Mä en jaksa tota kakaraa!!!!!!!!!!!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt ja vihanen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väsynyt ja vihanen

Vieras
Välillä tekis mieli vetää sitä turpaa ku ei mikään auta!! Menetän niin hermoni sen kans joka päivä ja kokoajan. Tavallinen puhe, aresti, rangaistukset, ei mitkään tehoa. Olen niin vitun kyllästyny.
 
kauheeta mitä tekstiä :o "välillä tekis mieli vetää sitä turpaan"

mut mut.. niin minkä ikäinen laps? Auttasko vaik pien paussi, siis et saisit vähän puuhailla jotain itekseks niin jaksasit taas paremmin. Joku harrastus tai jotain?
 
Mulla oli eilen sama fiilis. Viimeisen viikon kohta 4 v. kiukunnut minkä ehtii, jopa kerhossa vain kiusannut muita. Aina ollut kova luonteeltaan, mutta meinaa välillä voimat ja taodot loppua tässä kasvatustyössä. Ok, kukaan ei sanonutkaan, että lasten kanssa tulisi helppoa olemaan, mutta tämä yksi lapsi meillä oon kyllä ylitse muiden tässä haastavuudessaan...
 
Meillä aivan sama homma ja ikää juuri tuo 5 vuotta!Meillä menetetään hermot monesti päivässä ja tosiaan mitkään rangaistukset ei tehoa.En tiedä mitä pitäs tehdä.
 
Mites teillä muilla joilla sama homma, onko lapsi ollut aina "haastavampi kuin muut lapset"? Mun mielestä tuntuu ihan vitsille, kun puhutaan keskusteluista ja jäähyistä, kun toinen kokeilee rajojaan ja rienaa ihan koko ajan. Sitten kun kysyn esim. kasvatusvinkkejä neuvolasta, ei ne osaa mitään sanoa. Toteavat vain pojan kovaluontoiseksi tms..
 
Laske kymmeneen ja ajattele jotain ihanaa mitä saat kun selviät taas yhden päivän rauhallisella mielleä.Laita itselllesi siis jotain kivaa tavoitetta esi. kun lapset saatu nukkumaan menen kaapille ja otan suklaata ja köllähdän sohvalle ja katson jonkun hyvän dvd.n. Näin mä olen selvinnyt hankalien aikojen ohi= annan vaan pikku kiukkuilijan kiukuta ja pidän itseni rauhallisella mielellä ajattelemalla jotain pientä kiintopistettä mihin tavoittelen. Todella ihana on se tunne kun iltaan pääsee ja oman rauhaisen hetken saa itselleen ja voi hyvillä mielin sanoa itselleen:selvisimpäs taas tämän päivän rauhallisella mielellä. :)
 
Ite luen kauhulla näitä uhma-juttuja, kun mulle on monet sanonu, että heillä olllut 2- tai 3-v:n kanssa samanlaista mitä mulla vähän päälle yksveen kanssa. Oonkin yrittänyt nyt heti alusta asti pitää tietyissä asioissa tiukat rajat ja pitää AINA sen mitä sanon, jottei tulisi lisäongelmia kun tuo tosta kasvaa. Ero muiden samanikäisten kiukku- ja tahtokohtauksiin on todella silminähtävä, mutta on tuo tyttö toisaalta myös paljon iloisempi ja eläväisempi kuin monet muut lapset. Mutta siis: odotan tulevia uhmia kauhulla.
 
Positiivisuudella ja lasta kunnioittavalla asenteella saa paljon enemmän aikaiseksi kuin huudolla ja tyhjillä uhkauksilla. Kokemusta on viidestä lapsesta sekä tytöistä, että pojista.
 
meillä 5 veen kanssa otellaan joka päivä..miten ihmeessä toinen voi olla pahantuulinen joka päivä..tietty osottaa varmaan mieltään tehokkaasti kun isi on pitkiä aikoja poissa.
mutta kuitenkin..se 10 laskeminen ei aina tehoa ku toinen ottaa ihan toden teolla hermoille..
olen jo miettiny et oonko mä ihan oikee äiti tuollaiselle lapselle..
 
Meillä siis ollut poika kiltti ja aika rauhallinen eikä sitä 2v uhmaa edes huomannu, oikeesti olen sanonu et ei sillä edes ollu mut nyt on!! Joka ikisestä asiasta natisee vastaan ja ei se mitään tottele, en ymmärrä mikä auttais. Kehua pitäis paljon mut kehu nyt siinä sitte kun savu nousee päästä ja tekis mieli heittää ipana pihalle. Aaarg! Vaikka onkin uhmis nii kyllä pitäs kuitenkin osata jotenkin käyttäytyä. 4 vuotta luulin että ole hyvä kasvattaja mut ei se niin ollutkaan vaan meillä oli kiltti lapsi, nyt kun poika on ihan mahoton niin äiti ja iskä on ihan pihalla et mitä pitäis tehdä et sais jonkunlaista kuria. Jäähy ei toimi enää, ennen toimi hyvin.
 
käy nyt ajoissa hakemassa apua neuvolapsykologilta omaan jaksamiseen ja tukea lapsen ohjaamisessa, ennen kuin tosiaan ajatukset lyö yli ja raivo saa vallan ja oikeesti lyöt. Kannattaa myös pyytää niitä läheisiä apuun, siskoja, veljiä, mummia, ukkia....jos sattuu löytyy et saa välillä omaa aikaa ja tuulettaa ajatuksiaan.
 
Oikeasti mua enemmin harmittaa kun tulee huudettua ihan liikaa lapselle koska ei mulla ole tosissaan tullut sellasta ajatusta ikinä et löisin. Siis kyllähän tiiätte varmaan mitä tarkotan, oon tosi huono selittämään. Joskus pitää oikein karjasta et asia menee lapselle perille, ikävä kyllä.
 

Yhteistyössä