Mä en ikinä opi elämään tämän ahdistuksen kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja epätoivoinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja The Maiden:
Kuullostaa silta, että sinua on hyväksikäytetty lapsena :(

Ei mitään sellaista "konkreettista" pahaa lapsuudessa. Tunnekylmä ja välinpitämätön koti, kaikki nuo oksentamiset ja jännitykset muistan jo lapsuudesta.

ahma, kuulostaa järkevältä kai.
 
Alkuperäinen kirjoittaja epätoivoinen:
Alkuperäinen kirjoittaja The Maiden:
Kuullostaa silta, että sinua on hyväksikäytetty lapsena :(

Ei mitään sellaista "konkreettista" pahaa lapsuudessa. Tunnekylmä ja välinpitämätön koti, kaikki nuo oksentamiset ja jännitykset muistan jo lapsuudesta.

ahma, kuulostaa järkevältä kai.

Meillä oli vähän sekä että. Narskuisä, mutta äiti oli jotenkin paremmassa jamassa, vaikka viinaa vetivätkin ihan liikaa ja lääkkeitä kans. Pappa käpälöi ja hinkkasi aina kun sinne meni käymään.

Toivottavasti pääset joskus tuskasi yli.
 
mä oon tätä mietiskelly, että pystyykö semmoista kohtuullisen lievää ahdistuksentunnetta jotenkin ottamaan haltuun sillälailla, että hmmm, tältä se maistuu ja ehkä se on tavallaan hyväkin asia. Kun ainakin jos se on yhtään vahvempi se ahdistus niin eihän tommoinen silloin onnistu kun tarttee vaan päästä äkkiä johonkin pois
 

Yhteistyössä