Mä en jotenkin jaksais tätä elämää enää...

["höh"]

Perheet, joilla on hyvät taustaverkot, mummot, kummit, eivät koskaan hoida muidenlapsia. Tällaista en ole vielä tässä elämässä havainnut. Tuollaiset perheet hankkivat itselleen isompia taloja, tekevät itseään varten enemmän töitä, tekevät etelänmatkoja, hankkivat itselleen lisää lapsia, joita työntää mummoloihin, kummiloihin, ja huono-osaisiempiin perheisiin kun vanhemmat töissä. Eivtä tuollaiset perheet toisten lapsia hoida, vaan päinvastoin, valittavat kun naapurin köyhä kotiäiti ei hoida ilmaiseksi heidän lapsiaan, kska samallahan heidän koulualiset siinä menevät kuin omat. samallahan heidän lapset menevät harrastukseen toisten kyydissä, koskaan ei toisinpäin.

Eli ap, perheet joihin lastasi työnnät ovat vähävaraisia tai väsyneitä, rikkaat osaavat kyllä kieltäytyä eikä heille edes tarjota omia lapsia. Ei omaa lasta voi esim. työttömälle nuorelle ilmaiseksi laittaa, hänellä on tekemistä siiän että elättää itsensä.

Jennille: kyllä ap korjaisi minut jos olisin väärässä.

 

[Kiitos vastauksista!]

Mä olin välillä muissa hommissa. Olen siis aloittaja.

Kyllä otan sukulaisten lapsia meille hoitoon tarvittaessa ja mm. yksi lapsen kaveri oli viime lukuvuonna meillä tosi usein aamuisin kun itse sain edellisessä työssäni aamuisin saatettua lapset kouluun. Mm. siskoni pieniä lapsia hoidan välillä ja sitten vastavuoroisesti minun lasta, mutta toi minun lapsen diabetes on hänelle iso ahdistuksen paikka... Siksi hieman välttelee nyt omienkin lastensa pistämistä minulle, kun tuntuu vissiin siltä sitten, että pitäis vastavuoroisesti hoitaa... Juurikin vaihtoperiaatteella hoidetaan puolin ja toisin, koska eihän mulla ole varaa heille maksaa. Minä hoidan heidän lapsiaan (usein myös öisin) ja he hoitavat minun lasta työpäivieni ajan jos lapsellani on lomaa koulusta. Yöhoitoon tai viikonlopuiksi/illoiksi en ole edes kehdannut pyytää, koska noista lomapäivistä tulee jo hillitön läjä kun olen koko kesän taas töissäkin. Joululomakin oli pitkä, sitten oli hiihtoloma ja syysloma ja mulla oli lomaa vain jouluna hieman.

Meille saa muutenkin aina lapseni kaverit tulla. Tästä syystä varmasti lapsen hoito on onnistunut edes jotenkin! Jos ei olisi vastavuoroisuutta niin tuskin kukaan lastani hoitaisi senkään vertaa. Lisäksi lapsen täti hoitaa joskus ja minä sitten olen mm. pessyt hänen ikkunat ja tehnyt ruoat niiksi päiviksi hän on meillä lastani hoitamassa. Hirveä syyllisyys silti aina kun täytyy jotain pyytää. Moni kun ei multa mitään vastapalveluksia edes tarvitse ja osa sanoo ettei tarvi kun heillä on tutut mummot ym. jotka hoitaa kyllä jos tarvii... No mulla ei oo niin hyvin.

Kiitos tuosta tukiperhevinkistä. Ehkäpä raaskin lapseni sellaiseen pistää jos onnistaa, oman jaksamiseni vuoksi.

Oikeastaan vasta nyt on jaksaminen alkanut lopahtaa. Aiemmin jaksoin ihan hyvin. Ehkä se on tuo lapsen koulu ja lomien sumplimiset kun ahdistaa nyt liikaa kaiken muun päälle.

t. ap.

 

[Kiitos vastauksista!]

Niin siis lapsen isä ei ole kuvioissa lainkaan. Ei hoida lasta lainkaan, ei edes tapaa. Aluksi tapasi ja hoiti silloin tällöin. Sitten alkoi jättää tulematta sovittuihin tapaamisiin ja nyt ei edes pidä yhteyttä. Ei vastaa jos soitan jne. Kahteen vuoteen ei ole lapsi nähnyt isäänsä.

Olipas muuten jännää, että osa heti oletti että minä hoidattaisin lapsiani ilman mitään vastapalveluksia muilla! Miten joku edes kehtaisi tehdä niin? Mulla ne, joille lapseni täksikin kesäksi välillä saan, on osa pienten lasten kotiäitejä ja vain aika kaukaisia tuttuja, joten nehän nauraisi partaansa jos ajattelisin ilmaiseksi ja ilman vastavuoroisuutta hoidattaa

Tukiverkkoa mulla on jonkun verran, koska olen sosiaalinen luonne. Silti monikaan ei innostu vaan joudun erikseen pyytelemään, että "pliis ottaisithan nyt xxxx:n teille edes pariksi päiväksi kun en millään raaski pitää yksinään vielä kotona ja voin ottaa teidän lapset kyllä vähintään samaksi ajaksi meille". Itse asiassa moni, jonka lapsia olen hoitanut, esim. tuo joka oli aamuisin usein meillä, yrittää silti välttää hoitamasta mun lasta Mulle on ihan ok vaikka lapsia olisi meillä useampi, saapa omanikin seuraa.

Olen kyllä hoitoalalla. Karenssi mätkähtää aina jos olen työtön ja kieltäydyn vuorotyöstä, mutta kieltäydyn aina. Teen vain päivätöitä ja niitä on onneksi löytynyt tähän mennessä nopeasti, koska asumme isossa kaupungissa, jossa on sekä iso keskussairaala, hoitolaitoksia ja terveyskeskuksia.

Alanvaihtoa olen kyllä harkinnut, mutta harmi on siinä että nykyinen työni on sinällään antoisaa. Kun vaan saisi joskus vakipaikan, mutta mun vaatimukset (päivätyö pitää olla jne) taitaa sen estää Olen kyllä miettinyt toimistoalallekin hakeutumista, mutta se vaikuttaa aika kuivalta hommalta.

t. ap.

 

[Kiitos vastauksista!]

Niin ja moni kyllä ehdottaa heti niinpäin että "kun sun lapsella on se diabetes niin eikös ole helpompi että meidän lapset tulee teille". Toi on se yleisin ja yleensä jos ei mulla ole hoidontarvetta omalleni niin se menee juuri noinpäin. Ja se on ok. Sitten kun tarvitsen, niin yritän käyttää hyväkseni myös näitä lasteni kavereita, joilla meidän lapsi on ollut paljon ja jotka ovat olleet meillä yökylässä. Tuon lapsen diabeteksenkään vuoksi en oikein edes uskaltaisi lastani yöhoitoon pistää, koska on välillä yöllisiä hypoja ja yleensä just öisin tulee ongelmia eniten sokereiden kanssa...

Kunnan kesäleirillä lapseni oli viime viikolla. Mutta se oli vain pieni osa kesää.... Heinäkuu on ollut vaikein järjestää, mutta kyllä mulla on nyt ihan joka päiväksi lapselle paikka mihin kesällä tulee menemään. Onneksi. Myös mietittynä varapaikkoja jos joku hoitajista sairastuu tms. Hankalaa on kyllä järjestely ollut ja edelleen stressaa myös se, kun pomputan lastani paikasta toiseen mutta eipä mitään voi...

t. ap

 

[aika aikaansa kutakin]

Kyllä se siitä helpottaa, kunhan lapsesi vielä vähän kasvaa. Monella on rankkaa lasten ollessa pieniä. Sä olet kuitenkin vain yhden lapsen äiti. Monella yh:lla on iso liuta lapsia.

 

[puhu]

Voimia! Eikö työkkärin kanssa pysty puhumaan tästä tilanteesta, olisiko mahdollista uudelleen kouluttautua? Olisiko mitään mahkuja vakipaikkaan?

Eräs tuttavani jonka mies tekee pelkkää iltaa ei ole tarvinnut suostua vuorotöihin (kaupan ala) koska heillä on monta pientä lasta, eikä niille iltahoitoa järjesty. Hän puhui ihan avoimesti työkkärissä tästä ja kysyi mitä voisi tehdä. Ainakaan toistaiseksi ei ole joutunut, tosin ei kai ole sellaisia töitä ollut tarjollakaan nyt ollenkaan.

 

[Kiitos vastauksista!]

Työkkärissä on se kanta, että jos en suostu vuorotyöhön ja muutakaan työtä ei ole, niin karenssia saan. Olen kyllä puhunut siellä tilanteestani. Kertovat että säännöt on säännöt ja moni muukin pienen lapsen yh tekee vuorotyötä, pitää hankkia lapselle hoitaja tms.
Itselle toi vuorotyöstä kieltäytyminen ei sinällään oo ongelma, koska aina on löytynyt hyvin päivätyötä alaltani kun olen tarvinnut. Tosin pätkissä, mutta paljon se on pätkätyötä muillakin.
En ole siis kertaakaan tehnyt vuorotyötä kun olen äitinä ollut. Työttömän olen ollut max. 2 viikkoa koko aikana. Paljon on poliklinikoita ja terveyskeskuksia, päiväkeskuksia yms, joissa työ on päivätyötä.

Eniten mua ahdistaa se miten väsynyt oon kun teen töitä ja jatkuvasti on uusi työ ja uudet jutut. Lapsen hoitojärjestelyt lapsen lomilla ja diabeteksen hoitaminen. Se että maailma on niin kylmä ettei kukaan tunnu välittävän minusta ja lapsestani vaan olemme kuin riesa. Itse olen mielestäni aina ollut lämmin ihminen ja välittänyt myös muista mutta se tuntuu kovin yksipuoliselta.

Olen ollut vahva nainen ja jaksanut, mutta nyt tuntuu etten oikein jaksaisi, mutta pakkohan se... Jostain olis kiva saada iloa elämään tosiaan, kun nyt se on puurtamista. Varaa ei ole matkusteluihin yms, vaan rahat menee peruselämiseen.

 

[Kiitos vastauksista!]

Ja lisäyksenä: Olen onnistunut vuorotyöpaikoissa luistamaan ilta- ja yövuoroista ja tekemään pelkkää päivää kun olen siitä kieltäytynyt. Tähän ei tietysti työkaverit ole hyvin suhtautuneet, mutta on onnistunut niinkin. Lisäksi siis noita ihan päivätyöpaikkoja on ollut.

Vuorotyö ei rasita, koska en tee vuorotyötä, mutta pätkätyöt rasittaa ja se kun oon niin yksin. Väsyttää. Toi diabetes on aika rasittavahoitoinen.

 

[kyllä se siitä ap]

Kuulostaa vähän samalta kun mun tilanne. Ei tukiverkkoa jne..Mutta olen hoitoalalla, ja päivätöissä. Nyt on lapset jo isoja, ettei ole enää noita ongelmia, mutta kyllä oli aina sumpliminen. Milloin palkkasin hoitajan kotiin ym

Kannattaa hakea ajoissa kaikki mahdollinen apu, koska jos sinä uuvut täysin ja sairastut, sitten vasta onkin huono tilanne. Lääkäri, lastensuojelu, alan vaihdos jne