Luulin ettei näin voi käydä minulle. Vannomatta paras. Taas elämän opetuksia.

["Minna"]

Se, että arvotetaan ihmisiä heidän tuottavuutensa ja hyödyllisyytensä perusteella, on huono juttu.

Ei se oma saavutus aina ole sellaista, minkä muut kokisivat hyödylliseksi tai tuottavaksi. Sehän voi olla vaikka joku taiteellinen lahjakkuus, tai jotain tällaista. Se oma sydämen asia. Jos sitä ei saavuta, niin silloin kokee itsensä tyhjäksi ja sellaiseksi, joka ei ole tuottanut/tehnyt/saavuttanut "mitään tärkeää".

 

[karvakorvakettu]

[QUOTE="Minna";22896486]Ei se oma saavutus aina ole sellaista, minkä muut kokisivat hyödylliseksi tai tuottavaksi. Sehän voi olla vaikka joku taiteellinen lahjakkuus, tai jotain tällaista. Se oma sydämen asia. Jos sitä ei saavuta, niin silloin kokee itsensä tyhjäksi ja sellaiseksi, joka ei ole tuottanut/tehnyt/saavuttanut "mitään tärkeää".[/QUOTE]

Peesi. Kyse oli mun käsitääkseni enemmänkin itsensä toteuttamisesta, omana itsenä olemisesta, ei niinkään tuottavuudesta tai hyödyllisyydestä. Ap saattaa olla hyvinkin tuottava ja hyödyllinen työssään. Oma juttu voi löytyä työn kautta tai vapaa-ajalla. Se on se itselle tärkeä Joku. Tai moni pieni itselle tärkeä asia.

 

["a.p"]

monet teistä osui oikeaan. olen kadottanut itseni. jotenkin vaan peesaan miehen elämää. mä en haluaisi edes asua täällä missä asutaan, mun unelmat oli ihan jossain muualla. mies sai minut kuitenkin puhutta tähän kaikkeen ja ajattelin itsekin että juu, näin tän pitää mennä.

tosiaan ihmisen pitää kokea saavuttaneensa jotain itse. mä en ole saavutanut mitään. tein lapset. ainoa josta voin olla ylpeä on se että olen hyvä äiti. mutta ne lapsetki lentää joskus pesästä ja sitten mä en ole vaan äiti. vaan pitäisi olla minä....

ymmärrän teitä jotka sanoo että nauti vaan, ole onnellinen. ja kuten sanoin, olen kyllä onnellinen. joskus vaan nää ajatukset ottaa vallan. mitä MINÄ olen. mulla ei ihan totta ole mitään omaa. ei kavereita, ei omaa duunia (olen siis töissä mieheni perheyrityksessä), meidän koti on miehen lapsuudenkoti, mökki, koti, autot maksettu miehen saamalla perinnöllä.

ja voi luoja minua PELOTTAA päivä kun miehen vanhemmista aikaa jättää.... sieltä tulee monien miljoonien perinnöt.... joo, moni huutaisi hallelujaa jne. minulle tuo on taas ahdistavaa. ei sillä ettenkä tosiaan ole kiitollinen KAIKESTA. MUTTA, vaikka en usko eroon, mutta mitä jos vaikka mieheni kuolee.. mä olen tyhjän päällä näiden kaikkien vuosien jälkeen. mitäs mä siten teen? menetän samaan aikaan miehen, duunipaikkani, säännöllisen palkan. kaiken. millä vitulla mä maksan silloin kaiken..

tätä on monen vaikea tajuta, te vaan aattelette että vittu tuolla on kaikki hyvin ja se valittaa. EN VALITA. TÄLLÄ hetkellä kaikki ok, mutta mä mietin näitä "mitäs jos" juttuja. ja tosiaan sitä minua, jonka olen kadottanut.

 

["a.p"]

[QUOTE="Minna";22896486]Ei se oma saavutus aina ole sellaista, minkä muut kokisivat hyödylliseksi tai tuottavaksi. Sehän voi olla vaikka joku taiteellinen lahjakkuus, tai jotain tällaista. Se oma sydämen asia. Jos sitä ei saavuta, niin silloin kokee itsensä tyhjäksi ja sellaiseksi, joka ei ole tuottanut/tehnyt/saavuttanut "mitään tärkeää".[/QUOTE]

osuit naulan kantaan!

ihmisellä voi olla vaikka miljoonien omaisuus, mutta ei se onnelliseksi tee.

 

[juuh]

Lähde opiskelemaan. Vaikkapa jotain sellaista, josta olisi hyötyä nykyisessä työssäsi.
Tuo "entä jos mies kuolee" juttu sun kannattaa ottaa puheeksi miehesi kanssa. Miettikää omaisuuden jako selväksi kuoleman varalta, se on vain järkevää varautumista.

 

["Lapseton"]

[QUOTE="vieras";22896062]Ole saatana onnellinen,äläkä valita turhia siellä!![/QUOTE]

Peesi.

 

["Minna"]

Mikä estää sinua nyt löytämästä jotain omaa elämääsi?

 

[..]

Lähde opiskelemaan. Vaikkapa jotain sellaista, josta olisi hyötyä nykyisessä työssäsi.
Tuo "entä jos mies kuolee" juttu sun kannattaa ottaa puheeksi miehesi kanssa. Miettikää omaisuuden jako selväksi kuoleman varalta, se on vain järkevää varautumista.

Peesi. Jotainhan sinullekin perinnön jaossa jyvitettäisiin joka tapauksessa, koska olet perheen ylläpitoon osallistunut.

Jos kerran sinulla ei ole taloudellisia paineita tehdä työtä siellä perhefirmassa, niin opiskele itsellesi kunnon tutkinto, vaikka tosiaan nykyistä työtä tukeva, niin olet paremmassa asemassa, jos joskus työtä joudut muualta hakea.

 

["anlin"]

Sinula on menossa ikäkriisi. On hyvin yleistä kolmenkympin tienoilla peilata itseään siitä mitä on tehnyt ja saavuttanut ja mitä tulee tulevaisuudessa tekemään. Vielä muutama vuosi sitten ajattelin ettei minulle kyllä tule 'kolmenkympin kriisiä', mutta sieltä se vain putkahti. Se ei ilmentynyt samalla tavalla kuin sinulla, mutta tiedostin sen, tein itsetutkistelua, kävin sen läpi ja nyt tunnen olevani kehittyneenpi ihmisenä ja persoonana.

Tärkeintä on nyt se että et vain turhaan ahdistu asiasta, vaan tiedostat sen ja teet samalla itsetutkiskelua.
Kertomasi perusteella sinulla on nyt todella hyvät mahdollisuudet lähteä tekemään jotain 'omaa'. Onko jokin ala mistä olet aina kiinnostunut? Ota perheyrityksestä virkavapaata ja lähde opiskelemaan. Tai jotain muuta, vain itsellesi.

Ja mikä tärkeintä, puhu miehesi kanssa asiasta. Älä yksin haudo näitä asioita.

 

[Hmh]

Sulla on ap paljon hyvin mutta jotain puuttuu. Varmaan just se itsesi toteuttaminen. Kiinnostaisiko politiikka? Tai joku uusi harrastus tai vapaaehtoistyö? Etsi joku asia joka on tärkeä juuri sulle!

 

["hip"]

[QUOTE="a.p";22896618]monet teistä osui oikeaan. olen kadottanut itseni. jotenkin vaan peesaan miehen elämää. mä en haluaisi edes asua täällä missä asutaan, mun unelmat oli ihan jossain muualla. mies sai minut kuitenkin puhutta tähän kaikkeen ja ajattelin itsekin että juu, näin tän pitää mennä.

tosiaan ihmisen pitää kokea saavuttaneensa jotain itse. mä en ole saavutanut mitään. tein lapset. ainoa josta voin olla ylpeä on se että olen hyvä äiti. mutta ne lapsetki lentää joskus pesästä ja sitten mä en ole vaan äiti. vaan pitäisi olla minä....

ymmärrän teitä jotka sanoo että nauti vaan, ole onnellinen. ja kuten sanoin, olen kyllä onnellinen. joskus vaan nää ajatukset ottaa vallan. mitä MINÄ olen. mulla ei ihan totta ole mitään omaa. ei kavereita, ei omaa duunia (olen siis töissä mieheni perheyrityksessä), meidän koti on miehen lapsuudenkoti, mökki, koti, autot maksettu miehen saamalla perinnöllä.

ja voi luoja minua PELOTTAA päivä kun miehen vanhemmista aikaa jättää.... sieltä tulee monien miljoonien perinnöt.... joo, moni huutaisi hallelujaa jne. minulle tuo on taas ahdistavaa. ei sillä ettenkä tosiaan ole kiitollinen KAIKESTA. MUTTA, vaikka en usko eroon, mutta mitä jos vaikka mieheni kuolee.. mä olen tyhjän päällä näiden kaikkien vuosien jälkeen. mitäs mä siten teen? menetän samaan aikaan miehen, duunipaikkani, säännöllisen palkan. kaiken. millä vitulla mä maksan silloin kaiken..

tätä on monen vaikea tajuta, te vaan aattelette että vittu tuolla on kaikki hyvin ja se valittaa. EN VALITA. TÄLLÄ hetkellä kaikki ok, mutta mä mietin näitä "mitäs jos" juttuja. ja tosiaan sitä minua, jonka olen kadottanut.[/QUOTE]

ymmärrän sua täysin. minäkin olen huolissani siitä että jos mieheni kuolisi tms mä olisin aivan yksin lasten kanssa tyhjän päällä luultavasti..

 

[Hopss]

Oletko puhunut miehelle tuosta ahdistuksesta mikä hänen kauttaan tuleva omaisuus sinulle luo? Mitä hän on siitä mieltä. Helpottaisiko oloasi, jos selvittäisitte raha-asiat kunnolla. Eli katsoisitte kuka omistaa mitä ja mahdollisesti tekisitte avioehdosta laajemman.
Ei se avioehto aina ole merkki siitä, että ajattelee suhteen loppuvan ja eron tulevan, se voi olla ihan vain selkeyden vuoksi. Meillä on avioehto ja minusta se on helpottava tunnetasolla. Meillä raha-asiat on yhteisiä, mutta kun tiedän että mahdollisen eron sattuessa osa omaisuudesta on jo valmiiksi 'jyvitetty' ei tarvi pelätä riitoja omaisuudesta. (Äh, hankala selittää.) Mutta monesti rahasta saadaan ne pahimmat ja lopulliset riidat aikaiseksi, joten me olemme pyrkineet selvittämään ne asiat jo valmiiksi, joten voidaan riidellä jostain muusta

Mitä unelmia ja toiveita SINULLA olisi? Voisiko niitä jotenkin toteuttaa. Ei ehkä suoraan kuten haaveilet, mutta jollain tasolla ja muodossa.

Ajatuksia ja tuntemuksi aon hyvä kirjoittaa ylös. Kirjoitettuina sanoina niitä on helpompi käsitellä ja ehkä löytää ratkaisu

 

[qwqwqwq]

Älä panikoi. Koeta päästä yhteyteen itsesi syvimmän tason kanssa. Ajattele paljon. Analysoi itseäsi. Opettele tuntemaan itsesi ja etene sitä kautta itsesi toteuttamiseen. Sinä olet olemassa. Ei äiti, vaimo, lapsi vaan sinä. Tee mitä haluat sitten kun tiedät mitä se tahtomasi on. Tai ole tekemättä jollet tahdo varsinaisesti tehdä mitään.

 

["vieras"]

PEESI!! Nimim. paljon pankkilainaa ja väljähtänyt parisuhde

Niin, elämän tarkoitushan on kaksplus-mammoille raha. Varakas mies ja keskiverto palstamamma on valmis hyrräämään onnesta, kunhan vaan saa shoppailla eikä tarvitse ikinä mennä töihin. Onhan se vaikea ymmärtää, että on ihmisiä, jotka tahtovat omalta elämältään enemmän eivätkä vain elää miehensä kautta.

 

[niih]

Olisi vaan ihanaa jos saisi joskus jotain helpolla. Minä olen korkeakoulutettu, samoin mies, mutta usein todella uupuneita. Kaikki on omasta selkänahasta, eikä meillä edes ole paljon mitään, näinä pätkätyön aikoina, ja meillä kuten monilla muilla akateemisilla, heikot palkat siihen nähden, että ansaitsemaan pääsee vanhana.

Sitä paitsi ainahan ihmiset jauhavat paskaa, siitä ei pääse miihinkään, oli aihetta tai ei.

Tai no onhan meillä tuota henkistä puolta, kaksi ihanaa lasta kuten teilläkin. Ja ehkä se kouluikä on sellainen ikä, että moni vanhempi haluaisi olla todella itsekäs pikkulapsiajan jälkeen. Ei jakseta enää. Ainakin melko paljon koululaiset ovat heitteillä.

 

[äitix1]

AP; leski saa hallita puolisoiden yhteistä kotia sekä koti-irtaimistoa elämänsä loppuun asti avioehdosta huolimatta.

Ette kai ole ostaneet kaikkea mihesi nimiin? Saat pitää nimittöin omissa nimissäsi olevan omaisuuden, vaikka ero tulisi tai mies kuolisi. Aivan sama, millä rahalla omissa nimissäsi oleva omaisuus on maksettu.

 

[niih]

[QUOTE="vieras";22896910]Niin, elämän tarkoitushan on kaksplus-mammoille raha. Varakas mies ja keskiverto palstamamma on valmis hyrräämään onnesta, kunhan vaan saa shoppailla eikä tarvitse ikinä mennä töihin. Onhan se vaikea ymmärtää, että on ihmisiä, jotka tahtovat omalta elämältään enemmän eivätkä vain elää miehensä kautta.[/QUOTE]

peesi tälle.

 

[niih]

Onko miehesi liian dominoiva? Tunnetko, että sinä olit liian nuori ja annoit hänen päättää puolestasi ? Mietitkö alitajuisesti eroa?

Kyllähän moni muukin pärjää lastensa kanssa ja joutuu aloittaa tyhjästä eikä saa ilmaiseksi kaikkea.Miksi sinä et pärjäisi? Kun teille on jo noin paljon maksettu, niin et sinä huonommassa asemassa olisi kuin äiti, jolla velkaa asunnosta jossa ei enää pysty asua eron tultua, ja silti joutuu maksella lainaa.

Mietit kuitenkin vain sitä rahaa. Miksi? Kun toisaalta sanot, että et ole saavuttanut mitään, mutta kuitenkin murehdit vain että miten saisit erossa ja miehen kuoltua pitää kaiken, eli et haluaakaan saavuttaa muuta kuin pitää ne rahat?

 

["alma"]

Kolmenkympin kriisiä pukkaa. Olet kuitenkin vielä nuori ja ehdit tehdä työelämässäkin montaa juttua.

Varsinkin kun raha ei ole este niin nyt vaan hakemaan opiskelemaan sellaista alaa, joka kiinnostaisi. Lapsetkin ovat jo isoja, joten opiskeluun riittää voimia ja aikaa. Maailma on sinulle vielä ihan avoin.

 

[ei hätää]

on parempi että tuommoisia kriisejä tulee, kuin että ei tulisi. Saa etäisyyttä arkeen ja voi miettiä suuntaviivoja toisella tapaa. Liian helposti se jokapäivä vetää ihmisen elämän muassaan eikä ikinä anna sitä takaisin.