A
alkoholistin varjossa
Vieras
Oon niin totaalisen kyllästynyt ja ainoa sisarusparvesta,jolla asiat näin on.Ehkä johtuu siitä,että olen ainoa,jolla on oma perhe lapsineen.
Tässä taustaa:
Äitini on alkoholisoitunut.Ei vielä ihan kokonaan,mutta pahempaan menossa.On aian ollut sellainen tuurijuoppo,että juopottelu on venynyt viikoiksi.Selviäkin jaksoja on siis ollut ja sen takia ollaan väleissä pysyttykin.Äiti jäi leskeksi 2v.sitten joulun alla,alku oli kamalaa läträämistä,mutta sitten tuli parempi jakso.Muutti uuteen kotiin ja aloitteli omaa elämää,yksin.yritin kaikkeni.Käytiin kylässä aina,kun mahdollista lasten kanssa ja sisaruksetkin pitivät/pitävät yhteyttä tiiviisti.Asutaan kaikki samassa kaupungissa.Äitiä ei siis ikinä jätetty yksin.Ja aina hän muistaa sanoakin,että kyllä hän yksin pärjää,vaikak sitä epäilen.Hän juo tylsyyteensä,masennukseen ilmeisesti.Tuntuu,että tissuttelee melkein joka päivä,koska kun hänelle soitan niin kuulen sen jo äänestä.Silti hän väittää,ettei ole mitään juonut,kun siitä hänelle mainitsen.Ja se on tosi turhauttavaa!On valmis ottamaan lapsia hoitoon ja oamsta mielestään se olen MINÄ,joka sen estän,vaikka se on se juominen mikä sen estää.Minä kuulemma olen väärässä siinä,että hän muka juo.Ja mun sisarukset hyysää,itse en jaksa enää.Liian monta pettymystä,oharia.On halunnut ottaa alspia yöksi ja siitä on sovittukin selvänä jaksona,mut sitten kun se aika tulee niin onkin tissutellut.Siis todella ärsyttävää,lapsia kohtaan etenkin!Ja tietää kyllä,että lapsia en hälle vie,jos on YHTÄÄN maistellut,koska on alko-ongelmainen.
Nyt menneen viikonlopun jälkeen hän ei ole minulle soitellut,enkä minä hänelle.Tuli taas sanottua juomisesta puhelimessa la:na ja hän vain intti ja intti,että ei ole juonut,vaikak ihan selvästi kuulin äänestä.Tämä tuottaa mulle kovasti stressiä,mikä heijastuu lapsiinkin sitten ärtymyksenä.Mieluummin olsiin pitämättä yhteyksiä äitiin ollenkaan,mutta aina kuitenkin sitten itse soitin hälle ja olen kuin ei mitään.En jaksa sitä enää,koska meinaa jatkaa tätä näköjään koko loppuelämänsä.Olen kyllästynyt peittelemään äidin juomista ja hyväksymään sen.On paljon helpompaa olla ajattelematta koko äitiä.Mutta lapsilla on mummu,vaikak en tiedä tarvisko tollasta mummua,joka valehtelee ym.On heillä anoppikin mummuna,joka on hyvä mummu heille,onneksi.Ja asuu ihan melkein vieressä
Mutta olen vain niin kyllästynyt omaan äitiini.Toisaalta säälin häntä,toisaalta inhoan.Hän on niin itsekäs,että kaikkien pitäisi toimia niin kuin hän haluaa ja ola puhumatta hänelle juomisestaan.Mutta eihän sitä voi elää normaalisti,käydä lasten kanssa kylässä jne.jos toinen on tokkurassa..Ei se onnistu!
Kiitos,kun jaksoitte lukea sekavan tekstini..Nyt täytyy mennä ennen kuin lapset kaatavat koko huushollin..
Tässä taustaa:
Äitini on alkoholisoitunut.Ei vielä ihan kokonaan,mutta pahempaan menossa.On aian ollut sellainen tuurijuoppo,että juopottelu on venynyt viikoiksi.Selviäkin jaksoja on siis ollut ja sen takia ollaan väleissä pysyttykin.Äiti jäi leskeksi 2v.sitten joulun alla,alku oli kamalaa läträämistä,mutta sitten tuli parempi jakso.Muutti uuteen kotiin ja aloitteli omaa elämää,yksin.yritin kaikkeni.Käytiin kylässä aina,kun mahdollista lasten kanssa ja sisaruksetkin pitivät/pitävät yhteyttä tiiviisti.Asutaan kaikki samassa kaupungissa.Äitiä ei siis ikinä jätetty yksin.Ja aina hän muistaa sanoakin,että kyllä hän yksin pärjää,vaikak sitä epäilen.Hän juo tylsyyteensä,masennukseen ilmeisesti.Tuntuu,että tissuttelee melkein joka päivä,koska kun hänelle soitan niin kuulen sen jo äänestä.Silti hän väittää,ettei ole mitään juonut,kun siitä hänelle mainitsen.Ja se on tosi turhauttavaa!On valmis ottamaan lapsia hoitoon ja oamsta mielestään se olen MINÄ,joka sen estän,vaikka se on se juominen mikä sen estää.Minä kuulemma olen väärässä siinä,että hän muka juo.Ja mun sisarukset hyysää,itse en jaksa enää.Liian monta pettymystä,oharia.On halunnut ottaa alspia yöksi ja siitä on sovittukin selvänä jaksona,mut sitten kun se aika tulee niin onkin tissutellut.Siis todella ärsyttävää,lapsia kohtaan etenkin!Ja tietää kyllä,että lapsia en hälle vie,jos on YHTÄÄN maistellut,koska on alko-ongelmainen.
Nyt menneen viikonlopun jälkeen hän ei ole minulle soitellut,enkä minä hänelle.Tuli taas sanottua juomisesta puhelimessa la:na ja hän vain intti ja intti,että ei ole juonut,vaikak ihan selvästi kuulin äänestä.Tämä tuottaa mulle kovasti stressiä,mikä heijastuu lapsiinkin sitten ärtymyksenä.Mieluummin olsiin pitämättä yhteyksiä äitiin ollenkaan,mutta aina kuitenkin sitten itse soitin hälle ja olen kuin ei mitään.En jaksa sitä enää,koska meinaa jatkaa tätä näköjään koko loppuelämänsä.Olen kyllästynyt peittelemään äidin juomista ja hyväksymään sen.On paljon helpompaa olla ajattelematta koko äitiä.Mutta lapsilla on mummu,vaikak en tiedä tarvisko tollasta mummua,joka valehtelee ym.On heillä anoppikin mummuna,joka on hyvä mummu heille,onneksi.Ja asuu ihan melkein vieressä
Mutta olen vain niin kyllästynyt omaan äitiini.Toisaalta säälin häntä,toisaalta inhoan.Hän on niin itsekäs,että kaikkien pitäisi toimia niin kuin hän haluaa ja ola puhumatta hänelle juomisestaan.Mutta eihän sitä voi elää normaalisti,käydä lasten kanssa kylässä jne.jos toinen on tokkurassa..Ei se onnistu!
Kiitos,kun jaksoitte lukea sekavan tekstini..Nyt täytyy mennä ennen kuin lapset kaatavat koko huushollin..
