Luottamus täysin hukassa

[Punainen pii]

Kirjoitan nyt tänne koska olen edelleenkin eilisin riidan jälkimainingeissa. Illalla sain taas aivan kamalan raivarin siitä etten saanut miestä kiinni heti puhelimella. Soitin ja soitin, lähetin perään muutaman "kivan"tekstarinkin jossa jo epäilin häntä ties mistä. No poikaystäväni on ollut tässä jo jonkin aikaa sairaslomalla ja kun hän sitten vihdoin vastasi puhelimeen, hän kuulostikin kyllä tosi sairaalta. Epäilin kuitenkin että hänellä siellä on joku toinen nainen ollut, ja nyt kun sai naisen ulos asunnosta, saattoi minullekin sitten soittaa. Hän taas tulistui tästä väitteestä aivan täysin.Riita oli siis valmis.

Olemme seurustelleet pari vuotta ja luottamukseni häneen on himmentynyt entisestään. Poikaystäväni kiven kovaa, kerrasta toiseen väittää ettei koskaan minua ole pettänyt ja hän kokee nämä epäilyt, mustasukkaisuuteni, joskus jopa vainoharhaisuuteni todella raskaana.

Minun on aina ollut vaikea luottaa ihmisiin. Olen mustasukkainen ja minulla on huono itsetunto. Pelkään jatkuvasti poikaystäväni pettävän minua, jatkuvasti. Aina silloin tällöin menee paremmin, jopa viikkoa etten epäile mitään. Sitten ei tarvitse kuin kerran olla vastaamatta puhelimeen niin räjähdän aivan täysin.

Poikaystäväni ei sinänsä ole mustasukkainen koska hän omien sanojensa mukaan luottaa minuun. Joskus halveksin tuota lähestymistapaa, sanoinkin eilen hänelle että on hienoa että hän luottaa itseensä niin paljon ettei pelkää että koskaan häntä pettäisin.Mielestäni se onomahyväisyyttä ja kertoo siitä ettei häntä paljon kiinosta että lähdenkö vai enkö lähde toisen matkaan. Joskus jopa tuntuu että haluaisin pettää hänet juuri sen takia. Vain näyttääkseni hänelle ettei ihmisiin kannata luottaa. Ihan hirveää :/ Minä itse en luota rakkaussuhteissa miehiin. Mutta nyt tämän poikaystäväni kohdalla asia on aivan revennyt käsistä.

Hän ei sinänsä ole tehnyt mitään luottamusta rikkovaa mutta eipä ole mielestäni tehnyt myöskään mitään sellaista joka saisi minut ehdottomasti luottamaan häneen.
En itse enää halua olla tällaisessa suhteessa joka saa minusta vain huonot puolet esiin. Eikä varmasti halua olla poikaystävänikään. Joskus vaan todella mietin että onko tämä ollut vaan pilaa, pelleilyä hänen puoleltaan ja että hän on kusettanut minua koko ajan.

En tiedä miten voisin ikinä oppia luottamaan häneen? Koska en halua jatkaa tätä suhdetta enää jos en luota koska se on todella uuvuttavaa.Kuitenkin ero tuntuu molemmista ainakin vieläkin tällä hetkellä epätodenäköiseltä.
Apua

 

[pallontallaaja]

Niin, kysehän ei ole poikaystävästäsi vaan sinusta ja tuolla käytöksellä ajat 100% varmasti poikaystäväsi pois.

Mitä tulee tuohon,että poikaystäväsi ei ole mustasukkainen kertoo siitä, että hänellä on hyvä itsetunto jonka turvin hän luottaa siihen, että jos petät häntä niin hän selviää siitä kyllä ja jatkaa elämäänsä.

Sinulle suosittelen jonkinsortin terapiaa sillä tulet luultavasti käyttäytymään kaikissa suhteissasi samalla tavalla olipa kumppani sitten miten uskollinen tahansa.

 

[eimustis]

siitä, että alkuperäinen jokaisessa suhteessaan käyttäytyisi samalla lailla. Toki se on mahdollista, mutta ei välttämättä niin.

Lopetin itse juuri seurustelusuhteen, koska minulla oli siinä täsmälleen samanlaisia tuntemuksia kuin alkuperäisellä kirjoittajalla tässä. Epäilin poikaystävääni koko ajan ja etsin jatkuvasti merkkejä pettämisestä ja kiinnostuksesta muihin naisiin. En hänelle yleensä niistä kertonut, mutta itselläni oli koko ajan paha olo epäilyjeni takia. Joskus en voinut pitää suutani kiinni ja yleensä saimme riidan aikaiseksi sen takia.

Mielenkiintoista on se, että koskaan aikaisemmin en ole ollut mustasukkainen enkä epäluuloinen, pelkästään tämän yhden miehen kohdalla. Edelliseen poikaystävääni, johon suhde loppui ulkomaille muuton vuoksi, luotin täysin. Kaiken lisäksi itsetuntoni on aina ollut kohdallaan enkä ole koskaan pitänyt itseäni muita huonompana.

Monta kertaa olen pohtinut sitä, mikä saa minut niin epäluuloiseksi tämän yhden miehen suhteen. Onko se sitten todellakin se kuuluisa vaisto, joka sanoo, että häneen ei kannata luottaa? Kuitenkaan koskaan ei ilmennyt muita naisjuttuja ja mies sanoikin monesti, ettei ole pettänyt.

Koska en halunnut myöskään olla suhteessa, joka saa minusta huonot puolet esiin, lopetin suhteen. Olen tosi tyytyväinen päätökseen ja niin on miesystävänikin. Heti erottuamme tuntui, että vanha minäni on palannut ja elämäni helpottunut. Ehkä kemiat eivät miehen kanssa vaan toimineet, en tiedä.

 

[V.I.P.]

Näkisin että tuollaisessa tilanteessa tulisi keskittyä siihen omaan elämään ja omiin asioihin, sulkemalla suhde ajatuksista. Vääriin asenteisiin ja läheisriippuvuuteen kasvaa helposti kiinni, joten se ei ole helppoa. Valinnan teemme kuitenkin aina itse, sitä ei tee puolestasi toinen.

Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta puhutaan, kun mustasukkaisuus hallitsee koko elämää. Tällöin henkilöllä on usein muitakin ongelmia ja ulkopuolisen avun tarve on ilmeinen. Mustasukkaisen on usein vaikea hakeutua hoitoon vaikka hän tuntisi avuntarpeensa.

Tämä johtuu usein häpeän tunteesta, joka aiheutuu osittain mustasukkaisuudesta ja osittain puolison todellisesta tai oletetusta uskottomuudesta. Varsinkin miehet häpeävät sekä oman mustasukkaisuutensa että partnerin uskottomuuden paljastumista ulkopuolisille ja heidän omanarvontuntoaan ulkopuolisen silmissä loukkaavaksi.
Mustasukkaisuus syö myös omia näköaloja, kaventaen näkökenttää omaan elämään.

 

[Tuulia69]

Tiedän tuon tunteen, se on ihan kamala ja sen kanssa ei voi kyllä elää liian kauan. Ymmärrän kirjoituksestasi, että poikaystäväsi ei ole koskaan todella pettänyt luottamustasi, et ole saanut häntä kiinni mistään pahasta tms. Eli Sinun täytyy tajuta, että pelkosi on aiheeton. Jos poikaystäväsi olisi todella tehnyt joskus jotain, joka olisi vienyt luottamuksen Sinulta, niin silloin tilanteesi on ymmärrettävä. Itse kamppailen mustasukkaisuuden kanssa, johon ei ole todellista syytä ja olen vielä avioliitossa. Sinun täytyy, ja minun täytyy, vain ajatella, että ketään ei voi omistaa eikä muuttaa, eikä ketään voi estää pettämästä, jos hän todella haluaa niin tehdä. Jos poikaystäväsi pettäisi Sinua todella, niin parempi että tulee ilmi heti, ennen kuin ehditte pidemmälle suhteessa, ja ehtii tulla lapsia. Silloin tilanne on vielä kamalampi. Olette seurustelleet pari vuotta, oletteko ajatelleet avo/avioliittoa ja lapsia? Sekin kertoo paljon. Jos Teillä on yhteisiä suunnitelmia, niin sellaisessa tilanteessa halua pettää yleensä. Jos kaikki on tavallaan "vain seurustelua" ilman mitään sen kummempia suunnitelmia, niin silloin tilanne on aivan toinen. Kerrohan vähän enemmän.

 

[janniina]

Mieti valmiiksi mitä tekisit, jos poikaystäväsi pettäisi sinua. Mitä todella tekisit? Elämäsi olisi kuitenkin jatkuttava senkin jälkeen. Et voi käytökselläsi tai millään muullakaan estää tapahtumasta asioita joita poikystäväsi tekee. Voit vain ajatella omaa elämääsi ja miten sen elät, tekivätpä muut mitä tahansa.

 

[Tuulia69]

Mieti valmiiksi mitä tekisit, jos poikaystäväsi pettäisi sinua. Mitä todella tekisit? Elämäsi olisi kuitenkin jatkuttava senkin jälkeen. Et voi käytökselläsi tai millään muullakaan estää tapahtumasta asioita joita poikystäväsi tekee. Voit vain ajatella omaa elämääsi ja miten sen elät, tekivätpä muut mitä tahansa.

tässä on sanottu kyllä todella hyvin ja asiaa. tämän kun me kaikki mustasukkaiset yms voisimme jotenkin sisäistää ja ottaa ohjenuoraksi. Minullakin on se ongelma, että tiedän tämän kaiken ja voin jopa opastaa toisia näin ajattelemaan, mutta miksi ihmeessä se on niin vaikeaa.

 

[Tuuli tuutii lastaan...]

Kirjoitit, että poikaystäväsi ei ole tehnyt mitään sellaista, mikä saisi sinut ehdottomasti luottamaan häneen.

Mikä sellainen asia olisi, millä hän saisi sinut vakuutetuksi uskollisuudestaan? Mieti nyt ihan kunnolla, miten ihmeessä hän voisi sinulle tämän varmistaa? Miten kukaan ihminen sellaista voisi tehdä?

Olet saanut ihan hyvän neuvon, että et voi tehdä asialle mitään. Voit siis vain ottaa toisenlaisen asenteen seurusteluunne. Lähtökohta on siis se, että niin sinä kuin poikaystäväsikin olette toisillenne uskolliset. Nythän sinä lähdet siitä, että kyllä hän sinua joka tapauksessa pettää.

Se on mahdoton lähtökohta. Se ei voi viedä mihinkään muuhun kuin tuhoon. Eihän sillä asenteella voi edes aloittaa suhdetta, saati jatkaa sitä vuodesta toiseen. Kärsitte molemmat valtavasti, ja seurustelusta tulee taakka.

Siis tee suunnanmuutos. Ajattele niin, että poikaystäväsi on sinulle uskollinen, koska niinhän seurustelevat parit ovat - ainakin niin oletetaan olevan. Siksi ei ole mitään syytä hautoa mustasukkasia ajatuksia. Asia tulee uuteen valoon vasta, kun sinulle tuodaan silmien eteen selvä osoitus uskottomuudesta. Sinun itsesi ei sitä pidä ryhtyä metsästämään, sehän ei sinun asiasi ole. Sinähän oletat ja edellytät miehen olevan vain sinun miehesi, ja se riittää.

Jos kaverisi on vieraisiin menevää laatua, sen olet varmasti seurustelunne aikana tullut jo huomanneeksi. Eli onko poikaystäväsi sellainen vai ei? Jos näin ei ole, miksi kiusaat häntä turhilla kuvitteluillasi? Sehän on ylimääräsitä vaivaa välillänne, anna olla. Heittäydy elämän vietäväksi. Jos poikaystäväsi menee vieraisiin, sehän on sitten häneltä todella suuri moka, ja osoittaa, ettei hän suuremmin kunnioita luottamustasi.

Jos taas et luota hänen uskollisuuteensa yhtään, silloin hänenkään ei tarvitse kunnioittaa mitään luottamusta, kun ei sitä edes ole.

Tästä tuli nyt pitkä sepustus, mutta vielä lisään, että näin meidän yleensäkin on elämässä toimittava. On vain luotettava toisiin ihmisiin. Muuten emme voisi elääkään. Totta kai tulee elämässä pettymyksiäkin, mutta ei niitä voi etukäteen märehtiä, ne tulee sitten, jos tulee. Sitten asia punnitaan erikseen. Mutta sitä ennen eletään luottamuspohjalta. Näin se on kaikissa ihmissuhteissa, työelämässä ja kaikessa.

 

[Tuulia69]

Kirjoitit, että poikaystäväsi ei ole tehnyt mitään sellaista, mikä saisi sinut ehdottomasti luottamaan häneen.

Mikä sellainen asia olisi, millä hän saisi sinut vakuutetuksi uskollisuudestaan? Mieti nyt ihan kunnolla, miten ihmeessä hän voisi sinulle tämän varmistaa? Miten kukaan ihminen sellaista voisi tehdä?

Olet saanut ihan hyvän neuvon, että et voi tehdä asialle mitään. Voit siis vain ottaa toisenlaisen asenteen seurusteluunne. Lähtökohta on siis se, että niin sinä kuin poikaystäväsikin olette toisillenne uskolliset. Nythän sinä lähdet siitä, että kyllä hän sinua joka tapauksessa pettää.

Se on mahdoton lähtökohta. Se ei voi viedä mihinkään muuhun kuin tuhoon. Eihän sillä asenteella voi edes aloittaa suhdetta, saati jatkaa sitä vuodesta toiseen. Kärsitte molemmat valtavasti, ja seurustelusta tulee taakka.

Siis tee suunnanmuutos. Ajattele niin, että poikaystäväsi on sinulle uskollinen, koska niinhän seurustelevat parit ovat - ainakin niin oletetaan olevan. Siksi ei ole mitään syytä hautoa mustasukkasia ajatuksia. Asia tulee uuteen valoon vasta, kun sinulle tuodaan silmien eteen selvä osoitus uskottomuudesta. Sinun itsesi ei sitä pidä ryhtyä metsästämään, sehän ei sinun asiasi ole. Sinähän oletat ja edellytät miehen olevan vain sinun miehesi, ja se riittää.

Jos kaverisi on vieraisiin menevää laatua, sen olet varmasti seurustelunne aikana tullut jo huomanneeksi. Eli onko poikaystäväsi sellainen vai ei? Jos näin ei ole, miksi kiusaat häntä turhilla kuvitteluillasi? Sehän on ylimääräsitä vaivaa välillänne, anna olla. Heittäydy elämän vietäväksi. Jos poikaystäväsi menee vieraisiin, sehän on sitten häneltä todella suuri moka, ja osoittaa, ettei hän suuremmin kunnioita luottamustasi.

Jos taas et luota hänen uskollisuuteensa yhtään, silloin hänenkään ei tarvitse kunnioittaa mitään luottamusta, kun ei sitä edes ole.

Tästä tuli nyt pitkä sepustus, mutta vielä lisään, että näin meidän yleensäkin on elämässä toimittava. On vain luotettava toisiin ihmisiin. Muuten emme voisi elääkään. Totta kai tulee elämässä pettymyksiäkin, mutta ei niitä voi etukäteen märehtiä, ne tulee sitten, jos tulee. Sitten asia punnitaan erikseen. Mutta sitä ennen eletään luottamuspohjalta. Näin se on kaikissa ihmissuhteissa, työelämässä ja kaikessa.

Tämä eilisen vierailijan teksti on kyllä loistava apu. Näinhän tuo asia on, lähtökohdan täytyy olla luottamus, eikä mikään muu. Jos ei kerta poikaystävä ole kertaakaan luottamusta pettänyt, niin ei sitä saa valmiiksi epäillä, se on aivan turhaa ja suhdetta vain raastavaa. Koitan näin nyt itsekin ajatella, kun mustasukkaisuuden tunteet tulevat esiin. Kiitos tästä.

 

[Palvelus]

Tee poikaystävällesi palvelus ja lopeta suhteenne. Tuo on aivan kauheaa vahtimista; jos ei heti vastaa puhelimeen, niin jo on oksat pois. Sinä olet mustasukkainen ihan syyttä ja mustasukkaisuus on sairaus, joka tuppaa vain pahenemaan. Anna poikaystävällesi tilaisuus onnelliseen suhteeseen, jossa häneen luotetaan ja jossa häntä ei kytätä.

 

[mustasukkaisuus tukahduttaa]

Lievä mustasukkaisuus on normaalia, mutta liiallinen mustasukkaisuus ei. Jos kyttäät miehen tekemisiä ja analysoit hänen sanomisia koko ajan niin, että etsit niistä sivumerkityksiä, niin teet teidän kummankin olon ihan mahdottomaksi. On vuorenvarmaa, että suhteenne päättyy, jollet muuta omaa käyttäytymistäsi. Tukahdutat miehen vapauden ja hän rupeaa haluamaan entistä enemmän omaa aikaa, koska ei kestä sitä, että kyttäät, vakoilet ja analysoit häntä 24/7.

Se on hyvä neuvo, että mieti, mitä tapahtuisi, jos mies pettäisi? Kuolisitko siihen? Olisiko se pahinta, mitä voisi tapahtua? Jos mietit rehellisesti, niin et sinä kuole kenenkään pettämiseen ja varmasti elämässä tapahtuu pahempiakin asioita, kuin pettäminen esim. kuolema, vammautuminen jne.

En yhtään vähättele, etteikö pettäminen olisi kamala asia, mutta miksi sinä käyttäisit kaiken energiasi sen miettimiseen, että onko mies pettänyt tai aikooko hän pettää sinua. Olen itsekin suhteen alkuvaiheessa aina jonkun verran mustasukkainen, mutta kun mies osoittaa käytöksellään, että häntä ei tarvitse epäillä, niin tyydyn tilanteeseen. En ole sokaistunut niin, ettenkö näe, mitä ympärillä tapahtuu, mutta jos mitään syytä ei ole epäillä, niin mieluummin käytän energiani siihen, että pidän miestä hyvänä, jotta hänellä ei myöskään ole mitään syytä pettää.

Pettämisestä päivittäin puhuminen on tosi raskasta. Mökötykset, riitelyt ja huutamiset ovat aika kauheita asioita. Itse olen sen verran rauhaa rakastava, että mieluiten sitten yrittää mitä tahansa muuta keinoa.

 

[Näin aatteen ma...]

"Palvelus". No juu, noinhan kannattaa toimia -jos ei joku asia suju, niin luovutetaan.

Ap tekee oikein kun miettii omaa käytöstään ja yrittää hallita tunteitaan. Asoita voi ja pitää joskus järkeistää. Elämä ei vaan tapahdu itsestään riippumattomsta syistä.

 

[fatamorgana]

Itse elin ennen suhteessa, jossa minua epäiltiin jatkuvasti. Mies oli mm. "saanut puhelun", että joku kaverinsa olisi nähnyt minut jonkun vieraan miehen kainalossa kaupungilla. Tuollaista ei koskaan tapahtunut. Mieheni myös luki sähköpostini, koska tiesi salasanani (en tiennyt tuosta ennenkuin vasta erotessamme). Siitäkös hän sai aina lisää vettä myllyyn, kun tulkitsi joka ikisen postin itselleen negatiivisesti - etenkin, jos meilasin jollekulle, jota hän ei tuntenut.

En koskaan pettänyt tai antanut muutakaan aihetta epäillä itseäni, ja pysyimme yhdessä vuosia mustasukkaisuudesta huolimatta. Lopulta suhde päättyi siihen, että mies petti ja jätti. Toki muitakin syitä oli roppakaupalla, mutta luulen yhden syyn olleen, että hän ei halunnut olla se petetty ja jätetty ja toimi siksi "ensin, varmuuden vuoksi".

Et voi uskoa kuinka epäreilulta tuntui, kun sain petetyksi tulemisesta tietää. Itse olin varjellut suhdetta vuosia, vakuutellut uskollisuutta jne, ja sitten mies iskeekin tuollaisella vyön alle. Pohdintasi siitä, että sinun pitäisi pettää miestäsi siksi, että saisit hänet oppimaan ettei ihmisiin voi luottaa, on järkyttävän lapsellinen ja itsekäs. Ei pettäminen ole mikään vakio tai luonnonlaki, jota joka suhteessa on. Kypsät, normaalit ihmiset elävät suhteessa uskollisina, ja jos muut kiinnostavat enemmän kuin oma kulta, niin sitten erotaan rehdisti ensin eikä pelata mitään sivupelejä.

Kuten toteat, miehesi ei ole antanut aihetta epäillä. Kyse on omasta ongelmastasi, joka sinun pitää ratkaista ilman, että syyllistät syytöntä. Joko opettelet elämään hillitysti mustasukkaisuutesi kanssa (jos olet mustasukkainen, olet, mutta älä syyttele ja syyllistä). Tai sitten psyykkaat itsetuntoasi ja lopetat vahtaamisen. Vaikka klisee onkin, on totta että jatkuva nalkutus, kyttäys ja epäily vain työntävät miestäsi kauemmas ja lopulta ehkä ajat hänet pois. Elämässä tuppaa käymään niin, että se mikä on pahin pelkosi, myös toteutuu, koska alitajuisesti tuupit itseäsi kohti pelkoasi jatkuvasti - eli petetyksi ja hylätyksi tulemista. Muuta ajatuksiasi niin muutat elämääsi.

 

[eimustis]

Tämä eilisen vierailijan teksti on kyllä loistava apu. Näinhän tuo asia on, lähtökohdan täytyy olla luottamus, eikä mikään muu. Jos ei kerta poikaystävä ole kertaakaan luottamusta pettänyt, niin ei sitä saa valmiiksi epäillä, se on aivan turhaa ja suhdetta vain raastavaa. Koitan näin nyt itsekin ajatella, kun mustasukkaisuuden tunteet tulevat esiin. Kiitos tästä.

Kyllähän tuo teksti on järkevä ja näin pitäisi toimia. Ongelma on vaan siinä, että millä pystyt omaa suhtautumistasi muuttamaan. Jos et luota, et luota ja väkisin et itseäsi saa luottamaan. Valitettavasti.

 

[Punainen pii]

Kiitos kaikille vastauksista, ne ovat kaikki olleet järkeenkäypiä ja asiallisia. Ongelma on vain nyt se että minusta tuntuu että tiämä tilanne on mennyt liian pitkälle. En pysty häneen luottamaan vaikkamikä olisi.
Minua kyllä edelleenkin ärsyttää hänen tietynlaiset kuvitelmat itsestään. Kiehun edelleenkin raivostaja olen jotenkin vielä raivon sokaisema. Tuntuu niin kuin hän olisi loukannut minua jotenkin välipitämättömyydellään. Luulen että tämä homma päättyy siihen että minä petän, en pääse tästä suhteesta eroon, mies kun haluaa aina keskustella ja rauhoitella tilannetta. Minä en vaan ole enää rauhoiteltavissa.

Olen hänelle niin tuhannen monta kertaa asioista, esim. minun huomioimisesta sanonut mutta mikää ei muutu. Olen kuin ilmaa hänelle. Ja silti ei halua erota.

 

[eimustis]

Sitä tuossa edellisessä vastauksessani juuri yritin minäkin sanoa, että ihan turhaa on päättää, että nyt alan luottaa. Se ei onnistu niin, siitä on omakohtaisia kokemuksia. Minä en ollut mustasukkainen niin, että olisin tutkinut miehen kännykkää, sähköposteja tms. eikä hän myöskään jäänyt kiinni muista naisista, mutta jostain se kalvava epäluulo vain tuli. Muiden miesten kanssa näin ei ollut, entä sinulla? Jotenkin minulla oli koko ajan tunne, että mies kuitenkin yhä katselee ympärilleen tai ainakin haikailee jotakin, mitä minä en ole, vaikka ei sitä myönnäkään. En todellakaan osaa sanoa, mitä se tunne tuli.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt erota jo aikaisemmin, mitään tulevaisuutta suhteellamme ei ollut. Ehkä sinunkin tapauksessasi on parempi lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa, tulet huomaamaan että olosi paranee huomattavasti.

 

[yksi samanlainen]

Kuten toteat, miehesi ei ole antanut aihetta epäillä. Kyse on omasta ongelmastasi, joka sinun pitää ratkaista ilman, että syyllistät syytöntä. Joko opettelet elämään hillitysti mustasukkaisuutesi kanssa (jos olet mustasukkainen, olet, mutta älä syyttele ja syyllistä). Tai sitten psyykkaat itsetuntoasi ja lopetat vahtaamisen. Vaikka klisee onkin, on totta että jatkuva nalkutus, kyttäys ja epäily vain työntävät miestäsi kauemmas ja lopulta ehkä ajat hänet pois. Elämässä tuppaa käymään niin, että se mikä on pahin pelkosi, myös toteutuu, koska alitajuisesti tuupit itseäsi kohti pelkoasi jatkuvasti - eli petetyksi ja hylätyksi tulemista. Muuta ajatuksiasi niin muutat elämääsi.

Minulla on jostain syystä alkanut myös ilmetä mustasukkaisuuden oireita viimeisen kuukauden aikana. Yhdessä olemme mieheni kanssa olleet kaksi vuotta, enkä ennen ole ollut mustasukkainen.

Ikävää tässä tilanteessa on se, että olen itsekseni alkanut miettiä että kai mies sitten pettää vaikkei siitä todisteita olekaan, kun kerran tältä yhtäkkiä tuntuu. Ehkä se on se intuitio mistä täälläkin on usein puhuttu... Toisaalta järki sanoo että ihan typerää ilman mitään syytä ihan yhtäkkiä alkaa mustasukkaiseksi. Mutta tunteesta on vaikea päästä eroon.

Minä en tosin vahtaa miestäni ja yritän olla ottamatta puheeksi näitä ajatuksia. Olen ihan samaa mieltä tuon ylläolevan lainauksen kanssa, että tuhoan vain itse suhteeni, jos syyllistän miestäni jatkuvasti asioista joita hän ei ole tehnyt tai pelkään olematonta työnnän vain miestäni kauemmas ja saatan jopa aiheuttaa sen että hän pettäisi. Mieheni on nimittäin aiemmassa suhteessaan pettänyt juuri siksi että hänen exänsä oli äärimmäisen mustasukkainen ja väitti että mies pettää häntä kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa. Lopulta mies kyllästyi ja päätti että kun kerran häntä kuitenkin syytetään vaikkei mitään tekisi niin sama kai sitten jos tekee sen mistä syytetään.

Minullakin siis prosessi menossa yrittää muuttaa omia ajatuksia eikä työntää miestä väkisin pois.

 

[perätuuppari]

En oikein tajua, että miksi suhteen aina pitäisi päättyä pettämiseen. Jos sinä AP et halua muuttua etkä halua uskoa, että pystyt ikinä enää luottamaan mieheesi, niin mikset vain eroa? Luulen, että jos sinun on PAKKO pettää, niin kyllä se kertoo nimenomaan sinun henkisestä epätasapainosta, surkeasta itsetunnosta ja pakkomielteisyydestä enemmän kuin miehen ongelmista.

Vielä takaisin AP:n ongelmaan. Toivottavasti tajuat sen, että pettämällä ja toista syyttämällä et ratkaise omaa ongelmaasi. Jos et edes halua oppia luottamaan toiseen etkä halua antaa hänelle mahdollisuutta, niin tulet toistamaan saman ongelman kerta toisensa jälkeen kaikissa tulevissa suhteissasi. Niin suurta rakkauden määrää ei ole olemassakaan, joka sinut pystyisi pelastamaan. Mustasukkaisuudesta voi parantua vain siinä tapauksessa, että itse haluaa parantaa itsensä.

Jos sinä kaipaat mieheltä hellyyttä, halauksia, suukkoja, kehuja ja muuta sellaista, niin et sinä sitä saa raivoavalla mustasukkaisuudella. Nuori mies ei välttämättä ensimmäisissä suhteissaan osaa sellaista tarjota, jos hän ei sellaista itse kaipaa. Silloin naisen tehtävä on "kouluttaa" miestä tekemään naisen hyväksi sellaisia asioita, joita mies ei luonnostaan osaa tehdä.

Nykyisessä suhteessani mies ei kaivannut aluksi ollenkaan muuta läheisyyttä kuin seksiä. Otin asian heti puheeksi ja kerroin, että hellyys on itselleni tosi tärkeää ja tarvitsen sitä paljon. Mieskin on oppinut nauttimaan siitä eikä se siis enää ole vain minun hellyystarpeen tankkausta, vaan myös hänen haluamaansa hyvänäpitoa. Suhteessamme on paljon seksiä, mutta myös muuta hellyyttä, joka ei johda seksiin.

 

[fatamorgana]

Vielä kommentti siihen, ettei mies anna sinulle sitä mitä kaipaat. Mitä tarkkaan ottaen kaipaat? Enemmän huomiota, hellyyttä, läheisyyttä, mitä? Oletko kertonut sen miehelle rauhallisesti ja syyllistämättä? Annatko näitä itse miehellesi? En yritä sanoa, että sinun tarpeesi ja toiveesi ovat vähäisemmät kuin miehen, vaan olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että mies ei välttämättä osaa näitä antaa ilman "mallia" tai "opetusta".

Oletko ajatellut, että miehesi välinpitämättömyys voi johtua juuri mustasukkaisuudestasi? Hän ei jaksa eikä halua vouhottaa tai riidellä kanssasi, siksi hän vetäytyy kokonaan. Ehkä hän myös kuvittelee, että antamalla "mustasukattoman" esimerkin sinäkin muuttuisit sellaiseksi...?

Tajuan toki, ettei itsensä muuttaminen ole helppoa eikä ainakaan niin iisiä kuin esitin, eli 'muuta ajatuksiasi niin muutat elämääsi'. Tilanne kuitenkin on se, että et voi ketään muuta muuttaa kuin itseäsi. Entä jos käyttäytyisit aivan eri tavalla kuin yleensä (eli et riehuisi ja riitelisi), olisiko teillä silloin läheisempää ja huomioisiko miehesi sinua enemmän? Mistä tiedät jos et kokeile?

Ja vielä suhteen päättämisestä. Mielestäni haet pettämisellä tekosyytä erolle. Ei sinun tarvitse pettää ja loukata vain siksi, että pääset suhteesta. Erota voi rehdistikin. Ei ole myöskään mitään realistista syytä, miksi miehelläsi pitäisi olla p*ka olo vain siksi, että sinullakin on. Ei se sinun oloasi helpota yhtään. Hetkellisesti ehkä "kosto on suloinen" eli siis kosto välinpitämättömyydestä, mutta pidemmän päälle olosi vain pahenee.

 

[huhina]

Toivottavasti mies tajuaa lähteä ennen kuin hänen mielenterveytensä on samalla tasolla sinun, alkuperäisen kirjoittajan kanssa.
Tuollainen sairaalloinen mustasukkaisuus on kuvottavaa, itsekästä ja idioottimasta toisen ihmisen alistamista oman sairaan mielen kuvioihin. Hae ihmeessä apua ja aloita uusi suhde vasta kun olet henkisesti tasapainoisempi ihminen. Tällä hetkellä harjoitat henkistä väkivaltaa miestäsi kohtaan. Häpeä, ellet aktiivisesti pyri muuttamaan ITSEÄSI. Olet sairas ja se on parasta nyt vain myöntää itselleen. Ja miehelle (vaikka hän todennäköisesti sen jo aavistaa).

 

[Olet terapian tarpeessa]

Epäilin kuitenkin että hänellä siellä on joku toinen nainen ollut, ja nyt kun sai naisen ulos asunnosta, saattoi minullekin sitten soittaa. Hän taas tulistui tästä väitteestä aivan täysin.Riita oli siis valmis.

Olen mustasukkainen ja minulla on huono itsetunto. Pelkään jatkuvasti poikaystäväni pettävän minua, jatkuvasti. Sitten ei tarvitse kuin kerran olla vastaamatta puhelimeen niin räjähdän aivan täysin.

Poikaystäväni ei sinänsä ole mustasukkainen koska hän omien sanojensa mukaan luottaa minuun. Joskus halveksin tuota lähestymistapaa, sanoinkin eilen hänelle että on hienoa että hän luottaa itseensä niin paljon ettei pelkää että koskaan häntä pettäisin.Mielestäni se onomahyväisyyttä ja kertoo siitä ettei häntä paljon kiinosta että lähdenkö vai enkö lähde toisen matkaan.

- mutta eipä ole mielestäni tehnyt myöskään mitään sellaista joka saisi minut ehdottomasti luottamaan häneen.

Mikä antoi sinulle aiheen olettaa, että poikaystävälläsi oli joku nainen asunnollaan? Ei kai kukaan ole 24/7 puhelimensa ääressä? Jos minä olen sairas, suljen kännykkäni ja hiljennän lankapuhelimen saadakseni levätä.

Ei se ole omahyväisyyttä, että luottaa toiseen eikä ole mustasukkainen. Se on tervettä itsetuntoa ja tervettä suhtautumista suhteeseen ylipäätään. Minun mieheni ei ole koskaan ollut minusta mustasukkainen enkä minä hänestä. Silti rakastamme ja kunnioitamme toisiamme. Käymme ulkona ja matkustelemme paljon erikseenkin -siitähän ei tulisi mitään, jos toinen vaatisi koko ajan selvitystä siitä, missä ja kenen kanssa liikkuu.

Mikä on sellainen teko, että saa toisen luottamaan itseensä?

Minulla on poika, jonka ex-tyttöystävä käytäytyi juuri kuten sinä. Pojan ollessa esim wc:ssä saattoi puhelin soida 20 kertaa ja kun hän sitten soitti takaisin, oli luurin toisessa päässä sellainen huutomyrsky, että se kuului muillekin huoneessa olijoille.
Kun poika oli omien kavereidensa kanssa vaikka leffassa, oli siitä seurauksena kauhea draama seuraavana päivänä, se kesti parhaimmillaan muutaman päivän. Kun poika oli armeijassa, ei hän kuulemma olisi saanut iltalomilla käydä missään (koska tyttöystävä ei ollut samassa kaupungissa). Kun poika lähti opiskelukavereidensa kanssa viikoksi reissuun, draama alkoi pari viikkoa ennen ja kesti muutaman viikon sen jälkeen.

Voit uskoa, että ristin käteni kyynärvarsia myöten, kun poikani päätti lähteä ulkomaille opiskelemaan. Tiesin heti, että suhde loppuu siihen ja minusta se oli suurin onni, mikä sillä hetkellä poikaani saattoi kohdata. Ja niin kävi, lomillaan kotona käydessä poika oli onnellinen ja seurallinen, tapaili kavereitaan ja vietti aikaansa myös meidän "vanhusten" kanssa. Se ei aiemmin tulut kuuloonkaan, sillä tyttö vaati kaiken ajan ja siitä ajasta suurin osa kului kuitenkin riitelyyn ja toisen tivaamiseen kenen kanssa oli puhunut, ketä katsonut ja miksi.

Sairaalloinen mustasukkaisuus on aivan kauheaa, sekä uhrille, että hänen lähiympäristölleen että myös mustasukkaiselle itselleen. Kannattaa hakeutua terapiaan.