Lohdutuksen sana: sulla sentään on mahdollisuus aloittaa yritys. Itte kärvistelen vauvakuumeessa, mutta sen enempää selittelemättä elämäntilanne (miehen puolelta) on semmoinen, etten tiedä voinko vielä vuosiin haaveillakaan siitä, että pääsis edes yrittämään vauvan saantia. Jos ikinä.
Miksei niitä vaan voi hakea jostain raparperinlehden alta...
Mulla muuten koiran ottaminen vaan pahensi vauvakuumetta. Hoivavietti kohosi ehkä potenssiin sata kun oli vihdoinki joku jota hoivata ja nyt tahtoisin vielä enemmän vauvan, koska en mitenkään saa tätä kaikkea tuohon koiraan tuhlattua vaikka lellin senkin pilalle!
Vähän auttaa se, että naapurissa asuu 2 yötäpäivää mesovaa uhmista, joilla on ihan järkyttävänkamalatrasittavat äänet (hyvällä tuulella ollessaankin kuulostaa ihan narisevalta saranalta). Yritän ajatella, että siitä mun vauvastakin tulisi samanlainen tai ehkä vielä kamalampi. Pitäisköhän pyytää niitä hoitoon. Mahtais olla äitinsä otettu, jos kuulisi syyn...