Mä en kyllä näe mitään hohtoa juomisessa. Musta tuntuu etten juo enää ikinä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kiitos riitti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kiitos riitti

Vieras
Ihmiset ihan törky kännissä, kaikki on niin ihanaa ja superhieno ja niin paljon rakastetaan jokaista. Kunnes jossain vaiheessa aletaan v*ttuilemaan ja tunteet kuohuu ja syntyy draamaa jota sitten jokainen yrittää sovitella. Ja entäs sitten se, että kun joku porukasta siirtyy juomaan vettä, niin sitten pitää alkaa väkisin kaatamaan tälle alkoholia. Eihän se nyt sovi että ei änkyräkänniin itseään juoda kun kerran kaikki muutkin niin tekee.

Huoh.

Ei niin mitään hohtoa koko touhussa. Ei yhtään mitään. Mä en menetä mitään, jos en enää ikinä lähde minnekään "bilettämään" tai muutenkaan minnekään juomaan alkoholia. Eikä oo seuraavana päivänä kauhea olo, tai itseasiassa muutamana päivänä siitä eteenpäinkään. Rahaa säästyy, mielenrauha säästyy, keho ja aivot säästyy.. Mä en halua juoda enää ikinä. Nyt saa riittää. Ei se ole enää kivaa, en näe mitään hohtoa siinä touhussa enää.
 
Samaa mietin. Olen viimeksi juonut 1½ vuotta sitten, ennenkuin tulin raskaaksi. Poika on nyt 9kk, mutta ei yhtään huvita lähteä ulos juomaan. Voihan olla, että joskus mielipide muuttuu, siksi en sano etten ikinä aio juoda. Tällä hetkellä kuitenkin koko touhu etoo.
 
Olen 34v ja en kans enää tajua yhtään mitä hohtoa on ryyppäämisessä, ikäisistänikin vielä moni käy ja työpaikallakin olen kaikkien mielest tylsä kun en jaksa käydä... Nuorena kävin paljonkin, mutta kun on lapset, krapulat sun muut ei kyl nappaa enkä koe yhtään hienona baareissa juoksemista. Mutta tunnen olevani kummajainen.
 
Ihan samoja ajatuksia itellä. Noin kerran vuodessa kuitenkin tulee juotua ja se riittää. Siis aina yleensä käy tuolloin niin että päätän etten juo paljoa ja sitten kuitenkin kun on juonut vähän käy niin että fiilikset nousee, ja sitten jos ei juo enemmän niin alkaa tympimään ja lopulta sitten tulee juotua ittensä känniin ja taas vaan tympii kun tajuaa oman tilansa.
 
Juu, en näe kanssa ryyppäämistä hienona asiana, vaikka joskus alkoholia juonkin. Mulle merkkaa paljon se seura, oikeanlaisessa porukassa on kivakin olla hiprakassa. Mutta ulkona kyllä käyn, kavereiden luona jos niillä on illanistujaiset ja väki humalassa, baarissa jne.. Mut aika usein meen ihan selvistäpäin ja lähden ihan selvistäpäin kotiin ja useimmiten on ollu hauskaa..
 
En mä kans enää jaksa. Tulee huono olo ja seuraava päivä pitäisi saada viettää vain lepäillen.

Kuopus on 8,5kk. Ei mitään hinkua lähteä ryyppäämään. Mielummin viettäisin iltaa kavereiden kanssa esim. teatterissa, syömässä hyvin tms.
 
No juu.
tuolla koulussa on ollut nyt jo vaikka kuinka monta ryyppäjäis-tilaisuutta ja muutomia henkilöitämeidän luokalta on osallistuneet melkeempä kaikkiin. sitten raahaudutaan (jos raahaudutaan) vanhalle viinalle haisten ja päivitellään että muistatko sä mitä sielä baarissa tapahtu?" "Ai etkö? En mäkään?" -tyyliin.
No vahvistaahan tuo jonkinsortin laumahenkeä jos kaikki yhdessä koos mennään ja ollaan typeriä kännissä, mutta kai sitä nyt jotain selvinpäinkin voisi tehdä?

Enkä mä mikään absolutisti kuitenkaan ole, pidän paljon oluen mausta ja tykkään sitä juoda, mutta tuollanen jumalaton perseet-olalle-juominen ja vielä usein on aika käsittämätöntä (juu, tein sitä itsekin joskus kunnes hoksasin miten typerää se oikeastaan on).
 
En ole itsekään tuollaista humalajuomista harrastanut sitten opiskeluaikojen, olisikohan 8v kerennyt tuostakin vierähtää. Onhan tässä sitten ollut raskauksia ja ihan tällaisia vapaaehtoisia absolutismi-vuosia välissä, nyt kuitenkin olen päätynyt siihen että tuo kohtuukäyttö on enemmän oma juttuni.
 
Luojan kiitos mulle ei tule enää tuommoista oloa, että ois pakko juoda. Päinvastoin, nykyään on entistä useemmin sellainen olo että en todellakaan halua juoda. Tätä kai sitten aikuistuminen teettää.. tai joku, vanhuus ja väsymys?
 
Luojan kiitos mulle ei tule enää tuommoista oloa, että ois pakko juoda. Päinvastoin, nykyään on entistä useemmin sellainen olo että en todellakaan halua juoda. Tätä kai sitten aikuistuminen teettää.. tai joku, vanhuus ja väsymys?

Ei minullakaan miään pakkoa ole ollut koskaan. Joskus nuorena ehkä jonkinlainen sosiaalinen paine houkutteli mukaan silloinkin kun ei muuten olisi niin hirveästi innostanut, mutta tosissaan silloinennkin juominen varmaan keskivertoon nähden pientä.

Ei nytkään mitään pakkoa ole, mutta juuri kun ulos syömään menoa ollaan suunniteltu niin vähän kyllä harmittaa kun ei sitä viinilasillista voi raskauden takia ottaa. :D Ja samoin joskus tulee olo että ai kun voisi ottaa sen yhden oluen tms.

muoks. enkä siis näe juomisessa hohtoa yhtään sen enempää kuin vaikka viilin syömisessä. Vaikka tälläkin hetkellä oikeasti tekee mieli viiliä, tietäen kuitenkin etten tule sitä taaskaan saamaan...
 
Viimeksi muokattu:
Minkä ikäisiä te ootte? Meillä ei ole tuollaista menoa ollut sitten parikymppisten jälkeen.

Eilenkin kutsuttiin ystäviä kylään, syötiin vähän iltapalaa ja juotiin shampanjaa, kuohuviiniä, punaviiniä, viskiä, konjakkia, kuka mitäkin. Kaikki kuitenkin jotakin. Mutta kukaan ei juonut itseään jänniin ja kaikilla oli hauskaa. Mukana oli alle puolivuotias vauvakin, joka hienosti jaksoi istua sylistä syliin! Ei se määrä vaan se laatu. Ja ystävänsäkin voi valita sen mukaan, että heidän kanssaan tulee toimeen ja maailmankuvat kohtaa.
 
Tänä aamuna soi ovikello puoli 9. Poika oli oven takana. Puku päällä, kravatit ja kaikki + toinen kenkä kädessä. Mun oveni takana ei mitään hampuuseja olekaan.:p

Oli ollut kamunsa häissä eilen ja voin vain kuvitella, mikä on tunne kun tuosta sohvaltani herää. Häntä en ole nähnyt kännissä kuin joskus teinivuosina.

Poju oli vissiin nukkunut siinä käytävässä aamuyön. Voi että mä häpeän ja hänkin varmasti kohta.
 

Yhteistyössä