Mä en jaksa enää!!!

[Äiti on ihan pihalla]

Varoitus, tästä tulee lyhyt muotoinen tunteiden purkaus...

Olen naimisissa, eroanomus on viety, eli periaatteessa ei olla enää naimisissa. Tai no, odotusajalla, vai miksikä sitä sanotaan? Olin jo tekemässä lasten kanssa lähtöä ja vein tosiaan sen eroanomuksen. Mies kun sai sen tietää, niin pisti melkoisen puherumban päälle ja sai mut siihen uskoon, että asiat muuttuis ja oltais onnellisia jne koko loppuelämämme. Se rakastaa mua enemmän kuin mitään muuta maailmassa jne... eihän tässä siis sinänsä ole mitään ongelmaa, voisin vetää eroanomuksen pois ja olla onnellisesti naimisissa. Onhan tuo mies kuitenkin ihan kunnon mies, ei vedä viinaa, ei petä, ei lyö jne. Mutta. Siinä on se mutta! En enää jaksa. Ihan oikeasti, en jaksa, koska en enää rakasta. Eikä tuo mies tajua sitä... ollaan kuitenkin oltu jo kahdeksan vuotta yhdessä, joten mullekkin tekee oikeasti vaikeaa lähteä. Kun sitä on niin tottunut olemaan yhdessä. Siis pelkästä tottumuksesta. Pelkään, että miten selviän kahden lapsen kanssa, ihan omillani. Sillä en vielä koskaan ole ollut omillani.

Mitähän mä tällä edes yritän kenellekkään kertoa?! Kunhan sain kirjoittaa, kiitokset siitä tälle palstalle.

 

[aviossa]

Mitäs jos asuisitte hetken erillänne? Voisi selkeyttää ajatuksia kummasti!
Jaksamisia, mitä sitten päätättekin tehdä

 

[vieras]

Kipin kapin parisuhdeterapiaan...