luottamus,miten sen saa takasin

[Jonna]

meillä miehen kanssa oli tosi hyvä alkutaipale,6kk seurustelun jälkeen tulin raskaaksi,ja mutkat matkassa alkoi,mies rupes pitämään yhteyttä eksäänsä joka näin ollen yritti pilata välimme,uhkaili minua,mies piti vain exän puolia. mies vaan valehteli ja jäi kerta toisensa jälkeen kiinni,kertoili muill että kuika aikoo mut jättää,kok osuhde oli niin helvettiä miehen käyttäytymisen takia että halusin itsekkin paeta. mies vaan syytti raskauttani kaikesta ja siittä että käyn yli kierroksilla hormoonien takia,suoraan sanottuna syytti mua siittä että hän antaa esim exänsä pilata välit valehtelemalla ym,mies tiesi etten hyväksyis että on exänsä kanssa väleissä,koska on niin monesti meinannut pilata suhteemme. luin salaa miehen sähköpostin missä mies oli kirjottanut että hän miettii mielummin aikoja exänsä kanssa ku tulevaa minun kanssa. reilut 3kk sitten saimme ihanan pienen tyttö vauvan,ja koko suhde muuttu täysin tästä,mies on nyt paljon huomaavaisempi,enemmän kotona,riidat loppu oikeastaan ku seinään. MUTTA luotto mieheeni on poissa,ja tämä vaivaa. nykysin kuulen koko ajan kuin ihana olen ja muuta vastaavaa..mistä tiedän että mieheni ei värkkää toisen kanssa enään selkäni takana? onko kehut vain piilo puhetta ettei tyttäremme perhe särkyisi? haluaisin luottaa mieheeni ja antaa tyttärelleni hyvän ja ehjän perheen,kun yritän jutella mieheni kanssa hän vaan tokasee älä kaivele menneitä,joten pitäisikö minun vaan antaa miehelle mahollisuus näyttää että häneen voi luottaa vai antaa suhteen olla.

 

[vieras]

Ja ikää on?
Ja sentäs puoli vuotta seurustelitte ennen kuin aloit odottaa?
Hohhoijaa

 

[vierailija_]

Mulla oli aika samanlainen kokemus parisuhteessa kun sullakin,mäkin tulin raskaaksi aika pian tapaamisen jälkeen,parin kuukauden jälkeen.Ja vierailijalle joka kommentoi asiaa,ei kaikki tule raskaaksi ilman ehkäisyä,mullakin oli kierrukka ja pieni ilmotti silti tulostaa.Oli aika vaikeeta päättää pitääkö lapsen kun ei isää oikeastaan ollenkaan tunne mutta ei se lapsen vika ole jos ehkäsy ei toimikkaan.Meillä oli odotusaika ihan helvettiä,sanoin miehelle että ei hänen pakko kuulua elämäämme jos niin päättää,en kokenu että olisin muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen voinut sellaista ihmiseltä vaatia ja olinhan tehnyt päätökseni pitää lapsen yksin,oli mies valmis isäksi tai ei,itse tiesin olevani valmis äidiksi ja pärjääväni yksinkin jos niin oli ollakseen.vaikka ei lapsen kasvattaminen yksin mitään herkkua varmaankaan ole.Meillä mies juoksi illat pitkät baareissa ja syyllisti mua ja ei miestä voinut vähempää kiinnostaa jos jotain odotuksesta puhuin,esim.neuvolakäynnit ym.kaikki tavarat hankin yksin ja hoidin asiat tulevaisuutta varten kuntoon.Loppuraskaudesta sitten alkoi tapahtumaan,mies lopetti juomisen ja alkoi pyytämään mua jatkuvasti luokseen,teki aina alotteen näkemisellemme,olin ihmeissäni ja tottakai mietin että mistäs nyt tuulee ja luotto oli aika huono.Me ei sanallisesti sovittu mitään yhteen palaamista se vaan tapahtui,alettiin enemmän ja enemmän vietää aikaa ns."Ystävinä" ja lapsen synnyttyä oli suhteemme yhtä ennallaan kun oli ollut alku seurustelun ihanina aikoina.Minä annoin anteeks miehelle,ja luotto kasvaa pikkuhiljaa,sanoin miehelle että saa kaikkensa tehdä todistaakseen että on meidän arvoinen.Kysyin taannoin mieheltäni miksi hän oli niin ilkeä ja satutti monet kerrat odotusaikana,ei osannut tarkkaa sanoa mutta ei ollut tarkotuksella ilkeä ja paskamainen,oli peloissaan tulevasta vastuusta lapsen kanssa ym.ja siitä miten kasvattaa lapsi lähes ventovieraan kanssa.Jos olisin alusta alkaen painostanu miestä perheelämään tuskin yhdes tänä päivänä oltais nyt sai itse miettiä asioita että mikä elämäs tärkeää.Ketään kun ei voi mihinkään pakottaa,ja jos voikin niin ei osapuolet voi onnellisia olla ja se vaikuttaa sitten jo kolmanteenkin osapuoleen eli lapseen.Eli mun miehen kohdalla se taisi olla itsensä etsimistä,eihän se oikeuta olla paska toista kohtaan mutta mun mielestä jokaine ansaitsee yhden uuden mahdollisuuden koska me ei kukaan olla täydellisiä,mutta jos sen uuden mahdollisuuden pilaa niin sitten se on hei,hei.Koska jokainen joka tosissaan toisen suhteen osaa arvostaa sitä toista mahdollisuutta niin paljon että ei varmasti sitä pilaa jos pilaa niin ei sen toisen tunteet alunperinkään mitään merkinnyt,että toisen heittopussiksi ei kannata ruveta oli niitä yhteisiä lapsia tai ei.Tässä oli mun tarinani ja mielipiteeni asiasta ja toivottavasti saat siitä jotain irti =)

 

[vierailija_]

joo ja vielä lisäys tohon mun aikasempaan...Onko sun miehellä lapsia sen exän kanssa?Jos ei niin mun mielestä niillä ei ole mitään syytä kaveerata keskenään varsinkaan jos se sua loukkaa,ota rohkeesti asia ja myös muutkin asiat keskustelun aiheeksi,älä heti syyllistä ja sano miehelle rehellisesti mitkä asiat vaivaa ja loukkaa ja miksi.jos välittää niin luulis sun mielipiteen vaikuttavan ja merkitsevän jotain.Luulisin että sinä ja tyttö tärkeämpiä miehellesi kun hänen exänsä,joillakin ihmisillä paha tapa turvautua exään jos asiat vähän huonosti menee,niiden ihmisten vaan pitäis muistaa että tuskin se elämä ruusuil tanssimista oli sen exänkää kanssa...jos olis ollu niin miksi sitten on exä eikä nykyinen...

 

[Jonna]

ikää on 25 ja lapsi suunniteltu!!!