Mä en enää jaksa tätä tilannetta... :(

[vieras]

Mies ei puhu, eikä perheterapiasta ollu kuin haittaa sen yhden kerran mitä käytiin, syksyllä sulkeutu ihan täysin ja siitä asti ei ole minuun kontaktia ottanu. Ei halaa, pussaa, edes puhu ystävällisesti. Ei vaan kuulemma enää nappaa. Olen koittanu ite muuttua ja puhua/ riidellä/ pyytää häntä tekemään jotain suuntaan tai toiseen mutta ei tee mitään, ei lähde pois eikä myöskään yritä yhtään.

Nyt olen itse ihan näännyksissä, yöt menee valvoessa ja päivät itkiessä. 9. viikolla olen raskaana ja myös fyysinen paha olo on tosi rankka...Raskaudesta ei kukaan muu tiedä minun ja miehen lisäksi ja harmittaa kun mies ei tue eikä kuuntele, ei kai vaan välitä enää. Välillä on ajatukset jo todella mustia mutta ihana esikoinen auttaa jaksamaan. En vaan tiedä mitä tehdä, mulla uus vakituinen työpaikka, isot velat ja asun kaukana sukulaisista joten "lähteminen" on ihan mahdotonta...

 

[mm]

ootko sä tällä syksystä asti ärrittäneelle raskaana?

 

[vieras]

no ootte te ainaki pannu jos raskaana olet

 

[tiina]

Miksi ihmeessä vauva tuohon tilanteeseen?

 

[ap]

Niin, nyt on todisteita kuinka luotettava se hormonikierukka on :/ EI todellakaan siis haluttu eikä suunnieltu vauva mutta aborttiin minusta ei ole.

 

[Gluteus maximus]

ootko sä tällä syksystä asti ärrittäneelle raskaana?

minäkin. Itse en kyllä jormaa pystyisi tuossa tilanteessa ajattelemaan.

 

[nannannaa]

:hug:

Miten olisi jos alkaisit katsomaan omaa asuntoa? velat ja muut ovat "pikkujuttu" huonon parisuhteen rinnalla.

 

[vieras]

Panette, mutta muuta yhteyttä ei ole? No joo...

 

[ap]

:hug:

Miten olisi jos alkaisit katsomaan omaa asuntoa? velat ja muut ovat "pikkujuttu" huonon parisuhteen rinnalla.

Mutta kun en taida selvitä yksin uhmaikäisen ja vastasyntyneen kanssa kun ei tukiverkkoa ole...

 

[vieras]

:hug:

Miten olisi jos alkaisit katsomaan omaa asuntoa? velat ja muut ovat "pikkujuttu" huonon parisuhteen rinnalla.

Mutta kun en taida selvitä yksin uhmaikäisen ja vastasyntyneen kanssa kun ei tukiverkkoa ole...

Tottakai selviät. Ei ole vaihtoehtoa, niin mitä muutakaan voit kuin selvitä.

 

[vieras]

:hug:

Miten olisi jos alkaisit katsomaan omaa asuntoa? velat ja muut ovat "pikkujuttu" huonon parisuhteen rinnalla.

Mutta kun en taida selvitä yksin uhmaikäisen ja vastasyntyneen kanssa kun ei tukiverkkoa ole...

älä sit narise jos et halua tehdä asialle mitään

 

[nannannaa]

:hug:

Miten olisi jos alkaisit katsomaan omaa asuntoa? velat ja muut ovat "pikkujuttu" huonon parisuhteen rinnalla.

Mutta kun en taida selvitä yksin uhmaikäisen ja vastasyntyneen kanssa kun ei tukiverkkoa ole...

Kyllä sie selviät! Pyydät rohkeasti esim. neuvolasta apua, varmasti löytyy keinoja. Alat hommaamaan sitä tukiverkostoa, käytte kerhoissa tms. ja tutustutte ihmisiin.

Tuollainen parisuhde ei tee hyvää lapsillekaan, ihan totta. Jos mies ei edes suostu yrittämään.. Niin. En mie ainakaan kovin pitkään jaksais.

 

[ap]

Kiitos! Täältäpä tuleekin ystävällistä kommenttia... Taidampa laittaa koneen kiinni, ei sitä tsemppiä täältä ainakaa saa

 

[Puupään Justiina]

:hug: Aika vaikea tilanne sulla. Entä jos kuitenkin vielä kokeilisitte sitä perheterapiaa tai sitten jotain avioliittoleiriä. Avioliittoleiriltä saa vähän erilaisia eväitä parisuhteeseen, kun perheterapiasta ja moni on siellä huomannut ettei ole tilanteissaan yksin ja saa samalla ymmärrystä mistä asiat voi johtua. Siellä ei tarvi jutella toisten parien kanssa omista asioista vaan saa tehtäviä mistä sitten keskustellaan toisen kanssa tai kirjoitetaan kirjeitä. Tuota kirjeen kirjoittamista voisitte kokeilla molemmat myös kotona jos tuntuu et muuten on vaikea puhua. Jos teillä on mahdollisuus niin lähtekää kahden kesken vaik lomalle niin pääsette vähän toisiin ympyröihin.

 

[mie]

Voi sua raasua. Ukkos kuulostaa inhalta, mutta onneksi sinulla on ihana esikoinen ja toinen ihanuus masussa. Jos karvistelet aitiysloman alkuun ja sitten pakkaat kamasi ja paatte talon myyntiin (vai mika sen velan aiheuttaa). Sen jalkeen voit asua lahempana sukulaisia ja saat tarvitsemaasi tukea. Onnea matkaan ja koita kestaa ukkoasi viela vahan aikaa.

 

[ap]

Kiitos nannannaa ja puupään justiina! Luotinkin tuohon että jos neuvolassa puhun niin auttaavat mutta ei onnistunu, ei osannu sanoa täti kun "voi että, toivottavasti se siitä suttaantuis"...

 

[terkkari harmaana]

missäspäin suomee sää asut? Kyllä sun pitäis neuvolan kautta saada apua, ehkäpä sun neukkatäti ei jostain ihme syystä tiedä paikkakuntanne kotiavusta mitään. Toki voisit semmoista saadakin tarvittaessa. Ja kyllähän sä pärjäisit kahen lapsen kanssa, mikset pärjäisi? Helpompaa se olisi hoitaa itsekseen kahta lasta omana herranaan kuin murjottava ja saamaton ukko siinä riesana.

Oisko sulla ystäviä, jotka voisivat pikkuvauva-aikana olla apuna?

 

[ap]

missäspäin suomee sää asut? Kyllä sun pitäis neuvolan kautta saada apua, ehkäpä sun neukkatäti ei jostain ihme syystä tiedä paikkakuntanne kotiavusta mitään. Toki voisit semmoista saadakin tarvittaessa. Ja kyllähän sä pärjäisit kahen lapsen kanssa, mikset pärjäisi? Helpompaa se olisi hoitaa itsekseen kahta lasta omana herranaan kuin murjottava ja saamaton ukko siinä riesana.

Oisko sulla ystäviä, jotka voisivat pikkuvauva-aikana olla apuna?

Välillä tuntuukin että kyllä sitä pärjäis ja välillä taas vituttaa tää epäonnistuminen, kaikki muut ystävät niin onnellisia...

Ei ole valitettavasti ehtinyt tulla ystäviä täällä, yksi naapuri lenkkikaverina välillä... Mutta toisaalta kaikki opiskeluaikojen kaveritkin asuu ympäri suomea joten en tiedä mihin edes muuttaisin... kai vanhempien lähelle sitten :/