mä en nyt ymmärrä mitä helvettiä tää on..

["voimat loppu"]

seurusteltiin mun miehen kanssa puolisen vuotta kunnes se muutti mun ja mun lapsen luo. mies asui pari vuotta mun asunnossa, oli ahkera, huomioi mut, teki kotitöitä, kävi kaupassa, suukotti, halas, rakasti.

sitten alettiin rakentaa taloa. mies sulki mut koko hommasta heti alkuunsa pois, mä en tiennyt yhtään missä mennään ja kaikki mitä kyselin oli ahdistelua ja vittuilua.

nyt ollaan asuttu "miehen" omakotitalossa 1,5v ja tilanne se, että muuton jälkeen mies ei ole tehnyt kotitöitä paitsi patistamalla ja kamalalla tappelulla, ei koske muhun, ei sano rakastavansa, ei halaa, ei tee ruokaa, ei käy kaupassa, tiuskii, äyskii, vittuilee, huutaa, makaa sohvalla ja sotkee.

kaikki on heittäny ihan häränpyllyä ja mä en tiedä mitä tehdä. niin moni on sanonut, että älä luovuta et toi on NORMAALIA rakentamisen jälkeen, mutta mun paskasaavi rupee oleen aika täynnä ja jaksaminen lopussa.

kertokaa hyvät ihmiset (vaikkette mun miestä tunnekaan) että voiko se tosta tosiaan muka muuttua takaisin omaksi itsekseen?! jaksaisitteko itse tollasta mörköä?
mies on sitä mieltä, että mä oon saanu oikeen aarteen et kannattas pitää kiinni. ja mä oon sitä mieltä et 95% olis sen jo jättäny.

 

["hmmm"]

Mitä mies itse on sanonut omasta käytöksestään (muuta kuin että kuvittelee olevansa joku aarre), oletteko jutelleet siitä? Minusta aikuisen ihmisen pitäisi joka tilanteessa ottaa vastuu omasta käytöksestään. En voi uskoa ettei hän tajua muuttuneensa. Jos hänellä menee jotenkin huonosti, niin pahoittelisi sitä ja yrittäisi tehdä asialle jotakin.

Mietin kyllä vähän tuota, että miten mies koki kaiken vittuiluna rakennusaikana ja miten hän katsoo olevansa aarre sinulle. Oletko itse muuttanut jotenkin käytöstäsi tai tehnyt jotain semmoista, että mies koki ettet sinä enää arvostanut häntä ja sitten alkoi käyttäytyä sen mukaan?

 

[puhukaa toisillenne]

Kannattaa varmaan luetuttaa tämä teksti miehelläsi niin ymmärtää miltä susta tuntuu, jutelkaa asioista ja jos ette pääse yhteisymmärrykseen niin sitten eroatte.

 

["vieras"]

Melkoinen muutos täytyy kyllä sanoa nän sivusta. Mutta jospa se muuttuu ja voithan sinä sanoa sille että minä en jaksa tuota sinun käytöstäsi, mikä sulla on. Ei kuulosta todellakaan normi-ihmisen touhulta, vaikka TIEDÄN että kaikki jotka rakentaa niin on toisia persoonia sen jälkeen ja pidetään normina sitä epänormaalia tilaa, mutta toivottavasti teilä palautuu kaikki ennalleen ja saatte elää sitä normaalia elämää.

 

[nellustiina]

Onko teillä yhteinen asuntolaina? Vai onko talo miehes oma? kannattaa puhua ja puhua..emt en kyllä varmaankaa kauaa jaksais kattella...

 

["voimat loppu"]

[QUOTE="hmmm";22617437]Mitä mies itse on sanonut omasta käytöksestään (muuta kuin että kuvittelee olevansa joku aarre), oletteko jutelleet siitä? Minusta aikuisen ihmisen pitäisi joka tilanteessa ottaa vastuu omasta käytöksestään. En voi uskoa ettei hän tajua muuttuneensa. Jos hänellä menee jotenkin huonosti, niin pahoittelisi sitä ja yrittäisi tehdä asialle jotakin.

Mietin kyllä vähän tuota, että miten mies koki kaiken vittuiluna rakennusaikana ja miten hän katsoo olevansa aarre sinulle. Oletko itse muuttanut jotenkin käytöstäsi tai tehnyt jotain semmoista, että mies koki ettet sinä enää arvostanut häntä ja sitten alkoi käyttäytyä sen mukaan?[/QUOTE]

mä yritin epätoivoisesti pysyä kärryillä missä vaiheessa meidän koti on ja mitä siellä tapahtuu. ekan puoli vuotta jaksoin siellä olla joka päivä, mutta sain miehen osalta niin paljon vittuilua et koin paremmaksi hoitaa kodin, lapsen ja miehen ruuat.
ihmisenä en muuttunut, en varmaan kertaakaan jäkättänyt mistään, ymmärsin ja venyin kun kuminauha lähes jokaiset kaljatalkoot mitkä siellä oli "mun selkäni takana".
mies ei antanut mun osallistua mihinkään ja tosiaan kaikki mitä sanoin tai kysyin oli vittuilua tai sit se nauro mulle päin naamaa tyyliin "vittu oot tyhmä kun en tiedä!" ja siis asioista joista en todellakaan tiennyt, enkä tiedä vieläkään kun niitä ei mulle selitetty koskaan.
miehen mielestä nykyään kaikki vika on mussa, ei hänessä.

 

[Kummastuttaa]

Ootko keskustellu miehes kanssa miten voi olla noin kaksi eri ihmistä? Minusta todella outoa, että noin pitkäksi aikaa muuttunut aivan erilaiseksi. Onko suhtautuminen lapseesi muuttunut vai pysynyt ennallan?

 

[vierus]

luulenpa vaan että teillä on muuttunu suhde vaan arkiseksi. alkuhuuma ja huomoioiminen on ohi tai jäänyt vähemmälle. voihan siellä taustalla olla jotain uupumisen oireitakin rakentamisesta ja muusta. mun miehellä on välillä kausia ettei hän saa aikaiseksi muuta kuin töisä käyntiä. hämn kyllä aina väittää ettei ole masentunu väsynyt vain aina välillä.

 

["Kenguru"]

No on kyllä outo ja kuulostaa siltä ettei enää kunnioita sinua. Voihan hän tuosta muuttua, olen semmoistakin ollut todistamassa. Toivottavasti miehelläsi ei ole ketään toista kiikarissa, tai vielä enemmän...En halua missään nimessä lietsoa mitään paniikkia, mutta sinuna ottaisin selvää missä mennään ja vaatisin kunnon kohtelua. Se on tärkeää jo lapsesikin kannalta, sillä olette hänelle esimerkkejä hän ottaa teistä mallia.

 

[###]

Narsisti?

 

["voimat loppu"]

Narsisti?

oikeesti mä oon todella ruvennu tätä ajatteleen.
mun lapseni isässä oli tosi paljon narsistisia piirteitä ( niistä kärsi muutkin kun minä ), mutta nykyisestä ei kukaan tuttu ikinä uskois millanen se osaa olla... on "ihana" ehkä oikeesti 1 illan viikosta ja muut on kun mä olisin jotain alinta pohjasakkaa.
kuitenkin kun sanon sille, että tunnen itseni pelkäksi kämppikseksi ja kotiorjaksi, niin mies saattaa halata ja sanoa että et tietenkään ole ja kuitenkin käyttäytyy edelleen niin..
mun lasta kohtaan on äkkipikaisempi kun ennen, mutta ei se sille tai sen kuullen suolla suustaan tota paskaansa. viettävät paljon aikaa yhdessä ja mun mies on tärkeä mun lapselle..
mies lähinnä kinaa mun kanssa lapsen kasvattamisesta kun mä oon kuulema liian lepsu, arvostelee ja aukoo päätään ja on itse välillä tosi kohtuuton..

 

[Ohis]

Miehesi todellinen luonne vain on tullut esiin. Alkuhuumassa on jaksanut mielistellä ja teeskennellä, nyt ei enää vaivaudu. Minä lähtisin tuollaisesta suhteesta.

 

[lorna]

Mies on nyt oma itsensä. Aiemmin vielä jaksoi näytellä mutta ei enää kun kokee olevansa oman talonsa herra. Eihän tuollaista ukkoa jaksa katsella pidemmän päälle.

 

["vilmis"]

Ikävä kyllä kuulostaa tosiaan siltä, että alkuhuuma on teillä haihtunut. Siihenhän menee yleensä semmoiset kaksi vuotta, ainakin asiantuntijat sanovat, että ihasttumisvaihe kestää yleensä sen ja sen jälkeen vasta aletaan nähdä toinen realistisesti sellaisena kuin oikeasti on. Nuo kommentit, joissa miehesi piti sinua ihan tyhmänä rakennusvaiheessa, osoittavat minusta, että hän oli ehkä odottanut sinun olevan jotakin muuta ja sitten ärtyi kun et tiedäkään kaikista asioista. Jos ärtymys on noin syvää, niin mahtaako tuosta tulla mitään, eihän sille mitään voi, jos ei sovitakaan yhteen

 

[....]

No ei nyt oikein voi yli vuoden takaisilla tapahtumilla enää selittää nykypäivän käytöstä, ainakaan tuollaisessa tilanteessa... eli tuskin tuo talon rakentaminen on syynä käytökseen. Tottakai rakentaminen on stressaavaa, mutta yleensä sen jälkeen tilanne helpottaa muutamassa kuussa.
Eli joko mihesi ei enää ole kiinnostunut suhteestanne, tai on muuten vain idiootti, yhtä kaikki, itse en kyllä tuollaista jaksaisi kauaa katsoa.