Mä en jaksa!!!

[voi paska]

Jatkuvaa tappelua, kiukkua, tyytymättömyyttä, lahkeessa roikkumista, vinkumista, huutoa, vaatimista, likaa, sotkua, paskaa... Mä en oikeesti jaksa!! Mies ei ymmärrä.. Tekis mieli häipyy.

 

[tutulta]

mulla oli sama tilanne, ja ajatukset pitkään.. sitten tuli raja vastaan uupumuksen kanssa ja marssin lääkäriin. Sain heti sairaslomaa työstä ja keskusteluapua. Ihmeesti se auttaa.. Pystytkö kertomaan ajatuksistasi muille kuin miehellesi? Miten siihen suhtaudutaan.. Jos soitat paikkakuntasi mielenterveystoimistoon ja kerrot tuon mitä kirjoitat, saat varmasti apua. Se ei tarkoita että sinussa olisi mitään vikaa, olet väsynyt.

 

[-Jonttu-]

No otat ja häivyt. Lähde kavereidesi kanssa viikonlopuksi kylpylään. Sen jälkeen sitä on kuin uusi ihminen.

 

[ap]

En mä keskustelua tms kaipaa, omaa aikaa ja rauhaa, lomaa vaan tästä kaikesta. Oon yrittäny miehelle sanoo et tarviin lomaa tms, ei sitä kiinnosta, ei ota kuuleviin korviinsa, ei oo tehny elettäkään auttaakseen/järjestääkseen jotain. Ite en jaksa, kaikilla lastenhoitajilla on työnsä ja koulunsa, pitkät lomat meni nopeesti, millon ois voinu jotain tehdä, mut miestä ei tuntunu kiinnostavan vaikka mitä oisin ehdottanu. Rahaakaan tosin ei ylimäräistä ollu ollenkaan. Oisin yksin lähteny jonnekki mut ei ollu varaa.. Onneks lauantaiks pääsen pois kotoo, mut ei se yks päivä enää auta... Oon niin poikki;(

 

[näin palsta muakin neuvoi]

Höpöhöpö kyllä jaksat kun ei ole muita vaihtoehtoja.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni, aikuinen ihminen, ja lopetat tyhjänpäiväisen ruikuttamisen.

 

[Ulla]

Nyt sinä tarviit lomaa lapsista ja vaikka miehestäkin. Joko lapset hoitoon sukulaisiin ja miehen kanssa yhdessä jonnekin. Jos rahat ei riitä reissuun, jääkää kotiin MUTTA vaan nauttimaan eikä kotitöitä tekemään.
Tai mies jää kotiin lasten kanssa ja sinä menet joko jonkun kaverin luo ( mutta kato ettei ole lapsia) tai vaikka hotelliin. Ei kukaan aina jaksa, eikä ole tarvettakaan. Ota ajoissa aikaa itselle, jaksat paremmin kaikkea. Kyllä kannattaa vaikka se hankalaa olisikin.
Kyllä se mieskin ymmärtää, jos asioista pääsee puhumaan yhdessä, ei narkuttamaan miehelle vaan keskustellen. Mutta tiedän että kun pinna on kireellä ja kakarat roikkuu jaloissa/ korvissa / käsissä niin tahtoo tuo keskustelu mennä enemmän nalkuttamiseksi ja sillä ei toivottu tulos synny.
Jos ei muuta, niin yritä päästä kävelylle mahdollisimman nopeasti YKSIN! Se helpottaa hetkeksi ja jaksat taas hetken eteenpäin, jos lomanen ei onnistu heti.

 

[äiti myös]

Kyllä mullakin tulee kausia että tuntuu ettei jaksa yksin aina siivota kaikkien paskoja ja kuunnella kitinöitä, selvitellä välejä yms....
mutta pakkohan se on jaksaa itse ollaan muksut haluttu joten ne on hoidettava, sekä myös se huusholli ettei paskaan hukuta

 

[ap]

Nyt sinä tarviit lomaa lapsista ja vaikka miehestäkin. Joko lapset hoitoon sukulaisiin ja miehen kanssa yhdessä jonnekin. Jos rahat ei riitä reissuun, jääkää kotiin MUTTA vaan nauttimaan eikä kotitöitä tekemään.
Tai mies jää kotiin lasten kanssa ja sinä menet joko jonkun kaverin luo ( mutta kato ettei ole lapsia) tai vaikka hotelliin. Ei kukaan aina jaksa, eikä ole tarvettakaan. Ota ajoissa aikaa itselle, jaksat paremmin kaikkea. Kyllä kannattaa vaikka se hankalaa olisikin.
Kyllä se mieskin ymmärtää, jos asioista pääsee puhumaan yhdessä, ei narkuttamaan miehelle vaan keskustellen. Mutta tiedän että kun pinna on kireellä ja kakarat roikkuu jaloissa/ korvissa / käsissä niin tahtoo tuo keskustelu mennä enemmän nalkuttamiseksi ja sillä ei toivottu tulos synny.
Jos ei muuta, niin yritä päästä kävelylle mahdollisimman nopeasti YKSIN! Se helpottaa hetkeksi ja jaksat taas hetken eteenpäin, jos lomanen ei onnistu heti.

Kiitos! ;( Se on just näin!! Kaikkein eniten haluisin lähtee ihan toiseen kaupunkiin. Vaikka yksin tai jonkun kaverin kanssa. Nukkumaan, syömään hyvin ja kävelemään kaupungille, ihan rauhassa... Mut eipä taida olla rahaa eikä sellaista kaveria joka lähtis... Miehen kanssa en haluu, haluun siitäkin vähän lomaa, eikä se tykkää samoista kun minä, pitkään syömisestä, huvikseen istuskelusta, kaupungilla käppäilystä. Sen kanssa pitäis vaan mennä koko ajan..tai maata ja lueskella jossain hotellihuoneen pimennossa..
Päätä särkee ja korvat tuntuu halkeevan jo pienestäkin vinkumisesta.

Ja teille joita ärsyttää tää purkaminen, anteeksi, älkää aukaisko koko ketjua, saatika vaivautuko vastaamaan.

 

[ap]

Kyllä mullakin tulee kausia että tuntuu ettei jaksa yksin aina siivota kaikkien paskoja ja kuunnella kitinöitä, selvitellä välejä yms....
mutta pakkohan se on jaksaa itse ollaan muksut haluttu joten ne on hoidettava, sekä myös se huusholli ettei paskaan hukuta

Mut entäs kun tää on nykyään aina tämmöstä??? Välillä on joku parempi päivä, mut silti tuntuu et tää mun uupumus vaan pahenee...

 

[:O]

Höpöhöpö kyllä jaksat kun ei ole muita vaihtoehtoja.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni, aikuinen ihminen, ja lopetat tyhjänpäiväisen ruikuttamisen.

Ja sinä pistit vahingon kiertämään.. fiksua..

 

[ankeli]

lähtekää ihmeessä uupuneet äidit vakka yhdessä jonnekkin. ei sillä ole väliä vaikkei tunnekkaan ennestään, elämäntilanne yhdistää. saatte samalla ystäviä. ja mene ihmeessä jollekkin lääkärille sanomaan mitä kirjoitit täällä, niin samantien ne alkavat auttamaan ja etsivät sinulle tarvitsemaasi apua. :hug:

 

[Ulla]

Onko jollain sun tutulla kesämökkiä? Sukulaisella? Käytä kaikki suhteet nyt hyväksesi ja yritä päästä hetkeksi pois, ei siihen ole pakko kaveria saada. Yksinolo voi olla pelottavaa mutta on se myös rentouttavaa, kun voi tehdä oman mielensä mukaan, eikä tarvitse kysyä kenenkään mielipidettä.
Olen ollut tuossa tilanteessa, mutta me häivyttiin miehen kanssa kahden, sillä tarvitaan tosiaankin sitä yhteistä aikaa.
TIedän myös sen että joskus on pakko päästä yksin pois. Yritä illalla päästä edes sinne kävelylle.
Jaksamista vaan!

 

[viiden äiti]

NO kuule, nyt lähdet sinne toiseen kaupunkiin. Kyllä sä olet äitinä sen ansainnut ja jokainen äiti sitä tarttee välillä, toiset eivät vain tee siitä mitään numeroa sen kun menevät ja sillä siisti. Sanot miehellesi illalla että mä lähden ja piste. Kyllä se sen tajuaa kun jää lasten kanssa viikonlopuksi taistelemaan ettei kukaan jaksa aina sitä säätämistä mitä kotiäidit säätää. Mars miehen juttusille nyt vaan, ja varaat aikaa siitä läheltä jostain toisesta kaupungista itsellesi. Syöt ja otat lenkkikamppeita vähän matkaan. Tietenkin parempi jos sulla olis joku kaveri tai sisko niin saisit puhua. Toisaalta, aika terapeuttista olla välillä yksinkin. Minulta saat täyden myötätunnon, olen itsekin paininut niin äärirajoilla välillä. Nyt on pitempään ollut jo parempi jakso meneillään. Tän kans oppii elämään, jättää turhat tekemättä ja ajattelee että nyt on tämä aika. Kyllä ne lapset kasvaa ja kehittyy, vuosi vuodelta. Usko pois!