Mä en koskaan löydä ketään :(

[v*tuttaa]

Oon ikuisesti yksin.
Erosin neljä vuotta sitten väkivaltaisesta hullusta, enkä sen jälkeen ole seurustellut. Mun ongelmana on se, että ne joista mä kiinnostun, ei kiinnostu musta. Ja ne jotka musta kiinnostuu, on idiootteja, hulluja tai muuten vaan omituisia.

Ihan oikeesti.
Esim. yks mies joka on jaksanut kohta vuoden perässäni roikkua. On ihan suhteellisen asiallinen, velvollisuudentuntoinen ja kiltti. Mutta armoton tossukka. Kulkee yhä ex-vaimon talutushihnassa, tapaavat päivittäin jne. Ja kaikkea muuta, en jaksa edes selittää.
Mulle tulee jo nykyään ihan fyysisesti paha olo kun edes ajattelen tätä tyyppiä. En halua tavata enkä mitään.

Sitten yks toinen. Olen ihastunut,, mutta mies ei ole kiinnostunut musta muuten kuin kaverina. Hyvänä kaverina.

Mä en jaksa.
Masentaa, itkettää.. mä en ikinä löydä ketään, en ikinä. Mä oon aina yksin.

 

[utelias]

Miten sä tapaat miehiä? Oma asenne ja tahto - tai sen puuttuminen - vaikuttaa tosi paljon

 

[pinskula]

älä itke. kyllä jokaiselle joku on. mitäs mieltä olet tämän linkin bestmanista ? se on 31v sinkku ja hänen puheensa ovat täysin samanlaiset kuin sinulla.
http://irc-galleria.net/view.php?nick=piipula&image_id=45916415
tuo kuva on otettu 09.07.2005 mutta ihminen ei kyl ole muuttunut ulkonäöltään =D

 

[mie]

Jos sulle kelpais kuka vaan, et arvosta, etkä rakasta itseäsi. Näistä on aloitettava, ilman niitä susta haisee epätoivo kauas.

 

[Ansu-78]

Mäkin vitsailin kavereille et turha lähetellä mulle häihin avec-kutsua kun kenet mä mukaan ottaisin... no, uteliaisuuttani pistin nettiin ilmotuksen ja nyt rinnalla on jo 3,5v tallustellut ihana mies jonka kanssa melkein 2 1/2v poika ja toinen tulossa. :heart:

 

[ZzZ]

Olen ihan samassa tilaneteessa. Koskaan ei tunnu kiinnostus olevan molemminpuolista. Tällä hetkellä en itse ole kovin kiinnostunut kenestäkään, nuoleskelen vielä haavoja edellisen ihastuksen jäljiltä.

Yksi työkaverini on kovasti kiinnostunut, firman bileissä kovasti yrittänyt tehdä tuttavuutta, pyytelee leffaan jne. Mutta yök mikä mies. asuu vanhempiensa luona vielä yli 3-kymppisenä, harrastukset, musiikkimaku tai kiinnostuksen kohteet eivät osu sit pätkääkään yhteen. silti se jaksaa hiihtää perässä. miksi en sitten antaisi hänelle mahdollisuutta? Koska hän yksinkertaisesti inhottaa minua ja menettäisin varmasti loputkin elämänhalusta jos hänen vierestään heräisin joku kauhea aamu.

 

[ohis....]

viivurille vaan tiedoks, että ulkonäkö on se mitä vähiten tarvitaan onnelliseeen liittoon. nimimerkillä vasta 29 v. liittoa takana.

 

[arki]

Älkää höhlät uhratko ajatustakaan urpoille, valitkaa joku tavallinen mies, valitkaa se itse ja kattokaa sen tapoja, jos ei oo kovin paha tapaus, niin yrittäkää eka saada se esim. olemaan ilman viinaa tms. Laittakaa mies kunnolliseks älkääkä odotelko mystistä onnea, koska sitä ei tule. Teillä on vain ja ainoastaan oma tahto. Käyttäkää sitä. Järki käteen.

 

[v*tuttaa]

Älkää höhlät uhratko ajatustakaan urpoille, valitkaa joku tavallinen mies, valitkaa se itse ja kattokaa sen tapoja, jos ei oo kovin paha tapaus, niin yrittäkää eka saada se esim. olemaan ilman viinaa tms. Laittakaa mies kunnolliseks älkääkä odotelko mystistä onnea, koska sitä ei tule. Teillä on vain ja ainoastaan oma tahto. Käyttäkää sitä. Järki käteen.

Ensinnäkin, mä en aio yrittää saada ketään olemaan ilman viinaa. Mä en aio sekaantua alkoholisteihin tai muihin päihderiippuvaisiin. Toiseksi, kukaan muu ei voi noita "parantaa" kuin ne ite. Mä en todellakaan lähde siihen suohon.

Ja niin, mä en aio myöskään "laittaa" ketään miestä kunnolliseksi, jos ei oo kunnollinen jo alunperin niin sitten saa olla ihan ilman mun seuraa.

Mä en käsitä näitä ihmisiä jotka kuvittelee että pystyy muuttamaan toista. Ja että kun vaan tarpeeks rakastuu niin se kurja luuseriukko muuttuu prinssiksi. Höpöhöp. Jos en muuta oo tässä elämässä oppinu, niin sen että ketään ei voi muuttaa.

 

[pinskula]

no mutta onhan se kiva kuiteski nähä ettei ihan aasia tarjota :saint:
minä olin myös luopunut toivosta mutta kappas vain yhden txt viestin ansiosta olen nyt ollut mieheni kanssa yhdessä 4 vuotta juu tiedetään se on viel lyhyt aika mutta olemme onnellisia ja meil on 3 lasta =)

 

[v*tuttaa]

Olen ihan samassa tilaneteessa. Koskaan ei tunnu kiinnostus olevan molemminpuolista. Tällä hetkellä en itse ole kovin kiinnostunut kenestäkään, nuoleskelen vielä haavoja edellisen ihastuksen jäljiltä.

Yksi työkaverini on kovasti kiinnostunut, firman bileissä kovasti yrittänyt tehdä tuttavuutta, pyytelee leffaan jne. Mutta yök mikä mies. asuu vanhempiensa luona vielä yli 3-kymppisenä, harrastukset, musiikkimaku tai kiinnostuksen kohteet eivät osu sit pätkääkään yhteen. silti se jaksaa hiihtää perässä. miksi en sitten antaisi hänelle mahdollisuutta? Koska hän yksinkertaisesti inhottaa minua ja menettäisin varmasti loputkin elämänhalusta jos hänen vierestään heräisin joku kauhea aamu.

Oi, sä kirjoitat ihan mun sanoilla.
Paitsi että mä ihan oikeesti yritin antaa aiemmin mainitulle yökkikselle mahiksen. Uskottelin ittelleni että mun tunteet herää ajankanssa ja että en vaan oo tottunu suhteeseen "kiltin" miehen kanssa. Mut ei. Mä en pystyny. Tää tyyppi tosiaan inhottaa, mä näen siitä vain ne kamalat ja omituiset puolet. Kerrankin olin syömässä sen luona, enkä voinut muuta kuin tuijottaa kun se leikkas tortillaansa kauheella vimmalla.. niin että koko ukko tärisi!! Siis apua. En mä pysty.
Eikä meillä ole mitään yhteistä. Ei mitään.

 

[pinskula]

tämä ystäväni ei muuten tupakoi ollenkaan mutta saattaa vähän maistella alkoholia viikonloppuna =) no mut laita viestiä jos on kysyttävää. heippa ja hyvää päivänjatkoa kaikille =)

 

[v*tuttaa]

älä itke. kyllä jokaiselle joku on. mitäs mieltä olet tämän linkin bestmanista ? se on 31v sinkku ja hänen puheensa ovat täysin samanlaiset kuin sinulla.
http://irc-galleria.net/view.php?nick=piipula&image_id=45916415
tuo kuva on otettu 09.07.2005 mutta ihminen ei kyl ole muuttunut ulkonäöltään =D

Kiitos sulle kauniista ajatuksesta, mutta kyseinen bestman ei ole ihan mun makuuni

 

[kepasa]

Älkää höhlät uhratko ajatustakaan urpoille, valitkaa joku tavallinen mies, valitkaa se itse ja kattokaa sen tapoja, jos ei oo kovin paha tapaus, niin yrittäkää eka saada se esim. olemaan ilman viinaa tms. Laittakaa mies kunnolliseks älkääkä odotelko mystistä onnea, koska sitä ei tule. Teillä on vain ja ainoastaan oma tahto. Käyttäkää sitä. Järki käteen.

Ensinnäkin, mä en aio yrittää saada ketään olemaan ilman viinaa. Mä en aio sekaantua alkoholisteihin tai muihin päihderiippuvaisiin. Toiseksi, kukaan muu ei voi noita "parantaa" kuin ne ite. Mä en todellakaan lähde siihen suohon.
Ja niin, mä en aio myöskään "laittaa" ketään miestä kunnolliseksi, jos ei oo kunnollinen jo alunperin niin sitten saa olla ihan ilman mun seuraa.
Mä en käsitä näitä ihmisiä jotka kuvittelee että pystyy muuttamaan toista. Ja että kun vaan tarpeeks rakastuu niin se kurja luuseriukko muuttuu prinssiksi. Höpöhöp. Jos en muuta oo tässä elämässä oppinu, niin sen että ketään ei voi muuttaa.

Peesaan vahvasti. Naisten suurin virhe miesten suhteen on just tämä yritys muuttaa mies mieleisekseen. Ihminen on mitä on ja jos muutoksia tapahtuu niin hyvin hitaasti.

 

[ZzZ]

. Kerrankin olin syömässä sen luona, enkä voinut muuta kuin tuijottaa kun se leikkas tortillaansa kauheella vimmalla.. niin että koko ukko tärisi!! Siis apua. En mä pysty.

*reps* Voin kuvitella

Mutta vaikka yksinäisyys välillä vituttaa ja ahdistaa, niin silti en lähde sille linjalle, että otan ensimmäisen vastaantulevan kaksilahkeisen jolle mä kelpaan. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Ei tuo mun "perässähiihtäjä" varmaan huonoin mahdollinen vaihtoehto ole, mutta se vaan ei ole mulle sopiva ihminen.

Tiettyjä kompromisseja olen tietysti valmis tekemään enkä enää tällä iällä odota mitään valkealla ratsulla mua pelastamaan tulevaa komeaa prinssiä, ihan tavallinen omillaan toimeen tuleva fiksu mies kelpaa.

 

["Vierailia"]

Mulla on sellainen tilanne, että olen ollut kuusi vuotta yksin, enkä tahdo löytää ketään rinnalleni. Kaikki kenestä olen kiinnostunut eivät ole loppujen lopuksi kiinnostuneet minusta En ole vieläkään päästänyt irti ihastuksestani jonka olen tavannut viimeksi vuosi sitten. Hän oli tapaus joka pitkästä aikaan näytti tunteet minulle ja oli aidosti kiinnostunut minusta. Jalkapallo, pokeri ja kaverit oliva kuiteskin paljon tärkeämpiä, kuin minä.
Ajattelen häntä joka päivä.. katkaisin kokonaan välit häneen, koska ajattelin näin pääseväni paremmin yli.
Itken usein ja mietin mikis en kelpaa kenellekään?? On niin vaikeeta kuunnella kavereiden onnea. Mielummin olen vastaamatta edes puheluihin. Ystävät jotka ovat juuri alkaneet seurustella/tapailla miehiä, ovat niin innoissaan ja haluavat kertoa kaikki uudet käänteet parisuhteestaan. Usein puhelut päättyvät siihen että itken yksin epäonnistunutta rakkauselämääni.
Olen myös huomannut että itseluottamus on saanut pahan kolauksen tästä kaikesta. Mä en enää halua elää haavemailmassa vaan saada oikeasti onnen, en jaksais enää itkeä.
Miten saisin elämääni ilon tässä pimeässä arjessa? Miten pystyisin unohtamaan sen ihastuksen? Auttakaa!! oon pulassa

 

[sgtsioru]

Ei niitä huonoja miehiä tarvitsekaan ottaa. Joskus itsekin miettinyt että mitä noiden päässä liiikkuu, kun oikeesti ei niiden kans ole välttämättä MITÄÄN yhteistä, ja todellakaan ei jutut menis missään mielessä yksiin, mut noi idiootit vaan roikkuu perässä..huoh Mutta älä luovuta, laajentaa reviiriä ettet vaan etsi jotakin tietyntyyppistä, koska silloin moni muutoin hyvä mies voi mennä sivu suun