Luulin että lapsiluku olisi täysi mutta nyt kärsin aivan kauheasta vauvakuumeesta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voi itkut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

voi itkut

Vieras
aivan järjetön halu saada lapsi... :(

Mutta...

Olen 27v ja ajattelin etten enää lapsia tee yli 30v.

Mies ei kuulemma halua lasta, silti ei antanut mun myydä kuopuksen vaunuja ja turvaistuinta pois..

Meillä on 2lasta mutta olen aina haaveillut kolmesta...

Lasten välille tulis turhan isot ikäerot kun nyt esikoinen 8v ja kuopus 4v.

Mulla opinnot kesken, valmistun tosin ennen joulua. mutta valmistun merkonomiksi ja työllisyystilanne on täällä aivan järkyttävän synkkää... Ehkä joudun lähteä taas opiskelemaan jos ei töitä irtoa..

en hitto vie tiedä... eihän se kannata mutta halut on niin suuret :( :( :(
 
Minäkin ajattelin ennen 30v:nä että lapsiluku täynnä. Kolmonen sitten kuitenkin haluttiin kun olin 33v ja nuoremmat lapset oli tuolloin 10v ja 6v. Nyt en voisi kuvitellakaan elämää ilman tuota kolmosta. Se oli niin odotettu ja toivottu.

Toivottavasti saat selkeyttä tilanteeseen ja teet oikeat päätökset. Kerran täällä eletään.
 
Meillä kolme lasta ja en enää taida haluta lapsia. Kaikki on nyt jo nini isoja että vähän pärjäävät omillaan, osaavat käydä vessassa jne. En jaksa alkaa taas alusta. Omaakin aikaa nyt vähän.:)
 
Se että täytät 30 vuotta ei tarkoita että alat käyttää rollaattoria. Surullista kun ihmiset kuvittelevat elämän loppuvan 30v jälkeen ja siihen vedetään joku ihmeen virstanpylväs jonka jälkeen ei voisi vaikkapa hankkia lasta. ohi aiheen , mut kuitenkin
 
Turhan isot ikäerot :) Meidän kolmonen on todellinen yllätysvauva ja ikäeroa isompiin tuli 14v ja 12v. Ja kukaan ei osaisi enää kuvitellakaan elämää ilman tuota pientä rakasta. :)
 
olen saanut meidän nuorimmaisen 35-vuotiaana ja iän puolesta voisin omasta mielestäni vieläkin saada lapsia, mutta meillä on tosiaan jo lapsiluku täynnä. hyvin meni raskaus ja jaksoin ihan hyvin ekan vuoden valvomisetkin.
 
Mieti jaksaisitko ihan oikeasti enää aloittaa sitä rumbaa alusta yövalvomisineen, vaippoineen ja uhmaikineen?

Eniten mietin jaksanko olla raskaana ja synnyttää ne asiat koen eniten vastenmielisinä ja epäilen onko musta siihen jaksaako kroppa jne...

Muuten koen lapsen ensimmäiset 3-vuotta on aivan ihanana aikana.. Ehkä siksi koska mulla on ollut todella helpot vauvat molemmat... Ongelmat lasten kanssa on meillä yleensä alkanut siinä 4+ iässä...
 
[QUOTE="äiti";26923095]olen saanut meidän nuorimmaisen 35-vuotiaana ja iän puolesta voisin omasta mielestäni vieläkin saada lapsia, mutta meillä on tosiaan jo lapsiluku täynnä. hyvin meni raskaus ja jaksoin ihan hyvin ekan vuoden valvomisetkin.[/QUOTE]
Sama :)
Täytän huomenna 36 v, nuorimmaiseni on 7 viikkoa "vanha". Raskausaika oli aivan ihana, olin energinen ja jaksoin vaikka mitä (mm. tehdä pitkiä reippaita kävelylenkkejä vaikka raskaus oli jo yli lasketun ajan). Eikä vielä toistaiseksi ole juurikaan väsyttänyt.

Mitään keinotekoisia rajoja ei mun mielestä kannata itselleen asettaa. Esimerkiksi juurikin sellaisia, että yli 30 v iässä ei enää lapsia hankita. Tai ainakin pitäisi pystyä muuttamaan mieltään tilanteen niin vaatiessa. Toki kannattaa miettiä kokonaistilannetta: onko elämäntilanne ylipäätään sellainen, että lapsen on siihen hyvä syntyä. Ja lähinnä tarkoitan jaksamista, parisuhteen tilaa, yms, en sitä että on pakko olla oma huone jokaiselle ja vakituinen työpaikka - ketut sellaisista.
 
Mäkin olen aina ajatellut, että lapset on tehtynä ennen, kuin ikää paukahtaa 30v. Ehtisin kyllä vielä saamaan neljännen, ennen kuin sen 30v täytän, mutta mun pitäisi sitten raskautua vissiin tällä viikolla :D

Mulla on sellainen olo, että haluan vielä yhden. Mutta en nyt. 4 vuoden kuluttua voisi olla hyvä hetki...silloin kuopus olisi menossa eskariin ja mulla (jos kaikki menee suunnitelmien mukaan) olisi ammattipaperit taskussa. Mikäli tuo ammattipuolen kuvio ei toteudu, voisi lapsen aika olla ehjä jo vuotta aiemmin.

Ja silloin on ikää jo päälle 30v. Mutta so? Entäs sitten? Ei se 30v näytä mikään elämän loppu olevan, vaikka niin ehkä 20v iässä ajattelinkin. Itseasiassa se 30v on mulle henkilökohtaisesti parempi tietyiltä osin, kuin sen 20v.
 
En tiedä miks mä tunnen itseni jotenkin niin vanhaksi jo nyt.. :/ Ihan kuin kaikki nuoreus ja hehkeys olis imetty pois musta... naamakin näyttää vanhalta ja nuutuneelta...
 

Yhteistyössä