H
huono-oloinen
Vieras
Mä en tiedä enää mistä saan voimia jatkaa eteenpäin. Vaikka kuinka yritän niin kaikki menee pieleen ja kaatuu niskaan. Mä olen ollut 9-vuotiaasta asti masentunut, masennuksen aste vaan on vaihdellut keskivaikeasta vaikeaan ja takaisin. Mä en oo käynyt mitään koulua peruskoulun jälkeen, tai oon, mutta oon neljä kertaa aloittanut ja lopettanut kesken amiksessa, ja aina vielä samalla linjalla. Tuntuu jo pelkästään ton takia että oon luusereista luuserein.
Mä en tiedä enää jaksanko mun parisuhdetta, mutta pakko jaksaa kun en pärjää yksin vauvan kanssa. Meidän vauva on vajaa 10kk vanha, ja mä oon ollut hänen syntymästään asti taas pahemmin masentunut. En uskalla kertoa siitä muille kuin miehelleni, ja hänkin vaan kysyi kauanko se kestää, mutta muuten vaan vaatii multa ihan samaa kuin ennenkin, koti pitäis siivota, pyykit pestä, ruoka laittaa ja vauva hoitaa. En mä vaan jaksa, jaksan just ja just pakolliset asiat.
Mun mies käy töissä ja mä oon kotihoidon tuella. Ei auta vaikka koittas saada duunia, ei kukaan palkkaa mua kun ei oo mitään järkevää selitystä sille miks en oo käyny koluja ja oon ollut töissäkin vaan pätkittäin. En voi sanoa masennusta syyksi, koska silloin vielä vähemmän työnantajia kiinnostais. Enkä kyllä haluis laittaa vielä lasta hoitoonkaan. Miehen palkalla tultais ees joten kuten toimeen jos se edes joskus tulis ajallaan. Mä en voi käsittää miten jossain työpaikassa e oo tarkkaa palkanmaksu päivää, sanotaan vaan että viikon sisällä tuntien ilmoittamisesta tulee palkka, ja koko miehen tysuhteen aikana se todellisuudessa on tullut kolme kertaa sen viikon sisällä mitä on luvattu, muuten on aina mennyt pidempään. Siitä johtuen me eletään koko ajan kädestä suuhun, kaiki rahat mitä tulee, menee suoraan vuokraan, ruokakauppaan, laskuihin, ja velkojen maksuun kun on pakko lainata rahaa kun se palkka on aina myöhässä. Nytkin meillä on kaks vuokraa myöhässä eikä mitään hajua mistä saadaan rahat niihin. Puhelin menee kohta kiinni kun lasku on maksamatta ja nett katkee päivän minä hyvänsä.
Kaiken tän lisäks just tänään tuntuu et kaikki kaatuu niskaan. Vauvalla alkoi taas nenä vuotamaan vaikka edellisestä flunssasta parannuttiin vajaa viikko sitten. Oon nukkunut viimeisen 2 viikon aikana yhteensä ehkä 24h, ja sekin pahentaa tätä ahdistusta. Sen lisäks tuntuu että mun miehelle tupakka, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, on tärkeempää kuin minä ja lapsi. Aina kun pyydän vaikka yölläkin jotain apua lapsen heräilyn kanssa, on ensimmäinen kommentti mieheltä "mä käyn eka röökillä" enkä mä tosiaan halua että se ottaa lasta syliin heti tupakalta tultuaan.Päivällä sama juttu, kesken lapsen syöttämisenkin hän saattaa lähteä tupakalle jne.
Kaiken päälle mä pelkään että oon raskaana taas. Mä en tiedä kuka voi olla näin sikiävä, mulla on jo kolme kertaa pettänyt ehkäisy elämäni aikana. Oon vasta 27v, mutta mulla ois jo viides lapsi tulossa jos oisin jättänyt 3 edellistä aborttia tekemättä. Mä en halua toista lasta, mulla ei riitä voimavarat. Mulle ei ilmeisesti sovi mikään ehkäisy, tähän mennessä onpettäneet ehkäisyrengas, kondomi ja kierukka, ja nyt ilmeisesti taas kondomi. Mä en kestä. Muuten menisin ilomielin lahjoittamaan munasoluja kun ne kerran on näin tehokkaita, mutta ei huolita kun on masennusta taustalla. Enkä pääse sterilisaatioonkaan kun oon nin nuori ja mulla on vaan yksi lapsi.
Kiitos, tässä on mun tämän päivän avautumiseni.
Mä en tiedä enää jaksanko mun parisuhdetta, mutta pakko jaksaa kun en pärjää yksin vauvan kanssa. Meidän vauva on vajaa 10kk vanha, ja mä oon ollut hänen syntymästään asti taas pahemmin masentunut. En uskalla kertoa siitä muille kuin miehelleni, ja hänkin vaan kysyi kauanko se kestää, mutta muuten vaan vaatii multa ihan samaa kuin ennenkin, koti pitäis siivota, pyykit pestä, ruoka laittaa ja vauva hoitaa. En mä vaan jaksa, jaksan just ja just pakolliset asiat.
Mun mies käy töissä ja mä oon kotihoidon tuella. Ei auta vaikka koittas saada duunia, ei kukaan palkkaa mua kun ei oo mitään järkevää selitystä sille miks en oo käyny koluja ja oon ollut töissäkin vaan pätkittäin. En voi sanoa masennusta syyksi, koska silloin vielä vähemmän työnantajia kiinnostais. Enkä kyllä haluis laittaa vielä lasta hoitoonkaan. Miehen palkalla tultais ees joten kuten toimeen jos se edes joskus tulis ajallaan. Mä en voi käsittää miten jossain työpaikassa e oo tarkkaa palkanmaksu päivää, sanotaan vaan että viikon sisällä tuntien ilmoittamisesta tulee palkka, ja koko miehen tysuhteen aikana se todellisuudessa on tullut kolme kertaa sen viikon sisällä mitä on luvattu, muuten on aina mennyt pidempään. Siitä johtuen me eletään koko ajan kädestä suuhun, kaiki rahat mitä tulee, menee suoraan vuokraan, ruokakauppaan, laskuihin, ja velkojen maksuun kun on pakko lainata rahaa kun se palkka on aina myöhässä. Nytkin meillä on kaks vuokraa myöhässä eikä mitään hajua mistä saadaan rahat niihin. Puhelin menee kohta kiinni kun lasku on maksamatta ja nett katkee päivän minä hyvänsä.
Kaiken tän lisäks just tänään tuntuu et kaikki kaatuu niskaan. Vauvalla alkoi taas nenä vuotamaan vaikka edellisestä flunssasta parannuttiin vajaa viikko sitten. Oon nukkunut viimeisen 2 viikon aikana yhteensä ehkä 24h, ja sekin pahentaa tätä ahdistusta. Sen lisäks tuntuu että mun miehelle tupakka, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, on tärkeempää kuin minä ja lapsi. Aina kun pyydän vaikka yölläkin jotain apua lapsen heräilyn kanssa, on ensimmäinen kommentti mieheltä "mä käyn eka röökillä" enkä mä tosiaan halua että se ottaa lasta syliin heti tupakalta tultuaan.Päivällä sama juttu, kesken lapsen syöttämisenkin hän saattaa lähteä tupakalle jne.
Kaiken päälle mä pelkään että oon raskaana taas. Mä en tiedä kuka voi olla näin sikiävä, mulla on jo kolme kertaa pettänyt ehkäisy elämäni aikana. Oon vasta 27v, mutta mulla ois jo viides lapsi tulossa jos oisin jättänyt 3 edellistä aborttia tekemättä. Mä en halua toista lasta, mulla ei riitä voimavarat. Mulle ei ilmeisesti sovi mikään ehkäisy, tähän mennessä onpettäneet ehkäisyrengas, kondomi ja kierukka, ja nyt ilmeisesti taas kondomi. Mä en kestä. Muuten menisin ilomielin lahjoittamaan munasoluja kun ne kerran on näin tehokkaita, mutta ei huolita kun on masennusta taustalla. Enkä pääse sterilisaatioonkaan kun oon nin nuori ja mulla on vaan yksi lapsi.
Kiitos, tässä on mun tämän päivän avautumiseni.
En myöskään halua että mieheni joutuu jäämään kotiin hoitamaan lastaan, sillä sen jälkeen ei hänelläkään ole työhönsä palaamista. Mieheni työ on hänen unelmaduuninsa, en voi sitä häneltä riistää.
Nyt ihan rohkeasti hakeen helpotusta tilanteeseen. 
