Luuletko että miesi pärjäisi lastan kanssa jos kuolisit?

["vieras"]

Aivan varmasti.

 

[kaalimaan vartija]

Veikkaan, että tällaiset vanhemmat ovat äärimmäisen harvinaisia, joissa molemmilla on ihan samat vahvuudet.

En ole kuullut yhdestäkän perheestä, joissa molemmat vanhemmat osallistuisivat esimerkiksi lasten vaatehankintoihin, kaverilahjojen ostamiseen ja kaverikyläilyistä sopimiseen. Vain muutamia osa-alueita mainitakseni.

Hmm... Vaikka mä olen meillä päävastuussa lasten vaatehhankinnoista niin kyllä se mies kykenisi ostamaan lapsille vaatteita kaupasta. Ei se mitään ydinfysiikkaa ole!
Samaten kaverilahjojen hankkiminen, yhteydenpito lasten kavereiden vanhempien kanssa, ihan helppoa kaikille joilla on edes kohtuulliset sosiaaliset taidot.
Eli kyllä mies pärjäisi lasten kanssa. Pystysi huolehtimaan yksin kaikista muksuista. Jos olisi pakko. Aivan kuten minäkin! ENkä mä ole koskaan korjannut pyörää tai edes laittanut ilmaa renkaisiin. Mutta jos miestä ei olisi niin eiköhän nämäkin asiat tulisi jotenkin hoidettua. Vaikka naapurin avustuksella....
Meillä on miehen kanssa suurin piirtein samat arvot, samat kasvatusperiaatteet, toki oma tyyli ja tapa hoitaa tilanteita. Mutta uskon, että ilman minua lapsista tulisi ihan täysipäisiä kunnon kansalaisia ilman minuakin.

 

["vieras"]

Vuosi sitten olisin sanonut, että parempi olisi mikäli antaisi lapset adoptioon... Tänä päivänä mies pärjäisi aivan kuten minäkin, välillä paremmin ja välillä huonommin. .D

 

[Chala]

Pärjäisi aivan varmasti. Tottakai olisi ihan älyttömän vaikeaa lähteä rakentamaan elämää tavallaan uudelleen totaaliyksinhuoltajana, mutta onneksi meilläkin on turvaverkkoja jonkin verran joita kumpi tahansa pystyisi toisen kuoltua hyötykäyttämään.

Meistä molemmat hoitaa paljon lapsia yksin kun tehdään aika limittäin töitä, ja molemmat on myös olleet pidempiä pätkiä, 5pv keskenään lasten kanssa kun toinen on ollut reissussa.

Se, onko mies suurpiirteisempi kuin minä joissain asioissa, ei ole mitään merkitystä. Mä tiedän että mies rakastaa lapsiaan enemmän kuin mitään ja olisi valmis tekemään heidän takiaan mitä vain. Se riittää mulle, parempaa isää eivät meidän pienokaiset voisi saada :heart:

 

[röven]

Riippuu millainen lasta on kyseessä ja onko hän kokannut aiemmin vai onko se ollut sinun hommasi. Itse suosin metallisia lastoja, koska muovisista irtoaa miesten siittiöitä heikentäviä kemikaaleja.

 

[Hohigu]

[QUOTE="iina";28980344]Huh,miksi valitsit hänet lastesi isäksi?[/QUOTE]

Näihin kyssäreihin ei muuten tule koskaan vastauksia...

 

[Ultramariini]

Pärjäisi, aivan varmasti pärjäisi.
Sitä en epäile, osaisi kyllä ruokkia ja vaatettaa lapset ja pitää heistä hyvää huolta.

Jokin ulottuvuus lasteni elämästä toki poistuisi jos kuolisin, meillä on sellaisia ihan omia juttuja, en tiedä millä sitä kuvaisin.. omanlaisemme tunneulottuvuus tms.

Ja miehellä on myös omanlaisensa lastemme kanssa, ja jos mies kuolisi, sitä osa-aluetta en voisi lapsille koskaan täyttää.

 

[Muua]

Ai...No meilla esim mies on ostanut kaikki lasten kengat viimeisen parin vuoden ajan tytoille. Vaatteita ostan valilla minakin. Kaverilahjan ostaa se kumpi menossa kaupungille ja kaverikylailyt sopii mies tiettyjen, mina tiettyjen ihmisten kanssa. Mitas tossa on outoa?
Oli siis vastaus tahan,:

Veikkaan, että tällaiset vanhemmat ovat äärimmäisen harvinaisia, joissa molemmilla on ihan samat vahvuudet.

En ole kuullut yhdestäkän perheestä, joissa molemmat vanhemmat osallistuisivat esimerkiksi lasten vaatehankintoihin, kaverilahjojen ostamiseen ja kaverikyläilyistä sopimiseen. Vain muutamia osa-alueita mainitakseni.

 

["vieras"]

Tottakai asia olisi eri jos kuolisin. Mies joutuisi väistämättä miettimään asioita enemmän. Äidillä on usein vaan tarve huolehtia kaikesta ja sillon on helpompi vaan olla ottamatta yhtä paljon vastuuta. Aluksi saattaisi unohdella likapyykkiä ja vaikeuksia mitä millonkin päälle. Minä kun kysyn asiat netistä jos en ole varma mitä laittaisi päiväkotiin milläkin säällä. Mies ei palstoja harrasta. Veikkaisin että voisi opetella muutenkin googlettamaan enemmän vaikka lasten sairauksista että mitäs jos lapsella kova kuume, mitä tulee tehdä. Kävisivät varmaan useemmin lääkäreissä.

Tietysti elämä olisi varmasti rankkaa...niin olisi mullakin yksin. Itselläni suuremmat tukiverkostot ja hoitoapu tulee sukuni puolesta lähinnä. Voisi olla miehelle aluksi vaikeaa pyytäää heitä apuun. Harrastusten menettäminen voisi olla aluksi vaikeaa. Mulle olisi helpompaa luopua vaikka yksinään shoppailusta. Vaikka toki pikkulapsiaika loppuu jossain vaiheessa.

 

["..."]

Tottakai pärjäisi.

 

["vieras"]

No riippuu ihan lastasta. Jos olisi muovinen, niin saattaisi pärjätäkin, puisesta saattaisi irrota tikkuja heppiin.

 

[Hmmps]

Kai ne nipin napin pärjäis. Ehkä.

 

[mirah]

Tottakai pärjäisi :heart:

 

[Nippe.]

Kyllä mun mies osaa lapsia hoitaa. En epäile hetkeäkään, etteikö pärjäisi. Toki psyyke voisi romahtaa tms, jolloin sen suhteen tarvitsisi apua.
Meillä mies hoitaa lapsia, osaa pestä pyykkiä, pukea lapset asiallisesti, tehdä ruokaa, touhuta lasten kanssa jne. Osaa jopa letittää tyttöjen hiukset

 

[Blue]

Pärjäisi, tottakai.

Ei osaa kyllä ennakoida. Esim. miettiä tarvitseeko/kannattaako lapsille ostaa jotain vaatetta alesta ennakkoon tms. Mutta muuten ei ongelmia olisi (jos nyt tuokaan sellainen on...).

 

[juuh]

Totta kai pärjäis. En epäilis hetkeäkään. Minusta jotkut vaatehankinnat on pisara meressä siinä pärjäämisessä. Vaateliikkeet on täynnä ammattitaitoisia myyjiä.

 

[juuh]

Ai...No meilla esim mies on ostanut kaikki lasten kengat viimeisen parin vuoden ajan tytoille. Vaatteita ostan valilla minakin. Kaverilahjan ostaa se kumpi menossa kaupungille ja kaverikylailyt sopii mies tiettyjen, mina tiettyjen ihmisten kanssa. Mitas tossa on outoa?
Oli siis vastaus tahan,:

Veikkaan, että tällaiset vanhemmat ovat äärimmäisen harvinaisia, joissa molemmilla on ihan samat vahvuudet.

En ole kuullut yhdestäkän perheestä, joissa molemmat vanhemmat osallistuisivat esimerkiksi lasten vaatehankintoihin, kaverilahjojen ostamiseen ja kaverikyläilyistä sopimiseen. Vain muutamia osa-alueita mainitakseni.

Mä en ymmärrä mitä tekemistä kaverilahjoilla tai kyläilyjen sopimisilla on vanhemmuuden tai pärjäämisen kanssa. Miten nuo voi olla mitään vahvuuksia? Vaatehankinnoistakin suuri osa äideistä tekee kohtuuttoman numeron.

 

["marianna"]

Juuri näin.

Tietysti hän tekisi asiat omalla tavallaan, mutta lapsilla ei todellakaan olisi hätää. Hyvä isä hän on

Näin meilläkin, aivan varmasti pärjäisi. Ja se onkin minusta aivan mieletöntä tietää, että vaikka minulle jotain sattuisi niin isä huolehtisi kyllä tytöistään.

 

[Poppeliini]

Tällä hetkellä ei pärjäisi, lapset joutuisivat todennäköisesti sijoitukseen tai tukiperheeseen. Karua, mutta totta kun on toipumassa psykoosista. Jonkun aikaa varmaan joku isovanhemmista olisi auttamassa 24/7 meillä. Elossa pysyisivät (ja pysyvätkin sen aikaa kun olen joskus poissa kotoa), mutta se ei kyllä ole se mitä lapset tarvitsevat/ansaitsevat. Jos mies oikeasti jäisi yksin (eli isovanhemmatkaan ei auttaisi), joutuisi hän jonkun ajan sisällä varmasti sairaalahoitoon. Olemme tästä jutelleetkin, eli mitä tapahtuisi jos kuolisin nyt. Olisihan se (ollut) ihanaa jos olisi voinut tietää tämän, että täysin perusterve, raitis, tunnollinen mies voi sairastua noin vakavasti. Shit happens :kieh:

 

[cqww]

En luule, vaan tiedän, että pärjäisi mainiosti.

 

[dawq]

teill on aaaaaivan liian suuret käsitykset omasta importancestanne. skidit on ihan ok jos te delaatte.