttu että kaikki narkomaanit/alkoholistit eivät vaan pysty luopumaan päihteistä ja silloin on todellakin parempi ettei siihen sotketa lapsia mukaan. Lapsi ei ole mikään "valttikortti parempaan elämään" vaan sen halun pitää tulla itsestä. Jos oma lapsi ei riitä syyksi haluta itselleen sitä niin ei se ole ystävän luottamuksen pettämistä.

 

[samperi]

Rankka kokemus on varmasti ystävällesi ollut. Hänellä on omat syynsä.
Siä joko hyväksyt asian tai et, mutta tuskin ystäväsi sitä ihan itsekkyyttään on tehnyt

 

[dsfdf]

Minulta ei sympatiaa tuollaiselle ihmiselle heruisi. Oikean ratkaisun teki, kun antoi vauvansa pois. Turha sitä on kuitenkaan enää märehtiä, kun kerran itse on toiminnallaan sen aiheuttanut. En jaksaisi kuunnella tuollaista, kun on omaa typeryyttään elämänsä (ja lapsensa elämän) pilannut.

 

[AP]

Niin olihan se tavallaan oikein antaa lapsi pois, mutta toisaalta en voi enää ikinä uskoa tuolta ihmiseltä yhtäkään sanaa mitä hän sanoo, oli kuitenkin niin kauan ja vakuutavasti ilman mitään ongelmia ja sitten vain pääsi uudestaan viinan makuun. En voi vain ymmärtää miten joku voi antaa lapsensa pois. Hän on ollut aina tahdoltaan heikko ja kerjännyt vaikeuksia, mutta tää oli piste tälle tarinalle. Niin ja niille jotka väittää että se ei ollut itsekkyyttä niin kyllä se vain nyt oli! Jos puhui ilkeästi omasta lapsestaan ja puhui mun selän takana ja salasi paljon asioita.

 

[AP]

Minulta ei sympatiaa tuollaiselle ihmiselle heruisi. Oikean ratkaisun teki, kun antoi vauvansa pois. Turha sitä on kuitenkaan enää märehtiä, kun kerran itse on toiminnallaan sen aiheuttanut. En jaksaisi kuunnella tuollaista, kun on omaa typeryyttään elämänsä (ja lapsensa elämän) pilannut.

Tekee pahaa jo valmiiksi miettiä sitä kun lapsi kasvaa ja kaveri vollottaa kun ei kutsu häntä äidiksi ja hän ei näe kun lapsi kasvaa, haluisin vaan olla erossa kaikesta ja unohtaa, sekään ei oo helppoa ku joka päivä näen tätä kaveria, mulla itselläni on kuitenkin niin eri elämän tilanne, tuntuu pahalta.

 

[samperi]

Minulta ei sympatiaa tuollaiselle ihmiselle heruisi. Oikean ratkaisun teki, kun antoi vauvansa pois. Turha sitä on kuitenkaan enää märehtiä, kun kerran itse on toiminnallaan sen aiheuttanut. En jaksaisi kuunnella tuollaista, kun on omaa typeryyttään elämänsä (ja lapsensa elämän) pilannut.

Tekee pahaa jo valmiiksi miettiä sitä kun lapsi kasvaa ja kaveri vollottaa kun ei kutsu häntä äidiksi ja hän ei näe kun lapsi kasvaa, haluisin vaan olla erossa kaikesta ja unohtaa, sekään ei oo helppoa ku joka päivä näen tätä kaveria, mulla itselläni on kuitenkin niin eri elämän tilanne, tuntuu pahalta.

Siun tekstien perusteella: Anna teidän ystävyyden olla
Siä et pysty kaveris tekoa hyväksymään, etkä pysty/halua auttaa ystävääsi.l

 

[AP]

no mun mielestä tossa ei todellakaan ole mitään itsekästä Tuo jos mikä on lapsen parhaan ajattelemista että antaa pois mahdollisimman nopeasti ja on pitänyt hoitajaa kun on itse rellestänyt. Ihan järkyttävää edes ajatella että vastuuntuntoinen äiti pystyisi hoitamaan itse lastaan kunnolla vaikka vetää kamaa/käyttää lääkkeitä väärin/ryyppää (niinkuin tossa sanottiin,lähes koko ajan ja jatkuvasti) ja on juopon kanssa naimisissa.

Se on sellanen juttu että kaikki narkomaanit/alkoholistit eivät vaan pysty luopumaan päihteistä ja silloin on todellakin parempi ettei siihen sotketa lapsia mukaan. Lapsi ei ole mikään "valttikortti parempaan elämään" vaan sen halun pitää tulla itsestä. Jos oma lapsi ei riitä syyksi haluta itselleen sitä niin ei se ole ystävän luottamuksen pettämistä.

No enhän mä sille mitään voi, mun kaveri kai ajatteli just noin että lapsi olisi "valttikortti parempaan elämään" onnistui vain teoillaan ja sanoillaan niin hyvin vakuuttamaan että uskoin häntä ja kyllä se mun mielestä ON luottamuksen pettämistä, sulla ei taida olla kokemusta asiasta kun oot olevinasi tärkeilevä, jos tietäisit miltä tuntuu olla tuollaisen ihmisen lähellä et sanoisi noin! Yritän itse elää normaalia elämää ja auttaa häntä,mutta en pysty kun joka kerta menee luottamus aina vain uudestaan. En enää jaksa.

 

[AP]

Minulta ei sympatiaa tuollaiselle ihmiselle heruisi. Oikean ratkaisun teki, kun antoi vauvansa pois. Turha sitä on kuitenkaan enää märehtiä, kun kerran itse on toiminnallaan sen aiheuttanut. En jaksaisi kuunnella tuollaista, kun on omaa typeryyttään elämänsä (ja lapsensa elämän) pilannut.

Tekee pahaa jo valmiiksi miettiä sitä kun lapsi kasvaa ja kaveri vollottaa kun ei kutsu häntä äidiksi ja hän ei näe kun lapsi kasvaa, haluisin vaan olla erossa kaikesta ja unohtaa, sekään ei oo helppoa ku joka päivä näen tätä kaveria, mulla itselläni on kuitenkin niin eri elämän tilanne, tuntuu pahalta.

Siun tekstien perusteella: Anna teidän ystävyyden olla
Siä et pysty kaveris tekoa hyväksymään, etkä pysty/halua auttaa ystävääsi.l

Haluaisin auttaa, mutta en enää pysty, hän tekee sen mahdottomaksi.

 

[samperi]

No enhän mä sille mitään voi, mun kaveri kai ajatteli just noin että lapsi olisi "valttikortti parempaan elämään" onnistui vain teoillaan ja sanoillaan niin hyvin vakuuttamaan että uskoin häntä ja kyllä se mun mielestä ON luottamuksen pettämistä, sulla ei taida olla kokemusta asiasta kun oot olevinasi tärkeilevä, jos tietäisit miltä tuntuu olla tuollaisen ihmisen lähellä et sanoisi noin! Yritän itse elää normaalia elämää ja auttaa häntä,mutta en pysty kun joka kerta menee luottamus aina vain uudestaan. En enää jaksa.

Ehkäpä hän itekkin uskoi niin

 

[samperi]

Haluaisin auttaa, mutta en enää pysty, hän tekee sen mahdottomaksi.

No asiahan on sitten hyvin selvä.

 

[dsfdf]

Juoppojen puheisiin ei voi ikinä luottaa.