Mä en jotenkin jaksais tätä elämää enää...

["vieras"]

Tosi usein on ahdistunut olo ja nyt lisäksi alkaa jo olla sellainen, että mitä välii millään...

Elämä on ollut aika raskasta. Ensin oli huono mies, joka teki kaikki temput. Toki alun hyvinä aikoina olin ehtinyt naimisiin hänen kanssa ja raskaaksi+äidiksi =/ Sitten mies petti pariinkin kertaan, käytti hyväkseen raha-asioissa, ei osallistunut lapsen hoitamiseen tai kotitöihin. Lopulta en enää jaksanut uskoa hänen muuttuvan, tuli ero.

Töissä on ollut pätkätöitä ja on raskasta aina opetalla alusta. Lomat on miten sattuu jos niitä on ja aina esim. kesäisin olen tietysti sitten töissä kun olis kiva lomailla. Kesäisin kun on paljon sijaisuuksia tarjolla. Lapsi on jo koululainen (menee 2.luokalle) ja aina on kamalat järjestelyt hänen loma-ajoissaan. Isovanhemmat ei halua auttaa, kuulee jo äänestä miten rasittuneita ovat kun pyydän lapsen hoitoapua ja yleensä kieltäytyvät. Kavereille ja muille sukulaisille olen lasta pistänyt milloin kenellekin, ettei tarvitse kesää olla yksinään. Hirveää järjestelyä ja kaikille lopulta se mun lapseni on riesa, kukaan ei nauti tai vapaaehtoisesti tarjoudu hoitamaan.

Lapsella on diabetes ja oikeasti välillä väsyttää niiin paljon sen hoitaminen. Ja se, että aina pitää kaikille jotka on lapsen kanssa tekemisissä (opettaja, ip-kerhon ohjaajat, harrastusohjaaja ja nämä tutut joiden luokse lykkään lasta kesäpäiviksi) neuvoa ja aina ovat yhtä rasittuneita asiasta.

Mun ammatti on sellainen, että on paljon vuorotyötä tarjolla siinä ja joudun aina hirveästi sumplimaan, jotta saisin päivätyötä ja välttyisin karensseilta kieltäytyessäni ilta- ja yötöistä lapsen takia.

Lapsen isä ei tietysti maksa elareita, joten saan valtion minimiä, joten kaikki palkkarahat on tarpeen ja karensseihin ei olisi varaa.

Löysin jo tuossa uuden miehen, joka oli ihana, mutta jokin aikaa sitten sanoi, että minä en ole se mitä hän elämältään haluaa, joten tahtoi erota Nyt olen taas yksin.

Mä stressaan sellaisistakin älyttömästi, että lapseni ei ole vielä oppinut uimaan (on tosi arka vedessä), vaikka on käynyt uimakoulun jo kolme kertaa ja käymme yhdessä uimassa aina kun vaan ehdin ja jaksan.
On paha mieli siitäkin, ettei lapsellani ole sisarusta eikä isää. Kaikki on mun varassa kun ei isovanhempiakaan juuri kiinnosta.

Olen halunnut mm. tehdä ruoat itse, mutta nyt tuntuu että voisin sortua einespatoihin. Samoin lapsen kanssa olen paljon puuhaillut kaikkea, mutta nyt tuntuu että kaipaisin niin paljon omaa aikaa. Omaa aikaa mulla ei ole koskaan, koska lapsen isä ei ole tekemisissä lapsensa kanssa ollut pariin vuoteen ja sukulaisilla ja tutuilla hoidatan työn/lapsen lomien vuoksi jo nyt ihan liikaa lastani.

Jotenkin tunnen itseni tyhmäksikin kaikkine ongelmineni ja miten voin olla niin hirveän stressaavaa tyyppiäkin vielä, että kaikki elämän vastoinkäymiset ahdistaa niin

Kohta alkaa taas uusi työ (samalla kun vanha loppuu) ja mä en jaksaisi taas opetella uusia asioita, tutustua uusiin ihmisiin yms. En vaan jaksaisi. Olisin loman tarpeessa. Lomaa ei tänä kesänä ole. Ehkä sitten kun tuo seuraava pätkä loppuu lokakuun alussa? Usein kyllä saan jatkoa tai sitten löytyy nopeasti uusi työ, kun töitä alalla on tarjolla, joten harvemmin kyllä työttömänä olen ollutkaan. Nyt melkein tovoisin sitä, vaikka aina ennen olen tahtonut taistella, tehdä töitä ja yrittää parhaani kaikessa.

Rahahuolet, huoli lapsen terveydestä ja se kun tuntee itsensä aina rasitteeksi.

 

[Minni harmaana]

Pitäsköhän mun laittaa lehteen ilmoitus, että voisin auttaa jotakuta tuossa tilanteessa?
Lapselle voisin antaa "varamummolan", mutta en tiedä uskaltaisinko ottaa vastuuta diabetes-lapsesta..

Joka tapauksessa yritä löytää niitä ilonpilkkuja elämästäsi. Kyllä niitäkin löytyy.

Selkeästi tarvitset nyt apua arkeesi. Olispa laittaa tähän joku osoite, josta vois kysellä apua. Tietääkö joku?

 

[vv]

Käykö lapsi isällään koskaan? Varaa aika lastensuojelusta, mene sinne ja kerro että kaipaisit tukiperhettä lapsellesi. Näin mä tein aikoinani, ja sitä kautta sain lapsilleni perheen, jossa viettävät joka toisen viikonlopun. Älä vaadi itseltäsi liikaa, kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Ei meilläkään enää ole kaikki paikat tiptop eikä meillä syödä aina kotiruokaa, mun on ollut vaan pakko oman jaksamisen takia hellittää tuosta "täydellisen äidin" roolista.

 

[myös diabeetikko]

Voimia kovasti!! Meillä myös 4v diabeetikko, jolla todettii alkuvuodesta se. Todella raskasta, mut ite oon ainakin huomannut sen että pimahdan ja masennun jos rupean liikaa ajattelemaan kokoasiaa. Eli parempi olla ajattelematta!

 

[erinys]

voi, voimia kovasti, oletko hoitoalalla? no kuitenkin, tukiperhe tms voisi olla se, mitä tarvitset, jos omista joukoista ei apua löydy?

 

[uts]

[QUOTE="vieras";26439054]Tosi usein on ahdistunut olo ja nyt lisäksi alkaa jo olla sellainen, että mitä välii millään...

Elämä on ollut aika raskasta. Ensin oli huono mies, joka teki kaikki temput. Toki alun hyvinä aikoina olin ehtinyt naimisiin hänen kanssa ja raskaaksi+äidiksi =/ Sitten mies petti pariinkin kertaan, käytti hyväkseen raha-asioissa, ei osallistunut lapsen hoitamiseen tai kotitöihin. Lopulta en enää jaksanut uskoa hänen muuttuvan, tuli ero.

Töissä on ollut pätkätöitä ja on raskasta aina opetalla alusta. Lomat on miten sattuu jos niitä on ja aina esim. kesäisin olen tietysti sitten töissä kun olis kiva lomailla. Kesäisin kun on paljon sijaisuuksia tarjolla. Lapsi on jo koululainen (menee 2.luokalle) ja aina on kamalat järjestelyt hänen loma-ajoissaan. Isovanhemmat ei halua auttaa, kuulee jo äänestä miten rasittuneita ovat kun pyydän lapsen hoitoapua ja yleensä kieltäytyvät. Kavereille ja muille sukulaisille olen lasta pistänyt milloin kenellekin, ettei tarvitse kesää olla yksinään. Hirveää järjestelyä ja kaikille lopulta se mun lapseni on riesa, kukaan ei nauti tai vapaaehtoisesti tarjoudu hoitamaan.

Lapsella on diabetes ja oikeasti välillä väsyttää niiin paljon sen hoitaminen. Ja se, että aina pitää kaikille jotka on lapsen kanssa tekemisissä (opettaja, ip-kerhon ohjaajat, harrastusohjaaja ja nämä tutut joiden luokse lykkään lasta kesäpäiviksi) neuvoa ja aina ovat yhtä rasittuneita asiasta.

Mun ammatti on sellainen, että on paljon vuorotyötä tarjolla siinä ja joudun aina hirveästi sumplimaan, jotta saisin päivätyötä ja välttyisin karensseilta kieltäytyessäni ilta- ja yötöistä lapsen takia.

Lapsen isä ei tietysti maksa elareita, joten saan valtion minimiä, joten kaikki palkkarahat on tarpeen ja karensseihin ei olisi varaa.

Löysin jo tuossa uuden miehen, joka oli ihana, mutta jokin aikaa sitten sanoi, että minä en ole se mitä hän elämältään haluaa, joten tahtoi erota Nyt olen taas yksin.

Mä stressaan sellaisistakin älyttömästi, että lapseni ei ole vielä oppinut uimaan (on tosi arka vedessä), vaikka on käynyt uimakoulun jo kolme kertaa ja käymme yhdessä uimassa aina kun vaan ehdin ja jaksan.
On paha mieli siitäkin, ettei lapsellani ole sisarusta eikä isää. Kaikki on mun varassa kun ei isovanhempiakaan juuri kiinnosta.

Olen halunnut mm. tehdä ruoat itse, mutta nyt tuntuu että voisin sortua einespatoihin. Samoin lapsen kanssa olen paljon puuhaillut kaikkea, mutta nyt tuntuu että kaipaisin niin paljon omaa aikaa. Omaa aikaa mulla ei ole koskaan, koska lapsen isä ei ole tekemisissä lapsensa kanssa ollut pariin vuoteen ja sukulaisilla ja tutuilla hoidatan työn/lapsen lomien vuoksi jo nyt ihan liikaa lastani.

Jotenkin tunnen itseni tyhmäksikin kaikkine ongelmineni ja miten voin olla niin hirveän stressaavaa tyyppiäkin vielä, että kaikki elämän vastoinkäymiset ahdistaa niin

Kohta alkaa taas uusi työ (samalla kun vanha loppuu) ja mä en jaksaisi taas opetella uusia asioita, tutustua uusiin ihmisiin yms. En vaan jaksaisi. Olisin loman tarpeessa. Lomaa ei tänä kesänä ole. Ehkä sitten kun tuo seuraava pätkä loppuu lokakuun alussa? Usein kyllä saan jatkoa tai sitten löytyy nopeasti uusi työ, kun töitä alalla on tarjolla, joten harvemmin kyllä työttömänä olen ollutkaan. Nyt melkein tovoisin sitä, vaikka aina ennen olen tahtonut taistella, tehdä töitä ja yrittää parhaani kaikessa.

Rahahuolet, huoli lapsen terveydestä ja se kun tuntee itsensä aina rasitteeksi.[/QUOTE]

ei oo ihme et sua väsyttää ja masentaa, eihän sulla kauheen hyvin ole mennyt, mulla menee sata kertaa paremmin moni asia ja silti stressaan ja kipuilen kaiken kanssa ja masennun helposti.. nyt haet niin kuin joku jo neuvoi tukiperhettä, ja keskityt välillä myös itseesi. sitten jaksat olla parempi äitikin! pari tuntia omaa aikaa silloin tällöin tekee ihmeitä. ja jos viranomaiset/kerhotädit kokee raskaaksi lääkeohjeet ja muut niin sano että menevät itseensä!! ethän sinä eikä lapsesi sairaudelle mitään voi!! ei niillä ole oikeutta olla "rasittuneita" asiasta!!

jaksamista kesään, nyt vaan nautit joka hetkestä joka on vapaata, meette rannalle vapaapäivinä, käytte pyöräilemässä ja vaan nautitte kauniista kesäpäivistä. kun oot töissä, teet minkä jaksat, etkä yritäkään esittää mitään ihme huipputyöntekijää. haet saikkua jos väsyttää, voi määräaikainenkin sairastaa.

sulla ja lapsellasi varsinkin on oikeus nauttia elämästä eikä olla mikään taakka kaikille!!!!!

 

[HippuTAR]

Kirjoita mahdollisimman selkeä ohje lapsen diabeteksen hoidosta ja tallenna se. Sitä on sitten helppo muuttaa tarpeen mukaan. Vie tuloste ohjeesta aina uuteen paikkaan ja käy se sielä vastuuhenkilön kanssa läpi. Ohjeen tekemiseen kannattaa oikeesti käyttää aikaa ja tehdä se huolellisesti, helpottaa sitten kun ei tarvi miettiä muistiko sanoa kaiken ja muistaako ne hoitajat kaiken.

Kysy soskasta sitä tukiperhettä, ehkä sieltä vois saada muutakin apua. Täälä saa myös kotipalvelusta lapsiperheet apua se tosin maksaa jonkin verran eikä sieltä kokopäivähoitoa saa.

Entäs seurakunnan kesäleirit? Täälä on ton ikäsille 2 päivän leiri jossa ollaan siis yötä. Sen lisäksi on viikon leiri jossa ollaan päivät.

Kysy MLL:stä onko niillä sielä varamummo toimintaa.

Noi nyt tuli enshätään mieleen.

 

["vieras"]

Pitäisikö tehdä ihan kokonaan elämänmuutos ja opiskella uusi ammatti? Lähde opiskelemaan jotain alaa, jossa mahdollisuus päivätyöhön. Olisiko jotain haaveammattia?. Onnistuu nykyisin ihan päivärahalla ja ei tarvitse kitkutella rahan kanssa. Helpottaisi elämää kummasti, kun ei tarvitse lapsen hoitoa suunnitella ja saat kesälomat.

 

[uts]

[QUOTE="vieras";26439196]Pitäisikö tehdä ihan kokonaan elämänmuutos ja opiskella uusi ammatti? Lähde opiskelemaan jotain alaa, jossa mahdollisuus päivätyöhön. Olisiko jotain haaveammattia?. Onnistuu nykyisin ihan päivärahalla ja ei tarvitse kitkutella rahan kanssa. Helpottaisi elämää kummasti, kun ei tarvitse lapsen hoitoa suunnitella ja saat kesälomat.[/QUOTE]

hae sitä!! sen avulla voi tehdä suuren elämänmuutoksen!!!!

 

[----]

Mä meinasin kanssa ehdottaa lapsen laittamista lyhyille kesäleireille. Mä kävin lapsena muutamana kesänä niissä ja ihan ok oli, vaikken sieltä ystäviä saanutkaan. Jollain talvileirilläkin muistan olleeni.

Saisit ainakin jonkin tovin hengähdystaukoa itsellesi.

 

["höh"]

eihän lasta voi noin vaan tutuille työntää jos vasathakoisilta kuulostavat. kesäleirit, lmaksullinen apu, tukiperheet, apsen hoitaminen on työtä josta kuuluu maksaa.

ja miksi isänsä ei hoida? otatko sinä muiden lapsia hoitoon kun olet lomalla?

 

[natasja]

joku ehti ensin, mutta tosiaan miksi et opiskele? Mä voisin mielelläni olla avuksi lapsen hoidossa(mutta tuon diabeteksen hoito kyllä pelottaa, vaikka eihän se oo ku hiilareiden ja insuliinin laskemista, verensokerien mittausta, minkä tuon ikäinen osaa jo varmaan itsekkin tehä). Sit tosiaan nuo leirit, em. lastenlomakotiin.

Tosin it oon huomannut että vaikka kuin joku valittais niin apu ei kuitenkaan kelpaa.

oon itekkin aikanaan ollut yh, ja ystävätkin lähti silloin(onneks nykyään on toinen tilanne)

 

["vieras"]

Paljos toi aikuisopintoraha on? Jos vaikka vääntäytyis vielä koulun penkille.

 

["höh"]

siis asuukoo suku ja kaverit samalla paikkakunnalla ja hoitavat lasta vaan sun työssäoloajan?

vai kokonaisia viikkoja eri paikkkakunnalla, jos viikkoja, nin sittenhän sulla on vapaa-aikaa paljon.

 

["höh"]

onko sulle muiden lapset riesa vai nautitko? otatko muiden lapsia? miksi toisten pitää sun lasta ilmaiseksi hoitaa?

 

[natasja]

siksi että luulisi lähisuvun välittävän ja auttavan tarvittaessa(mutta kaikki ihmiset eivät kykene siihen). Mu tiekkö ku raha ei oo tärkeintä! meille jää laskujen jälkeen 700e käteen kuukaudessa... Mut sillä pärjää, ei tulis mieleenikään alkaa kinuu rahaa jonkun tutun tai sukulaisen lasten hoidosta. Sehän olis törkeää, mä autan koska välitän. ja autan vaikka tuntematonta naapurin äitiä!

mä oon it ollut vuosia sitten tilanteessa jossa en päässyt edes hammaslääkäriin kun en voinut ottaa 0-3vuotiasta mukaankaan.

Silloin päätin että kun itelläni on tilanne missä voimavarat riittää muiden lasten hoitoon, niin mä autan jos siihen tulee tilaisuus.(tosin autoin naapurin äitiä jo silloin kun olin yh, hänkin oli, monta kertaa otin hänen uhmiksen meille kun hän soitti että ei jaksa kuunnella sitä kiukkuamista koko ajan, ja hyvinhän se omani kaverina meni, eihän sitä vieraalle tädille niin vastaan vängätä)

 

[natasja]

netistä varmaan löydät tiedon. työvoimakoulutuksellakin voi käydä, se on muistaakseni 2vuotta se työkkärin koulutustuki+kulukorvaus, yht lähes 500e/kk. Lisäksi miksi ei voisi opiskella opintotuella?

 

["höh"]

jos teet vuorotöitä niin sulla on myös paljon vapaata. Otatko tuolloin lapsesi luokkakavereita? Näin voisit saada kesäksi lapselle kaverin kotoa paikan.

Eihän noin voi toimia. olettaa että sun lapsi on ilo jollekin jos et itse hoida muiden lapsia.


ja joo sun mies on pettänyt. no tuota montaa muuta on hakattu ja huumattu lapsesta saakka, mies on melkein tappanut on narsistinen. Miksi lapsen isä ei hoida?

sun pitä nyt miettiä mitä voit tehdä muiden hyväksi. vai onko tuo geeneissä että kaikki ajattelevat vaanitseään kun isovanhemmatkaan eivät viitsi tehdä mitään.

 

[khöh]

ja ei jos elämänasenne on tuo, että olettaa toisten hoitavan omaansa vapaaehtoisesti ja ilolla vaikka itse ei, niin ei se lapsikaan ilo ole kenellekään, ei todellakaan.

 

[Jennu]

No mä luulen ettei ap tuossa väsyneessä tilassa todellakaan jaksa hoitaa muiden lapsia, kun tuntuu ettei omankaan kanssa jaksa.

 

[natasja]

tuliko mieleen että ehkä ap ei nykyisessä elämän tilanteessaan JAKSA hoitaa tositen lapsia. Mutta oletettavasti he keillä on miehet ja mummot ja kummit hoitamassa ilolla lapsia, niin heillä pitäisi olla jaksamista ojentaa auttava käsi.

Tiedätkö kun se että auttaa jotakuta sen pitäisi olla jo riittävä palkka että on tehnyt oikein ja hyväntyön. Mut nykypäivänähän on näit empatiakyvyttömiä minä minä ihmisiä liikaa ja sit ihmetellään et miks ihmiset voi pahoin. no siks ku mitään ei anneta jos ei ite hyödy siitä, siks ku ei oo yhteilöllisyyttä, siks kun ei oo tukiverkkoi, siks ku ihmiset on tahalleen ilkeitä toisille jopa tälläsessä tilanteessa missä jok uvieras sanoo ettei jaksa.

Mutta miksi pitää tulla lyömään lyötyä?

 

["höh"]

No mä luulen ettei ap tuossa väsyneessä tilassa todellakaan jaksa hoitaa muiden lapsia, kun tuntuu ettei omankaan kanssa jaksa.

Mutta moni muu on nykyään ihan yhtä väsynyt. Miten voi vaan työntää omaa lasta jonnekin kysymättä edes jaksaa ko toinen?

ei monellakaan ole mitään kummien ja mummojen tukiverkkoa. Ihmisillä on omat perhet.

 

["höh"]

tuliko mieleen että ehkä ap ei nykyisessä elämän tilanteessaan JAKSA hoitaa tositen lapsia. Mutta oletettavasti he keillä on miehet ja mummot ja kummit hoitamassa ilolla lapsia, niin heillä pitäisi olla jaksamista ojentaa auttava käsi.

Tiedätkö kun se että auttaa jotakuta sen pitäisi olla jo riittävä palkka että on tehnyt oikein ja hyväntyön. Mut nykypäivänähän on näit empatiakyvyttömiä minä minä ihmisiä liikaa ja sit ihmetellään et miks ihmiset voi pahoin. no siks ku mitään ei anneta jos ei ite hyödy siitä, siks ku ei oo yhteilöllisyyttä, siks kun ei oo tukiverkkoi, siks ku ihmiset on tahalleen ilkeitä toisille jopa tälläsessä tilanteessa missä jok uvieras sanoo ettei jaksa.

Mutta miksi pitää tulla lyömään lyötyä?

No tällaiset perheet eivät todellakaan hoida toisten lapsia, kenellä mumot ja kummit on. He tekevät siinä tilantessa niin paljon työtä kuin voivat ja tienaavat näin raha itselleen ja sen takia heillä on oikeus vaan vaatia muilta. Ja tekevät vaan lisää omia lapsia.

Ei maailma toimi noin. Kyllä vastavuoroisuuteen pitää pyrkiä. Muuten ap kuluttaa vaan jonkun heikomman voimat loppuun työntämällä omaansa vaan jonnekin.

 

["vieras"]

netistä varmaan löydät tiedon. työvoimakoulutuksellakin voi käydä, se on muistaakseni 2vuotta se työkkärin koulutustuki+kulukorvaus, yht lähes 500e/kk. Lisäksi miksi ei voisi opiskella opintotuella?

Njääh. Eipä sitten viihti.. työmarkkinatukikin on tuon verran.

 

["jenni"]

ompas täällä ihme sakkia. luin jutun alusta loppuun ja loppuun mennessä ap:ta syytetään kun hän ei hoida muitten lapsia ja työntää vaan omansa muille ILMASEKS! miun oli kyllä pakko käyä tää koskustelu uuestaan läpi..ja sitten vielä 3. kerran ja en mie kyllä nähny missä kohtaa ap sano,että hän ei hoida muitten lapsia taikka että ei maksaisi lapsen hoidosta, tai millään muulla tavoin korvaisi apua. anyway, voimia siulle ap!