Mä aion antaa "paskalle" miehelleni vielä mahdollisuuden!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Gia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

Gia

Vieras
Sanokoon muut mitä sanovat.

Mies teki mulle tosi paskasti, en halua tarkemmin eritellä,
mutta loukkasi ja petti luottamukseni niin pahasti kuin toinen ihminen minun käsitykseni voi tehdä. Veti maton jalkojeni alta ja pirstaloi elämäni.

Jätin hänet välittömästi. Nyt asiaa mietittyäni ja miehen kanssa jonkin verran keskusteltuani tiedän, että hän katuu kovasti. Vielä en ole valmis yrittämään uudelleen, mutta sitten kunhan olen toipunut aion katsoa, pystynkö vielä yrittämään. En siis halua vielä erota LOPULLISESTI. Mua pidetään varmasti tuttujen kesken idioottina, ja ties minä, mutta lopulta ei kukaan muu tee elämäni päätöksiä tai muutakaan.

En halua jakaa elämääni kenenkään muun kanssa. Ehkä mä kaipaan nyt jotain vertaistukea, jotain mielipiteitä tai kommentteja. Joo, suurin osa on varmasti sitä mieltä, että huono mies ei muutu, mutta mä kyllä jaksan uskoa siihen. Saa nähdä.
 
Minun mielestäni teet viisaasti, kun otat vähän etäisyyttä. Kun pahin tunnekuohu on laskeutunut voi ajatukset kirkkaampina päättää mitä tekee. Minusta on hyvä asia jos pystyt antamaan anteeksi. Ihmisiähän me vain loppujen lopuksi kaikki ollaan. Toivotaan, että kaikki selkiää ja olette vielä onnellisia jatkossa. Isot halit !!!!
 
Nuorena asenne oli kerrasta poikki ja pinoon. Pettäminen ois ollut pahin tikki ja myös viimeinen siinä suhteessa.
Nyt kun yhdessä on oltu pidemmän aikaa ja perhe on kasvanut, niin aika paljon saa tapahtua, että suoraan erotaan. Pettämisestäkin selviää, teillä on nyt vastamäki. Eikä pelkästään sulla, vaan myös miehelläsi, toivottavasti löydätte toisenne uudestaan.
 
ei se aina vaihtamalla parane, jaksamista kovasti! meillä on aika kirjava menneisyys takana tän siipan kans, nyt kaikki ihan mahtavasti, elokuun ekana alttarilla =)
 
millälailla mies petti luottamuksen?

sillä vaan haluaisin tietää että itsekin edelleen yritän mieheni kanssa vastoinkäymisistä huolimatta.. monesti on tunne erota mutta siltikin tiedän itsestäni että kenenkään muun kanssa en halua arkeani jakaa.. yritän uskoa siihen että tulee parempia aikoja..
 
Tsemppiä ja minusta teet hienon ratkaisun siinä, että et ole välittömästi eroamassa.

Nuorena usein on tosiaan monilla se asenne, että kaikki on heti halki poikki ja pinoon ja käsitykset kaikesta kovin periaatteellisia. Oma mieheni otti ja petti, vaikka olen aina sanonut, että hän on viimeinen ihminen pettämään. Tästä syystä en itse enää henkilökohtaisesti usko, että maailmassa onyhtään ihmistä, josta kukaan voi ikinä sanoa varmuudella, että ei ikinä pettäisi. Minä kuitenkin annoin anteeksi ja unohdin enkä ole katkera edes tälle naiselle, joka on tuttuni. Elämä ei aina mene niin suloisesti kuin mitä itse toivoisi eikä asiat ole mustavalkoisia. Minulle ero ei ollut edes vaihtoehto, kun asia kävi ilmi.
 
Sanotaanko lyhyesti, että ollut vuosia ihastunut toiseen naiseen ja nyt sitten päätti paukauttaa asian sille naiselle - mulle ei puhunut mitään. Oli soittanut, ja soitellut, useamman kerran ja selittänyt ties mitä; ei saa naista mielestään yms. Tuo nainen sattu olemaan hyvä kaverini. :whistle: Mutta ihmettelen, että nainen kerta toisensa jälkeen vastasi eikä kertonut asiasta minulle välittömästi. Niin mä ystävälleni tekisin. :( Ei se sen naisen vika ole kuitenkaan.
 
Meillä mies antoi mulle anteeksi pettämisen ja minä annoin miehelle anteeksi kaikki mitkä johti siihen pettämiseen...että mun mielestä on hyvä jos pystyy ajattelemaan noin.Tsemppiä,voihan se olla että kaikki pask.a vaan vahvistaa teijän suhdetta .Tai sitten ei,mutta kannattaa yrittää vielä jos siltä tuntuu.
 
Meillä appi vanhemmat tuo kinaa parisuhteeseen ja perhe elämään... Välillä aina tuntuu, että en voi luottaa siihen, että mies olisi meidän perheessä tosissaan ja seisois mun rinnalla tapahtu mitä vaan... On vaan niin pirun hyvä olla yhdessä kun aurinko paistaa, mut sit tasaisin väliajoin räjähtää ja sit maailma kaatuu! kesällä tulee vuos avioliittoa ja varmaan 100 kertaa jo tullut mieleen, et oliko hyvä ratkaisu... Meillä 2 ihanaa poikaa ja mun mielestä useimmin ihana perhe ja en vois kuvitella olevani kenenkään muun kanssa naimisissa ikinä!Pitää vaan koettaa jaksaa ja uskoa siihen, että jonain päivänä ollaan niin hyvä tiimi, että hankaluudetJ käännetään voitoiksi! Tsemppiä ja voimia teille, jos uskot, niin varmasti saatte ihanan elämän takaisin ja älä ulkopuolisten sanomisista välitä!
 
Toisaalta paljon on työtä edessä, jotta luottamus parsiutuu edes jonkinlaiseksi. Itse olen valmis tekemään kaikkeni tämän suhteen eteen, mutta mistä minä voin tietää, onko mies tosissaan? Onko hänen helppo puhua nyt palturia eli vannoa rakkauttaan ja vannoa muuttuvansa - kunhan saisi minut takaisin ja ehkä pettäisi luottamukseni taas. Nämä ovat niin vaikeita asioita, mutta annan itselleni aikaa. Samoin toki myös miehelle.
 
Tiedän, miltä tuntuu kun se rakkain ja läheisin ihminen mokaa ja loukkaa ihan helvetisti.
mutta omasta kokemuksestani tiedän myös sen, että uskomattoman pahoistakin asioista VOI selvitä! Siksipä toivotan sinulle paljon voimia ja olen puolestasi hyvilläni,että olet päättänyt vielä yrittää. Jokaisessa suhteessa vaikeutensa, vastoinkäymisensä. Kannattaa punnita tarkasti, haluaako jatkaa. Joitakin ihmisiä ei halua menettää.
 
Eiköhän suurimmassa osassa pitkiä suhteita ole ollut vaikka minkälaisia vaiheita, jos kysyttäisiin niiltä mummoilta ja papoilta jotka vielä vanhainkodissa ovat yhdessä . Sellaista se elämä on. Tsemppiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gia:
Toisaalta paljon on työtä edessä, jotta luottamus parsiutuu edes jonkinlaiseksi. Itse olen valmis tekemään kaikkeni tämän suhteen eteen, mutta mistä minä voin tietää, onko mies tosissaan? Onko hänen helppo puhua nyt palturia eli vannoa rakkauttaan ja vannoa muuttuvansa - kunhan saisi minut takaisin ja ehkä pettäisi luottamukseni taas. Nämä ovat niin vaikeita asioita, mutta annan itselleni aikaa. Samoin toki myös miehelle.

Niinpä, aikaa kannattaa ottaa. Tärkein kysymys kuitenkin on rakastaako miehesi yhä sinua.

Siinä täydessä paniikissa, jossa hän on kun ajattelee menettävänsä perheensä, hän tietenkin helpostikin hokee juuri sitää rakkauttaan. Mutta hänen on pystyttävä todistamaan, ettei saa SINUA mielestään, että sä olet se ykkösnainen hänelle, että hän tekee pitkäkestoisesti duunia ssadakseen sut vakuuttumaan siitä.

Tuollainen luottamuksen menetys paranee todella hitaasti, voi mennä ehkä pidempään kuin mitä miehen ihastuskaan kesti. Ja miehen on vaan jaksettava koko ajan, uudestaan ja uudestaan, teoillaan ja snaoillaan osoittautua luottamuksen arvoiseksi -ja vielä enemmänkin. Voi toimia, mutta matka on pitkä ja raskas. Tsemppiä!
 
Muista, että jos miehesi ei osoittaudu uuden alun arvoiseksi, eli luottamus ei parane ja tilanne jää jumiin, että pitäisit mielessäsi sen mahdollisuuden, että jätät hänet.. Vaikka sulta löytyisi kylän edestä tahdonvoimaa, se menee vain hukkaan ja vääristää suhteen, jos toinen menee siinä siivellä. Susta ei tarvitse tulla sitä, joka aina yrittää, ymmärtää ja nuolee haavojaan itsekseen, jos mies ei paranne tapojaan. On myös rohkeaa ja hatunnoston arvoista lähteä jos vaihtoehto on jäädä suhteeseen, johon luottamus ei palaa ja koko homma pysyy kasassa vaan sun draivilla.

Kun muistat tämän niin uusi alku saa toisia mittasuhteita, osaat vetää tarkemmin omat rajasi ja, usko mua, itsetuntosi pysyy paremmin kasassa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Muista, että jos miehesi ei osoittaudu uuden alun arvoiseksi, eli luottamus ei parane ja tilanne jää jumiin, että pitäisit mielessäsi sen mahdollisuuden, että jätät hänet.. Vaikka sulta löytyisi kylän edestä tahdonvoimaa, se menee vain hukkaan ja vääristää suhteen, jos toinen menee siinä siivellä. Susta ei tarvitse tulla sitä, joka aina yrittää, ymmärtää ja nuolee haavojaan itsekseen, jos mies ei paranne tapojaan. On myös rohkeaa ja hatunnoston arvoista lähteä jos vaihtoehto on jäädä suhteeseen, johon luottamus ei palaa ja koko homma pysyy kasassa vaan sun draivilla.

Kun muistat tämän niin uusi alku saa toisia mittasuhteita, osaat vetää tarkemmin omat rajasi ja, usko mua, itsetuntosi pysyy paremmin kasassa.

Jep, samoja mietteitä minulla. Luulenpa, että tämä erossa oleminen vahvistaa minua sen verran, että kykenen helpommin irrottautumaan jos uusi alku ei ota onnistuakseen eikä mies muuttuakseen.
 
haluan lisätä vielä edellisiin, että ei elämä tai parisuhteet ole helppoa. Joku luovuttaa, joku taistelee. Parisuhteita ja ihmisiä on monenlaisia., Niitä, jotka muuttuvat on myös!
 
Hei vaan kaikki!
Mies muutti eilen takaisin luokseni, tosin olemme paljon erossa toisistamme miehen uuden työn vuoksi. Se on pelkästään positiivista, oletan.

Ei ole helppoa päästää toista lähelleen, mutta olemme puhuneet tuntemuksistamme avoimesti ja se ei voi muuta kuin auttaa asioita selkiytymään. Ajan kanssa varmasti pystyn taas luottamaan. Jos mies siis on sen arvoinen.
 

Yhteistyössä