Mä en kelpaa anopilleni! :(

[Paha mieli]

En ole synnyttänyt hänelle lapsenlasta, toisin kuin toinen miniä. Siinä yksi syy, miksi mä olen anopin mielestä aivan surkimus. Muutenkin on aina, siis aina, "syrjinyt" minua, puhuu aina vain tästä toisesta miniästä minulle, ylistää häntä ja siinä samalla vähättelee minua ja keljuilee.

En koskaan ole kelvannut hänelle, enkä tiedä jaksanko enää edes yrittää. Tuntuu niin pahalta. Nytkään emme voi puhua muusta kuin toisen miniän erinomaisuudesta ja tästä lapsesta, minä en ole mitään enkä varmaan tule koskaan olemaankaan.

5 vuotta oltu yhdessä miehen kanssa.

 

[ihaa4]

Ihan kuin mun äiti. Kehuu aina toiselle lapselleen toista lastaan, se on varmaan vaan joku tapa... :hug:

 

[Miä]

En miäkään omalleni. Onneks mun ei tartte kaikkia miellyttää, en väkisin viitti yrittää..

 

[vieraana vaan]

En ole synnyttänyt hänelle lapsenlasta, toisin kuin toinen miniä. Siinä yksi syy, miksi mä olen anopin mielestä aivan surkimus. Muutenkin on aina, siis aina, "syrjinyt" minua, puhuu aina vain tästä toisesta miniästä minulle, ylistää häntä ja siinä samalla vähättelee minua ja keljuilee.

En koskaan ole kelvannut hänelle, enkä tiedä jaksanko enää edes yrittää. Tuntuu niin pahalta. Nytkään emme voi puhua muusta kuin toisen miniän erinomaisuudesta ja tästä lapsesta, minä en ole mitään enkä varmaan tule koskaan olemaankaan.

5 vuotta oltu yhdessä miehen kanssa.

Miks sun pitää anopin lätinöitä kuunnella? Raahaako se sut kylään ja pakottaa istumaan vieressään kuuntelemassa? Karta ja vältä hänen tapaamistaan, jospa hän tajuis, että et viihdy sen seurassa. Mitä mieltä miehesi asiasta?

 

[............]

ole koskaan kelvannut mieheni sukulaisille. eipä haittaa enään.onneksi ei tarvitse kovin usein olla tekemisissä heidän kanssaan. max 2xvuodessa. älä jää murehtimaan jos hän ei sinua hyväksy vaan ole ylpeä itsestäsi.

 

[ap]

En ole synnyttänyt hänelle lapsenlasta, toisin kuin toinen miniä. Siinä yksi syy, miksi mä olen anopin mielestä aivan surkimus. Muutenkin on aina, siis aina, "syrjinyt" minua, puhuu aina vain tästä toisesta miniästä minulle, ylistää häntä ja siinä samalla vähättelee minua ja keljuilee.

En koskaan ole kelvannut hänelle, enkä tiedä jaksanko enää edes yrittää. Tuntuu niin pahalta. Nytkään emme voi puhua muusta kuin toisen miniän erinomaisuudesta ja tästä lapsesta, minä en ole mitään enkä varmaan tule koskaan olemaankaan.

5 vuotta oltu yhdessä miehen kanssa.

Miks sun pitää anopin lätinöitä kuunnella? Raahaako se sut kylään ja pakottaa istumaan vieressään kuuntelemassa? Karta ja vältä hänen tapaamistaan, jospa hän tajuis, että et viihdy sen seurassa. Mitä mieltä miehesi asiasta?

Joo no en kyllä mitenkään hänen seuraansa hingukaan, mutta välillä väkisinkin pakko tavata. Ja toisinaan haluan ihan itse kyllä vierailla hänen luonaan, muka ajatuksena ja odotuksena, että josko kerrankin olisi kiva minullekin, mutta aina joudun pettymään... Välillä on väkinäisen kohtelias ja muka mukana elämässäni ja kohokohdissani, mutta sen näkee kuinka häntä ei kiinnosta tippaakaan minun tekemiseni tai sanomiseni, toisin kuin tuon toisen miniän. Jotenkin raastaa, että mikä minussa on vikana?!

Mies ei muka huomaa ongelmaa, tai ei ainakaan halua myöntää sitä. Ihan hullaantunut tähän veljensä vaimokkeeseen, mikä myös satuttaa. Joskus mietin, että mitä oikein edes teen tässä suvussa, jossa kukaan ei tunnu hyväksyvän minua ja jossa en tunnu riittävän kellekään. :'(

 

[vieraana vaan]

Voi sua, älä kuitenkaan vaivu masennukseen!! No jo on tylsä yhteinen piirre sun miehes suvulla...ihailla jotakin tiettyä ihmistä. Ja muista, että sä oot ihan tismalleen yhtä tärkee ja hieno ihminen kuin se toinen miniä!!

 

[vieras]

Ihan kuin mun äiti. Kehuu aina toiselle lapselleen toista lastaan, se on varmaan vaan joku tapa... :hug:

Meillä on anoppi samanlainen, ja kehuu kans toisia lastenlapsia ja pulputtaa niistä toisen vanhemmille. ÄRSYTTÄVÄ!

 

[ap]

Pelottaa, että sitten kun me saamme toivottavasti joskus lapsia (vielä ei ajankohtaista, sillä opiskeluni kesken, ja haluan opiskella ensin loppuun), etteivät meidän lapset ole anopille/miehen suvulle yhtä tärkeitä kuin tämä heidän ensimmäinen lapsenlapsensa.

 

[vieras]

Äläkä teekään lasta! Saat kuulla vaan kuinka sen toisen miniän lapsi osasi jo kaiken ennen sinun lastasi! Näin meillä kävi, lapsilla oli 1/2 v ikäeroa... Nykyisin emme ole missään tekemisissä ko. suvun kanssa..

 

[ap]

Äläkä teekään lasta! Saat kuulla vaan kuinka sen toisen miniän lapsi osasi jo kaiken ennen sinun lastasi! Näin meillä kävi, lapsilla oli 1/2 v ikäeroa... Nykyisin emme ole missään tekemisissä ko. suvun kanssa..

Kyllä mä lapsen haluan! Vaikka tiedän sen jo etukäteen, että miehen suvulle meidän lapsi tuskin mitään merkitsee tämän ihanan miniän lapsen jälkeen.
Mutta onneksi on minun sukuni, siis sitä tarkoitan, että heille lapsi tulee olemaan kyllä ehdottoman rakas ja tärkeä.

 

[ap]

Oletkos kysynyt tältä toiseltä miniältä mitä anoppi hänelle puhuu sinusta? Kysypäs vaan, ties vaikka puhuu sinusta hänelle hyvää. Vieraile vaikka tällä toisella miniällä ja vie jotain kivaa lapselle lahjaksi. Hyppää sukuun mukaan vaan ja näytä anopille närhen munat sitäkautta, ettei sua noin vain jyrätä. Tsemppiä ja hymyä huuleen. :hug:

Kiitos kovasti. Tuntuu vaan, ettei mun fiilis tästä voi koskaan millään keinolla kohota. Toinen miniä suhtautuu hänkin minuun nihkeästi, ja syytä en todellakaan tiedä! Enkä kyllä ole mikään hirviö, ja muutoin minusta kyllä pidetään noin yleisesti ja niin edelleen. Olen yrittänyt ystävystyä / tutustua tämän toisen miniän kanssa, mutta vaikeaa on. Enkä kyllä kehtaa kysyä, että mitä se anoppi minusta hälle puhuu, vaikka ihan hyvä idea sinänsä.

 

[kunnon kinttaat]

meillä taas tuntuu anoppi pitävän poikaansa jokseenki riittämättömänä mulle kun jaksaa kokoajan mun äidille soitella ja selittää kuin mä ihan satavarmasti jätän mieheni sit ku oon saanu opiskelut päätökseen,kun mun mies on "vaan" duunari....

aijoo,ja tietävät niin hyvin appiukon kans meidän asiat että osaavat kertoilla tuolla kuin minä päätän kaiken ja ukko ei saa sanoo mihkään mitään :headwall: Mä päätin sanoutua irti koko perkeleen porukasta,ihme sakkia...

 

[ap]

meillä taas tuntuu anoppi pitävän poikaansa jokseenki riittämättömänä mulle kun jaksaa kokoajan mun äidille soitella ja selittää kuin mä ihan satavarmasti jätän mieheni sit ku oon saanu opiskelut päätökseen,kun mun mies on "vaan" duunari....

aijoo,ja tietävät niin hyvin appiukon kans meidän asiat että osaavat kertoilla tuolla kuin minä päätän kaiken ja ukko ei saa sanoo mihkään mitään :headwall: Mä päätin sanoutua irti koko perkeleen porukasta,ihme sakkia...

Anoppi kerran kilahti mulle täysin, että kun hänen poikansa tekee kaiken mun pillini mukaan, eikä esimerkiksi vie heitä koskaan mihinkään jos tarvitsevat juhliessaan kyytiä, kuulemma minä estän! Sanoin hitaasti ja selkeästi anopille, että "minä en ole sinun poikasi, minä en päätä hänen tekemisistään saatika hänen puolestaan, minä en estä häntä olemasta teidän kanssanne, sinun pojallasi on myös omia mielipiteitä ja hän toimii kuule ihan oman tahtonsa mukaan. Minä en häntä mihinkään pakota tai hänelle sanele mitään ehtoja tai määräyksiä." Silloin mies sentään oli soittanut tuohtuneena äidilleen, että rakastaa minua eikä halua että äitinsä enää koskaan sanoo minulle mitään "ilkeää ".

 

[kunnon kinttaat]

meillä taas tuntuu anoppi pitävän poikaansa jokseenki riittämättömänä mulle kun jaksaa kokoajan mun äidille soitella ja selittää kuin mä ihan satavarmasti jätän mieheni sit ku oon saanu opiskelut päätökseen,kun mun mies on "vaan" duunari....

aijoo,ja tietävät niin hyvin appiukon kans meidän asiat että osaavat kertoilla tuolla kuin minä päätän kaiken ja ukko ei saa sanoo mihkään mitään :headwall: Mä päätin sanoutua irti koko perkeleen porukasta,ihme sakkia...

Anoppi kerran kilahti mulle täysin, että kun hänen poikansa tekee kaiken mun pillini mukaan, eikä esimerkiksi vie heitä koskaan mihinkään jos tarvitsevat juhliessaan kyytiä, kuulemma minä estän! Sanoin hitaasti ja selkeästi anopille, että "minä en ole sinun poikasi, minä en päätä hänen tekemisistään saatika hänen puolestaan, minä en estä häntä olemasta teidän kanssanne, sinun pojallasi on myös omia mielipiteitä ja hän toimii kuule ihan oman tahtonsa mukaan. Minä en häntä mihinkään pakota tai hänelle sanele mitään ehtoja tai määräyksiä." Silloin mies sentään oli soittanut tuohtuneena äidilleen, että rakastaa minua eikä halua että äitinsä enää koskaan sanoo minulle mitään "ilkeää ".

meilläkin sekä minä että mies ollaan suomennettu että jos on jotain joka on pakko meidän suhteesta kommentoida niin voi tehdä sen suoraan meille mutta eihän tuo näytä menevän pattiin..

enpä ainakaan osaa antaa mitään neuvoa tohon tilanteeseen kun en itekkään tätä varmaan erityisen hyvin handlaa,päätin vaan et mun ja heidän välinen yhteydenpito loppu nyt,mies ja poika voi heillä käydä mutten heitä halua kotiini enkä mene myöskään heille..

 

[:0]

No mulle ei kelpaisi tuollainen anoppi! Huh huh mikä eukko. En varmaan jaksaisi korviani letkauttaa moisen akan takia, enkä varmaan haluaisi edes tavata.

 

[nannannaa]

:hug: :hug:

 

[Ap. hanki elämä]

ja mä en kelpaa mun sisaruksille, appiukolle, anopista puhumattakaan, kummisedälle, enolle

 

[ap]

ja mä en kelpaa mun sisaruksille, appiukolle, anopista puhumattakaan, kummisedälle, enolle

Mitä "hanki elämä"?
Musta ainakin tuntuu todella pahalta se, etten ilmeisesti koskaan ole "tarpeeksi hyvä" anopilleni, mitä se sitten ikinä hänen mielestään tarkoittaakaan.

 

[ap]

Nostan tätä kohtalotovereiden toivossa.

 

[Piparjuuri]

Ei sun tarvi anopille kevattakaan. Miehesi kanssa sinä elämääsi elät. :heart: Anna anopin ajatella mitä ajattelee.