luovuttamisen tuska

[Rolla]

Nyt olisin vailla keskustelukumppania.
Olen aina uskonut suhteeseemme, vaikka mutkia matkassa on riittänyt. Nyt tilanne alkaa olla luovutuspisteessä. Tuntuu, että en enää jaksa ylläpitää suhdetta. Mies on pahantuulinen - syytä en todellakaan tiedä - eikä puhu, edes vastaa yksinkertaisiin kysymyksiin. Rakastan häntä, mutta hänen välinpitämättömyytensä ja puhumattomuutensa satuttaa liikaa. En itsekään aina enkeli ole, syynä torjutuksi tuleminen ja ainaiset loukkaukset.
En halua erota, mutta kun en tälläisessä suhteessakaan enää jaksa elää.
Päätöksen tekeminen on todella vaikeata. Vaikeata on myös myötää epäonnistuneensa parisuhteessa.
Lisäksi meillä on pieni lapsi, häneltä en haluaisi perhettä hajottaa. Mies on kuitenkin hyvä isä lapselle.
Olisin kiitollinen, jos joku jaksaisi keskustella asiasta tai kertoa oman ratkaisunsa vastaavassa tilanteessa.

 

[tikku]

omakohtaista kokemusta löytyy täältä tästä asiasta. Kun toinen on toiselle kuin ilmaa, on ilmapiiri todella ahdistava. Ei auta kuin laittaa kova kovaa vastaan. Sanot miehellesi että nyt on viimeinen mahdollisuus, ja puhuttava on. Jos keskustelu ei auta on todella syytä miettiä kannattaako suhdetta jatkaa. Itse tei sen virheen että yritin kituuttaa kamalassa suhteessa lapsen takia. Lapsihan e oli joka kärsi kireästä ilmapiiristä.
Jos mies on lapselle hyvä isä, niin anna lapsen nähdä vain se hyvä isä, eikä sitä joka kohtelee sua huonosti.. Voimia! Tilanne ei ole helppo mutta selviät kyllä =)

 

[yritystä]

Oletteko ajatelleen terapiaa tai keskusteluapua parisuhteenne selvittämiseksi?
Varaa aika, kunnat ja seurakunnat antavat keskusteluapua. Jos mies ei tulekaan eka kerralla mukaan, mene silti.
Oletko pystynyt puhumaan miehelle edes sen verran, että tämä suhde ei toimi yms.
Kannattaisi. Aloita vaikka kertomalla, että mitä sinä ajattelet ja toivot ja pelkäät, sano myös että rakastat ja et halua erota, mutta näinkään ei voi jatkua.
Solmun purkamiseen tarvitaan aika usein ulkopuolinen, jolle kumpikin voi kertoa omat näkemyksensä : mitä näkee toisessa (hyvä ja huono puoli), mitä haluaa suhteelta, jne jne mikä on se, mikä suhteessa on pielessä.. jne..

 

[taustalla]

Jos vähäänkään tuntuu vielä että voisitte vielä yrittää,niin se kyllä kannattaa!
Itse olen hiljattain eronnut miehestäni,ja nyt asun lapseni kanssa kahden. Toisaalta ero on ollut helpotus siinä mielessä että kotona on nyt rauhallista,ei riitoja,ja meidän välitkin (miehen ja minun) on tullut paljon paremmaksi,emme enää riitele,vaikka erosta on vielä ihan vähän aikaa,näemme todella usein (onneksi!) ja tulemme todella hyvin toimeen,olemme toisillemme ystävällisiä...
Mutta siksi suosittelen vielä yrittämistä (jos se vaan on mahdollista vielä..) koska itselläni on tullut ajatuksia että eromme kaduttais minua,ajattelen välillä että teimmeköhän sittenkin ehkäpä liian hätäisen päätöksen,vaikka loppuvaiheessa yhteiselomme olikin melkoista helvettiä,nyt vaan kun asuu erillään on alkanut kova ikävä vaivaamaan,ja toisinaan tuskastuttaa ajatus että asuu nyt ilman miestä,jonka kanssa on ollut kauan yhdessä..mutta ehkäpä nämä ajatukset vaan sitten kuuluu "asiaan" onhan meidän ero vielä kuitenkin niin tuore,toisinaan vaan tulee tunne että miksi emme yrittäneet vieläkin enemmän,miksi emme vaan yrittäneet elää sovussa..tosin helppoa varmaan nyt ajatella niin,silloin tilanne oli kuitenkin täysin toinen kun nyt,tapelimme lähes koko ajan,ja silloin tuntui että haluan tuosta ihmisestä eroon,mitä nopeemmin sen parempi..että en tiedä,vähän on vielä sekavat tunteet..
Eipä täsät mun sepostuksesta varmaankaan mitään apua ollut,mutta eroa kannattaa kyllä miettiä tarkasti,ja sitä että kannattaisko vaan vielä kuitenkin yrittää...riippuu tosin niin tilanteesta,itselläni on vaan nykyään lähes koko ajan kova,kova ikävä miestäni ja sitä kokonaista perhettä mitä olimme vielä ihan jokin aika sitten...

Voimia sulle paljon! :hug:

 

[taustalla]

Jos vähäänkään tuntuu vielä että voisitte vielä yrittää,niin se kyllä kannattaa!
Itse olen hiljattain eronnut miehestäni,ja nyt asun lapseni kanssa kahden. Toisaalta ero on ollut helpotus siinä mielessä että kotona on nyt rauhallista,ei riitoja,ja meidän välitkin (miehen ja minun) on tullut paljon paremmaksi,emme enää riitele,vaikka erosta on vielä ihan vähän aikaa,näemme todella usein (onneksi!) ja tulemme todella hyvin toimeen,olemme toisillemme ystävällisiä...
Mutta siksi suosittelen vielä yrittämistä (jos se vaan on mahdollista vielä..) koska itselläni on tullut ajatuksia että eromme kaduttais minua,ajattelen välillä että teimmeköhän sittenkin ehkäpä liian hätäisen päätöksen,vaikka loppuvaiheessa yhteiselomme olikin melkoista helvettiä,nyt vaan kun asuu erillään on alkanut kova ikävä vaivaamaan,ja toisinaan tuskastuttaa ajatus että asuu nyt ilman miestä,jonka kanssa on ollut kauan yhdessä..mutta ehkäpä nämä ajatukset vaan sitten kuuluu "asiaan" onhan meidän ero vielä kuitenkin niin tuore,toisinaan vaan tulee tunne että miksi emme yrittäneet vieläkin enemmän,miksi emme vaan yrittäneet elää sovussa..tosin helppoa varmaan nyt ajatella niin,silloin tilanne oli kuitenkin täysin toinen kun nyt,tapelimme lähes koko ajan,ja silloin tuntui että haluan tuosta ihmisestä eroon,mitä nopeemmin sen parempi..että en tiedä,vähän on vielä sekavat tunteet..
Eipä täsät mun sepostuksesta varmaankaan mitään apua ollut,mutta eroa kannattaa kyllä miettiä tarkasti,ja sitä että kannattaisko vaan vielä kuitenkin yrittää...riippuu tosin niin tilanteesta,itselläni on vaan nykyään lähes koko ajan kova,kova ikävä miestäni ja sitä kokonaista perhettä mitä olimme vielä ihan jokin aika sitten...

Voimia sulle paljon! :hug:

 

[taustalla]

upsista! tuli mun sepustus kahteen kertaan,vahingossa :ashamed:

 

[pullea]

\

Jos vähäänkään tuntuu vielä että voisitte vielä yrittää,niin se kyllä kannattaa!
Itse olen hiljattain eronnut miehestäni,ja nyt asun lapseni kanssa kahden. Toisaalta ero on ollut helpotus siinä mielessä että kotona on nyt rauhallista,ei riitoja,ja meidän välitkin (miehen ja minun) on tullut paljon paremmaksi,emme enää riitele,vaikka erosta on vielä ihan vähän aikaa,näemme todella usein (onneksi!) ja tulemme todella hyvin toimeen,olemme toisillemme ystävällisiä...
Mutta siksi suosittelen vielä yrittämistä (jos se vaan on mahdollista vielä..) koska itselläni on tullut ajatuksia että eromme kaduttais minua,ajattelen välillä että teimmeköhän sittenkin ehkäpä liian hätäisen päätöksen,vaikka loppuvaiheessa yhteiselomme olikin melkoista helvettiä,nyt vaan kun asuu erillään on alkanut kova ikävä vaivaamaan,ja toisinaan tuskastuttaa ajatus että asuu nyt ilman miestä,jonka kanssa on ollut kauan yhdessä..mutta ehkäpä nämä ajatukset vaan sitten kuuluu "asiaan" onhan meidän ero vielä kuitenkin niin tuore,toisinaan vaan tulee tunne että miksi emme yrittäneet vieläkin enemmän,miksi emme vaan yrittäneet elää sovussa..tosin helppoa varmaan nyt ajatella niin,silloin tilanne oli kuitenkin täysin toinen kun nyt,tapelimme lähes koko ajan,ja silloin tuntui että haluan tuosta ihmisestä eroon,mitä nopeemmin sen parempi..että en tiedä,vähän on vielä sekavat tunteet..
Eipä täsät mun sepostuksesta varmaankaan mitään apua ollut,mutta eroa kannattaa kyllä miettiä tarkasti,ja sitä että kannattaisko vaan vielä kuitenkin yrittää...riippuu tosin niin tilanteesta,itselläni on vaan nykyään lähes koko ajan kova,kova ikävä miestäni ja sitä kokonaista perhettä mitä olimme vielä ihan jokin aika sitten...

Voimia sulle paljon! :hug:

:wave:

 

[pullea]

voi ,että kun on surullista luettavaa. tiedän kokemuksesta, et on vaikea luopua kun on vielä niin vahvat tunteet kuitenkin toista kohtaan ja ero kirpaisee tosi syvältä. näin ainakin itselleni kävi. 18 vuotta takana yhteiseloa takana ja 5 yhteistä lasta vaikeaa on olla erossa mut toisaalta niinkuin vieras sanoi niin miettii sitä tekikö sittenkään oikean ratkaisun ? monenlaisia tunteita käydään erossa läpi.ja varsinkin jos ei erota riidalla. mut mulle on sanottu et kun erotaan niin asiat selkiytyvät erilailla kun asiat näkee erilailla eikä olla siinä niin lähellä, ja tähän ainakin uskon, mut... silti.